Alexander Johan Fredrik Armfelt
Alexander Johan Fredrik Armfelt (16. kesäkuuta 1826 Kangasala – 3. helmikuuta 1898 Helsinki) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston kontra-amiraali.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armfeltin vanhemmat olivat luutnantti Otto Fredrik Armfelt ja Amalia Gustavfa Sten. Hänen puoliso oli 1864–1890 Amanda Karolina Lindh, jonka kanssa hän sai kahdeksan lasta.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armfelt tuli oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun 1838 ja määrättiin koulusta valmistuttuaan gardemarinina Itämeren laivastoon tammikuussa 1843. Hänet ylennettiin elokuussa 1845 midshipsmaniksi 19. meriekipaasiin. Vuosina 1845–1850 hän osallistui Itä- ja Pohjanmeren purjehduksiin aluksilla Vladimir, Leipzig ja Finland sekä fregateilla Tsesarevitš ja Aurora. Marraskuussa 1848 hänet määrättiin midshipsmaniksi 1. Suomen meriekipaasin 2. komppaniaan, luutnantiksi hän yleni joulukuussa 1850. Vuonna 1851 Armfelt komennettiin Mustanmeren laivastoon, missä hän purjehti Jagudiil-aluksella sekä korveteilla Orest ja Calypso. Hän osallistui 1852–1853 myös korvetti Oriandan purjehdukseen. 2. tykkiveneprikaatin 1. patteriin Armfelt komennettiin huhtikuussa 1854.[1]
Krimin sodan aikana 1854–1855 Armfelt toimi sekä 1. pataljoonan komentajana Viaporissa että rannikkopatterin päällikkönä Ruissalossa ja johti heinäkuussa 1855 rannikkopatteria Santahaminassa, Viaporin pommitusta torjuttaessa. Toukokuussa 1856 Armfelt siirrettiin luutnantiksi 1. Suomen meriekipaasin 4. komppaniaan ja huhtikuun alussa 1858 luutnantiksi 1. komppaniaan. Hän johti vuonna 1856 potkuriveneiden Toltšeja ja Hvat päällikkönä merenmittauksia Ahvenanmaan saaristossa ja oli elokuusta 1857 komennettuna Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallituksen palvelukseen.[1]
Armfelt johti vuosina 1857–1863 potkuriveneiden Hvat, Sneg, Metš ja Tutša päällikkönä merenmittauksia Suomenlahdella. Tammikuussa 1860 hänet siirrettiin 5. meriekipaasiin. Kapteeniluutnantiksi ylennettynä hän siirtyi saman vuoden lokakuussa 3. meriekipaasiin ja maaliskuussa 1863 2. meriekipaasiin. Lokakuussa 1865 hänet siirrettiin Siperian laivaston 8. meriekipaasiin ja määrättiin seuraavan vuoden tammikuussa Amurin alueen sotilaskuvernöörin erikoiskäyttöön. Hänet ylennettiin 2. luokan kapteeniksi huhtikuussa 1866 ja hän toimi meriasioita koskevissa erityistehtävissä Amurin alueen sotilaskuvernöörin esikunnassa. Vuonna 1868 hän oli komennuksella tutkimassa purjehdusolosuhteita Tom-joella. Armfelt palveli Amurin meriekipaasissa lokakuusta 1870 tammikuuhun 1871, minkä jälkeen hänet määrättiin 1. luokan kapteeniksi ylennettynä laivasto-osaston päälliköksi ja komendantiksi Vladivostokiin. Kesäkuusta 1872 lähtien hän palveli myös Vladivostokin sataman päällikkönä. Saman vuoden lopulla hänet nimitettiin merivoimien ylisotatuomioistuimen jäseneksi Tyynenmeren satamien hallintoa koskevissa asioissa.[1]
Kesäkuussa 1876 Armfelt siirrettiin Itämeren laivastoon ja merkittiin 6. meriekipaasin upseeriluetteloihin, mutta marraskuussa hän sai komennuksen 8. meriekipaasiin Siperiaan. Sieltä hänet siirrettiin Venäjän laivaston reserviin vuoden 1877 viimeisenä päivänä. Eron sotapalveluksesta Armfelt sai kontra-amiraalina tammikuussa 1878.[1]
Ritarikunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyhän Stanislauksen ritarikunta kolmannen luokan risti (1864)[2]
- Pyhän Annan ritarikunta kolmannen luokan risti (1869)[2]
- Pyhän Vladimirin ritarikunta neljännen luokan risti ruusulla (1871)[2]
- Pyhän Stanislauksen ritarikunta toisen luokan risti (1873)[2]