Aleksandăr Tsankov

Aleksandăr Tsankov

Aleksandăr Tsankov (1879 Orjahovo, Bulgaria – 17. heinäkuuta 1959 Belgrano, Argentiina) oli bulgarialainen poliitikko, joka toimi Bulgarian pääministerinä vuosina 1923–1926. Hänen pääministerikaudellaan Bulgariassa oli paljon poliittisia levottomuuksia.

Tsankovilla oli oikeustieteellinen koulutus ja hän toimi vuodesta 1910 taloustieteen professorina Sofian yliopistossa. Hänestä tuli vuonna 1922 Kansallinen yksimielisyys (Naroden zgovor) -nimisen oikeistolaisen ryhmän johtaja, jonka tavoitteena oli maalaispuoluetta edustaneen itsevaltaisen pääministeri Aleksandăr Stambolijskin syrjäyttäminen. Vallankaappaus toteutettiin 9. kesäkuuta 1923, ja Tsankovista tuli pääministeri. Uusi hallitus joutui kuitenkin kohtaamaan paljon sisäisiä levottomuuksia ja terroritekoja, joita järjestivät kommunistit ja maalaispuolueen vasemmistosiipi. Tsankovin hallituskoalitio otti nimen Demokraattinen liitto ja ilmoitti tähtäävänsä parlamentaarisen demokratian palauttamiseen. Hallitus sai suuren enemmistön marraskuun 1923 parlamenttivaaleissa, mutta levottomuudet maassa jatkuivat käytännössä koko Tsankovin pääministerikauden. Hallitus tosin lakkautti syyskuussa 1923 aseellista kapinaa yrittäneen kommunistisen puolueen seuraavana vuonna, mutta se jatkoi iskujaan maan alta. Kuuluisin tapaus oli huhtikuussa 1925 toteutettu Sveta Nedeljan kirkon pommi-isku, jossa kommunistit yrittivät surmata kuninkaan ja hallituksen johtajat, onnistuen tappamaan 123 muuta ihmistä. Hallituksen vastattua tähän julmilla kostotoimilla Bulgarian poliittiset olot alkoivat vähitellen asettua vuodesta 1925 alkaen. Tsankov jätti pääministerin tehtävät tammikuussa 1926.

Tsankov oli vielä 1930-luvulla merkittävä poliittinen vaikuttaja Bulgariassa. Hän oli saksalaismielinen ja Neuvostoliiton miehitettyä Bulgarian toisen maailmansodan loppuvaiheessa syyskuussa 1944 hän muodosti lyhytikäiseksi jääneen pakolaishallituksen, joka toimi Saksan suojeluksessa Itävallassa. Sodan jälkeen yhdysvaltalaiset joukot pitivät häntä muutaman kuukauden ajan internoituna Itävallassa. Vapauduttuaan hän pakeni Etelä-Amerikkaan.