Alexander Armfelt (1862–1941)
Alexander Armfelt (3. helmikuuta 1862 - 11. marraskuuta 1941 Menton, Ranska) oli suomalainen kreivi, kamariherra ja todellinen valtioneuvos.[1][2]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armfeltin vanhemmat olivat hovitallimestari, kreivi Mauritz Wladimir Armfelt ja Alexandrine von Bilderling. Hänen isoisänsä oli kreivi, ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt. Hänen sisaruksiansa olivat kreivi Nikolai Armfelt ja kreivitär Alexandrine Armfelt.[1]
Armfelt avioitui Sofia von Mörderin kanssa, joka oli Venäjän keisarillisen hovin tallimestari Ivan Karlovitš von Mörderin tytär. Pariskunta sai yhteensä seitsemän lasta: Xenian, Dimitrin, Tatianan, Alexanderin, Vladimirin, Kirillin ja Tamaran.[1]
Armfelt avioitui toisen kerran Viktoria Antonovna Averinon kanssa Petrogradissa vuonna 1920.[1]
Armfeltin poika kreivi Kirill Armfelt opiskeli Pietarin keisarillisessa yliopistossa oikeustiedettä. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan tykistön vänrikkinä. Hän pakeni Venäjän vuoden 1917 vallankumousta Ranskaan. Hän työskenteli ammustehtaalla Soissonsissa vuonna 1920.[1]
Armfeltin toinen poika kreivi Vladimir Armfelt osallistui luutnanttina ja aliratsumestarina ensimmäiseen maailmansotaan. Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin ja loi uran pankkiirina. Hän avioitui Maria Barclay de Tolly-Weymannin kanssa, joka oli ruhtinas Login Barclay de Tolly-Weymannin ja Catharina Tjernisjevin tytär.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armfelt aloitti uran Venäjän keisari Aleksanteri II:n paašipoikana Pietarissa. Hän siirtyi Venäjän keisarillisen sisäministeriön palvelukseen vuonna 1882. Vuonna 1884 hänestä tuli Suomen sotilaspiirin talousosaston johtaja. Seuraavaksi hänestä tuli valtion sihteeri vuonna 1887. Vuonna 1890 hänet ylennettiin kollegisihteeriksi. Vuonna 1891 hänet ylennettin Venäjän posti- ja lennätinlaitoksen toimistopäälliköksi. Seuraavana vuonna hän siirtyi Venäjän sisäministeriön talousosastolle toimistopäälliköksi. Venäjän keisari Aleksanteri III ylensi hänet nimineuvokseksi vuonna 1892. Vuonna 1894 hänet ylennettiin kollegiasessoriksi.[1]
Armfelt sai Venäjän keisari Nikolai II:ltä kamarijunkkarin arvon vuonna 1896.[1]
Hänet ylennettiin 6. luokan virkamieheksi sisäministeriössä. Hovineuvoksen arvon hän sai vuonna 1898 ja kollegineuvoksen arvon vuonna 1901. Vuonna 1904 Armfelt korotettiin valtioneuvoksen arvoon.[1]
Vuonna 1906 hänet ylenettiin 5. luokan virkamieheksi sisäministeriössä. Hän sai kamariherran ja todellisen valtioneuvoksen arvonimet Nikolai II:ltä samana vuonna.[1]
Vuonna 1909 hän siirtyi Pietarin keisarillisen koulutusinstituutin johtajaksi. Armfelt valittiin Pyhän synodin kouluneuvoston jäseneksi. Preussin Punainen Risti palkitsi Armfeltin Johanniittain ritarikunnan ritaruudella. Armfelt oli Pietarin lastensuojelukodin hallituksen kunniajäsen.[1]
Ritarikunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyhän Stanislauksen ritarikunta ensimmäisen luokan ritarimerkki (1915)[1]
- Johanniittain ritarikunta ritari (1912)[1]
- Pyhän Vladimirin ritarikunta kolmannen luokan ritarimerkki (1909)[1]
- Pyhän Annan ritarikunta kolmannen luokan ritarimerkki (1894)[1]
- Pyhän Stanislauksen ritarikunta kolmannen luokan ritarimerkki (1888)[1]