Alexander von Krobatin

Alexander von Krobatin vuonna 1914.

Alexander von Krobatin (12. syyskuuta 1849 Olmütz, Määri – 28. syyskuuta 1933 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen sotamarsalkka, joka toimi Itävalta-Unkarin sotaministerinä vuosina 1912–1917, eli suurimman osan ensimmäisen maailmansodan ajasta.

Krobatin valmistui tykistöakatemiasta vuonna 1869 ja perehdyttyään vuosien ajan tykistön käyttöön sodankäynnissä hän toimi teknisen sotilasakatemian ohjaajana vuosina 1877–1882. Vuodesta 1896 hän työskenteli sotaministeriössä ja yleni 1895 everstiksi, 1900 kenraalimajuriksi, 1905 sotamarsalkkaluutnantiksi ja 1910 Feldzeugmeisteriksi. Hän kantoi huolta etenkin tykistön aseistuksesta ja vuonna 1912 hänestä tuli keisarikunnan sotaministeri. Heinäkuun kriisin aikana vuonna 1914 Krobatin vaati äänekkäästi välitöntä sodanjulistusta Serbialle ja tuki näin esikuntapäällikkö Franz Conrad von Hötzendorfia. Sodan aikana Krobatin ei sotaministerinä onnistunut lisäämään ase- ja tarviketeollisuutta siinä määrin kuin Itävalta-Unkarin asevoimat olisivat tarvinneet, mutta hän sai kolminkertaistettua tykkien määrän.

Krobatin korotettiin vapaaherraksi vuonna 1915 ja ylennettiin kenraalieverstiksi seuraavana vuonna. Sen jälkeen kun Conrad von Hötzendorf oli maaliskuussa 1917 syrjäytetty esikuntapäällikön paikalta myös Krobatinin asema kävi hankalaksi. Huhtikuussa samana vuonna hänet lopulta vapautettiin omasta pyynnöstään sotaministerin tehtävistä ja siirrettiin rintamalle, ensin neljännen armeijan komentajaksi Galitsiaan ja syksyllä uuden kymmenennen armeijan komentajaksi Kärnteniin Italian-vastaiselle rintamalle. Voittoisassa Caporetton taistelussa lokakuussa 1917 Krobatinin armeija sai vangiksi kaksi italialaista divisioonaa, ja hänet palkittiin 5. marraskuuta ylennyksellä sotamarsalkaksi. Vuonna 1918 Krobatinin joukot osallistuivat epäonnistuneeseen hyökkäykseen Piavejoella. Aivan sodan lopussa italialaiset tuhosivat hänen armeijansa Vittorio Veneton taistelussa. Krobatin vetäytyi palveluksesta sodan päätyttyä.