Alexander Rueb

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alexander Rueb (27. joulukuuta 1882 Haag – 2. helmikuuta 1959 Haag)[1] oli hollantilainen lakimies, diplomaatti, šakinpelaaja ja šakkijärjestöissä merkittävän uran luonut organisaattori. Rueb toimi kansainvälisen šakkiliitto FIDE:n ensimmäisenä puheenjohtajana 1924–1949.

Šakillinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Rueb oli šakinpelaajana kohtalainen amatööripelaaja. Hänen merkittävin saavutuksensa oli voitto tulevasta maailmanmestari Max Euwesta 1922.[2] Euwe oli tuolloin vasta uransa alussa, eikä ollut vahvuudeltaan kuin korkeintaan hyvää kansallista tasoa. Hänen huippuvuotensa olivatkin vasta 1930-luvulla. Rueb osallistui Pariisin epävirallisiin šakkiolympialaisiin 1924. Kuuden pelaajan alkuryhmässä hän jäi kuitenkin ryhmän viimeiseksi tuloksella 1,5/5 (yksi voitto, yksi tasapeli ja kolme tappiota).[3] Loppukilpailu pelattiin kahdessa ryhmässä: finaaliryhmä ja sijoitusryhmä. Finaaliryhmässä pelasivat alkukilpailun ryhmävoittajat. Kaikki muut joutuivat vajaakierroskilpailuna pelattuun sijoitusryhmään. Rueb pelasi sijoitusryhmässä, mutta ei menestynyt. Hänen sijoituksensa oli 46 pelaajan joukossa vasta 39. tuloksella 2 voittoa, 2 tasapeliä ja 4 tappiota eli yhteensä 3/8.[4] Hänen kokonaistuloksensa kisoissa oli siis 4,5/13.

Pariisin kisojen yhteydessä perustettiin maailman šakkiliitto FIDE ja Rueb kuului sen perustajiin. Hänet valittiin järjestön ensimmäiseksi presidentiksi eli puheenjohtajaksi. Sen ohella hän toimi Hollannin kansallisen šakkiliiton puheenjohtajana 1923–1928.[5] Ruebilla oli asemassaan hyötyä diplomaattitaustastaan tulevina vuosina, kun järjestö ratkoi monia vaikeita ongelmia. Alkuvuosina FIDE:n asema oli vielä heikko. Ruebin johdolla järjestölle kuitenkin luotiin toimivat rakenteet ja säännöt. Šakin maailmanmestari saattoi vielä ennen toista maailmansotaa itsenäisesti päättää ehdoista, joilla hän suostui puolustamaan arvonimeään. Menetettyään maailmanmestaruutensa Aleksandr Alehinille kuubalainen José Raúl Capablanca yritti vedota kansainväliseen šakkiliittoon maailmanmestaruusottelun sääntöjen muuttamiseksi. Hän lähetti helmikuussa 1928 FIDE:n puheenjohtaja Ruebille kirjeen, jossa esitti muutoksia sääntöihin.[6] FIDE:llä ei ollut kuitenkaan valtaa toimia muussa roolissa kuin enintään välittäjänä neuvotteluissa. Siksi yritys ei onnistunut. Haagissa 1928 pidetyssä kokouksessa FIDE päätyikin suosittelemaan MM-ottelun järjestämistä siihen aikaan voimassa olleiden niin sanottujen Lontoon sääntöjen mukaan.[6] Tilanne maailmanmestaruuden suhteen muuttui vuonna 1946, kun Alehin kuoli ja maailmanmestaruus jäi avoimeksi. Tuolloin FIDE loi Ruebin johdolla säännöt, joiden perusteella maailmanmestaruuskilpailu organisoitiin. Maailmanmestaruusturnaus pelattiin lopulta kaksivaiheisena Haagissa ja Moskovassa 1948. Rueb luopui FIDE:n puheenjohtajuudesta 1949 ja hänen seuraajakseen valittiin ruotsalainen Folke Rogard.

Rueb harrasti pelaamisen ja järjestötoiminnan ohella myös tehtäväšakkia. Pääasiallisesti hän oli erikoistunut lopputehtäviin, joiden alalla hänellä oli syvällinen tietämys.[7] Hän kirjoitti lopputehtävätaidetta käsittelevän viisiosaisen teoksen De Schaakstudie vuosina 1949–1955.[7] Samanaikaisesti hän julkaisi myös toisen viisiosaisen lopputehtäviä esittelevän teoksen Bronnen van de Schaakstudie.[7] Nämä teossarjat käsittelevät lopputehtäviä ja niiden historiaa. Teoksiaan varten Rueb loi oman lopputehtävien luokittelujärjestelmän.[7] Hänen tehtäväšakillista asiantuntemustaan hyödynnettiin myös laadintakilpailuissa, joissa Rueb toimi tuomarina. Tunnustuksena tuomaritoiminnasta hänelle myönnettiin kansainvälisen tehtävätuomarin arvonimi 1951.[7]

Rueb toimi useita vuosia erään Hollannin vanhimman šakkiseuran, haagilaisen Hague DD:n (Hague Discendo Discimus) puheenjohtajana.[1] Hän hankki kerholle toimitilaksi rakennuksen, joka tunnettiin nimellä NSG (Nationaal SchaakGebouw, kansallinen šakkirakennus).[1] Elämänsä aikana Alexander Rueb keräsi huomattavan kokoelman šakkikirjallisuutta. Ruebin kuoleman jälkeen kirjakokoelma jäi hänen nimeään kantavan säätiöön hallintaan. Nykyään kokoelma on Amsterdamin yliopiston kirjastossa.[1]

Edeltäjä:
– 		FIDE:n presidentti
1924–1949 		Seuraaja:
Folke Rogard

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Tietoa Alexander Ruebin urasta (Arkistoitu – Internet Archive) Arves.org (englanniksi) Viitattu 3.7.2013
  2. ↑ Euwe vs. Rueb Ruebin voittopeli Max Euwea vastaan (1922)] Chessgames.com (englanniksi) Viitattu 3.7.2013
  3. ↑ Pariisin šakkiolympialaisten alkuerän tuloksia Olimpbase.org (englanniksi) Viitattu 3.7.2013
  4. ↑ Pariisin šakkiolympialaisten sijoitusryhmän tulokset Olimpbase.org (englanniksi) Viitattu 3.7.2013
  5. ↑ Brief information on the Rueb Chess Collection (PDF) 31.3.2009. Roelof Jansma. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 3.7.2013.
  6. ↑ a b Konsala, Kimmo: Shakin maailmanmestareita, s. 129. Hämeenlinna: Karisto Oy, 1991 ISBN 951-23-2938-7
  7. ↑ a b c d e Whyld, Kenneth & Hooper, David: The Oxford Companion to Chess, s. 289. Oxford: Oxford University Press, 1984. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alexander_Rueb&oldid=22807522”