Aleksandrian taistelu (1801)
| Aleksandrian taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Ranskan vallankumoussotia | |||||||
 Brittijoukkojen asemat.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
12 000 |
14 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
3 000 kaatunutta ja haavoittunutta |
1 468 kaatunutta ja haavoittunutta | ||||||
Aleksandrian taistelu oli ranskalaisten ja brittien välinen taistelu 20. – 21. maaliskuuta 1801 Ranskan vallankumoussotien aikana. Britit olivat nousseet maihin ranskalaisten miehittämässä Egyptissä, ja Aleksandrian taistelu käytiin hieman Aleksandrian kaupungin ulkopuolella kannaksella tuolloisen Abu Qirin järven ja Välimeren välissä. Taistelu päättyi brittien voittoon, ja ranskalaiset menettivät Egyptin saman vuoden aikana.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Napoleon oli tehnyt sotaretken Egyptiin vuonna 1798, mutta strategisen tilanteen heiketessä sodassa Isoa-Britanniaa ja Osmanien valtakuntaa vastaan hän oli lähtenyt maasta vuonna 1799 jättäen taakse ranskalaisen armeijan Jean-Baptiste Kléberin komennossa. Kléber salamurhattiin vuonna 1801 ja komennon otti Jacques-François Menou, joka aikoi puolustaa Egyptiä huolimatta brittien ja osmanien kasvavasta uhasta.[1]
Britit ja osmanit olivat alkaneet kaavailla maihinnousua Egyptiin jo vuonna 1800, ja 8. maaliskuuta 1801 britit nousivat maihin Abukirissa (Abu Qir) kenraali Ralph Abercrombyn johdolla. Britit voittivat Menoun ranskalaiset 13. maaliskuuta Abukirissa Mandorassa kannaksella Välimeren[2] ja nykyisin kuivatetun[3] Abu Qirin järven välissä. 19. maaliskuuta käytiin vielä taistelu Nikopoliissa noin kymmenen kilometrin päässä Aleksandrian kaupungista, minkä jälkeen noin 14 000 miehen brittijoukot alkoivat rakentaa kenttälinnoituksia.[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aleksandrian taistelu alkoi myöhään yöllä 20. maaliskuuta Menoun ranskalaisten iskiessä brittijoukkoja vastaan ranskalaisen tykistön tuella. Britit olivat muuten valmistautuneita taisteluun, mutta ranskalaisia oli tiedustelutiedon puutteellisuuden takia odottamattoman paljon, noin 12 000 miestä. Ranskalaiset hyökkäsivät pimeyden turvin, mutta heidän ensimmäinen hyökkäyksensä lyötiin takaisin. Ranskalaiset yrittivät uudelleen vielä kahteen kertaan. Brittien jalkaväen onnistui pistimillä rynnäköiden ylös hiekkasärkkiä vallatta joitakin ranskalaisten tykkejä samalla, kun he saivat tulitukea brittien laivastolta merellä. Ranskalaisten krenatöörien ja ratsuväen onnistui kuitenkin samalla murtautua brittien jalkaväen keskeneräisiin kenttälinnoituksiin. Brittien 28. jalkaväkirykmentti ajautui neljä tuntia kestäneisiin lähitaisteluihin, jotka lopulta pelastivat rykmentin tuholta. Brittien 42. Ylämaan rykmentti (niin sanottu Black Watch) teki kaksi omaa hyökkäystä, joiden aikana se valtasi ranskalaisen rykmentin rykmenttilipun. Samaan aikaan brittiläisen laivaston tulitus aiheutti suuria tappioita ranskalaisille. Menoun joukkojen viimeinen rynnäkkö johti erityisen suuriin tappioihin. Taistelu oli ohi 21. maaliskuuta aamulla kello 10.00.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskalaiset olivat kärsineet Aleksandrian taistelussa kaatuneina ja haavoittuneina noin 3 000 miehen tappiot. Britit menettivät 1 468 miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Brittejä komentanut Abercromby oli haavoittunut yhteenotossa ranskalaista ratsuväkeä vastaan, ja hän kuoli myöhemmin 28. maaliskuuta.[2]
Brittejä komensi myöhemmin kenraalimajuri John Moore, joka pakotti ranskalaiset vetäytymään Aleksandrian kaupunkiin. Menoulla oli jäljellä vain 7 300 sotilasta. Ranskalaisten hallitsema Kairo kukistui piirityksessä kesäkuussa ja Aleksandria lopulta 2. syyskuuta. Aleksandrian kukistuminen päätti Egyptin ranskalaismiehityksen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sergejeff, Andrei: ”11”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3
- ↑ a b c d e Fremont-Barnes, Gregory (toim.): The encyclopedia of the French revolutionary and Napoleonic Wars : a political, social, and military history, s. 58-59. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-651-5 (englanniksi)
- ↑ Reclamation of lake Aboukir Otago Daily Times. 25.6.1888. Viitattu 16.6.2022. (englanniksi)