Jack Barsky

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Albrecht Dittrich)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jack Philip Barsky (alun perin Albrecht Dittrich, s. 18. toukokuuta 1949 Reichenbach, Neuvostoliiton miehitysvyöhyke, Saksa) on saksalaisamerikkalainen kirjailija, IT-asiantuntija, sekä entinen KGB:n agentti Yhdysvalloissa. Barsky paljastui Neuvostoliiton vakoojaksi vasta kylmän sodan päättymisen jälkeen ja hän alkoi kiinnijäätyään avustamaan Yhdysvaltain viranomaisia saaden lopulta maan kansalaisuuden. Barsky on usein puhunut julkisuudessa kokemuksistaan vakoilutoiminnassa.

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dittrich syntyi miehitetyssä Saksassa toukokuussa 1949 hieman ennen Saksan demokraattisen tasavallan perustamista ja eli lapsuutensa Bad Muskaun kaupungissa.[1] Hänen opettajaisänsä oli vakaumuksellinen marxismi-leninismin kannattaja. Hänellä oli myös häntä kolme vuotta nuorempi veli Günther.[2] Dittrich lähetettiin 14-vuotiaana sisäoppilaitokseen. Pian Barskyn myöhemmin itselleen ja toisilleen etäisiksi kuvailemat vanhemmat erosivat.

Opiskellessaan kemiaa Jenan yliopistossa Dittrich liittyi valtaapitävän Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen jäseneksi ja pian hänelle tarjottiinkin töitä paikallisesta VEB Carl Zeiss Jena -kombinaatista. Kemianalan työtarjous paljastui kuitenkin tiedustelupalvelu Stasin luomaksi verukkeeksi jonka varjolla poliittisesti luotettavaksi katsottu Dittrich houkuteltiin osallistumaan Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n koulutusohjelmaan Berliinissä.[2] Vakoojataitojen peruskoulutuksen jälkeen Dittrich lähetettiin vuonna 1975 jatkokoulutukseen Moskovaan valmistautumaan toimintaan Yhdysvalloissa.[3]

Viimein vuonna 1978 Dittrichille annettiin suunnilleen samanikäisen mutta todellisuudessa jo lapsena Marylandissa kuolleen amerikkalaisen Jack Philip Barskyn nimelle kirjattu syntymätodistus. Dittrichille annettiin tehtäväksi matkustaa väärennetyillä kanadalaisilla asiakirjoilla Yhdysvaltoihin, hankkia oikea Yhdysvaltain passi, ja soluttautua Yhdysvaltain presidentin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Zbigniew Brzezinskin lähipiiriin.[4][5][2]

Dittrich saapui onnistuneesti Yhdysvaltoihin Chicagoon Meksikosta kanadalaisena William Dysonina esiintyen lokakuun 8. päivänä vuonna 1978 ja matkusti välittömästi eteenpäin New Yorkiin aloittaakseen uuden elämänsä Jack Barskyna. Pian kävi kuitenkin ilmi että edes passin hankkiminen pelkän syntymätodistuksen varassa olisi käytännössä mahdotonta, ja maan korkeimpaan johtoon soluttautuminen ilman kontakteja vähintään yhtä hankalaa.[1][4] Dittrichin onnistui kuitenkin hankkia tarpeeksi muita asiapapereita pitääkseen uskottavasti yllä Barskyn peitetarinaa ja työskenteli polkupyörälähettinä sekä kävi iltakoulua saadakseen myös uudelle identiteetilleen jonkinlaisen koulutuksen. Vuonna 1984 Barsky pääsikin työskentelemään tietokoneohjelmoijana MetLife-vakuutusyhtiölle ja lähetti työssään haltuunsa saamiaan ohjelmistoja Moskovaan.[1][6] Barsky laati KGB:lle myös raportteja tapahtumista Yhdysvalloissa sekä muun muassa listoja äärioikeistolaisista henkilöistä joiden rekrytointia siihen erikoistuneiden agenttien kannattaisi yrittää.[4]

Dittrich oli mennyt entisen tyttöystävänsä Gerlinden kanssa naimisiin käydessään Saksassa vuonna 1980 ja sai lapsen, kotimaassaan käyttämänsä peitetarinan mukaan hän oli opiskellut diplomaatiksi ja työskenteli Neuvostoliitossa kaukaisessa Baikonurin avaruuskeskuksessa josta hänen nimissään lähetettiin ajoittain kirjeitä.[1][2][4]

Yhdysvalloissa Barsky puolestaan seurusteli Guyanasta kotoisin olevan paperittoman maahanmuuttajan kanssa ja meni tämän kanssa naimisiin vuonna 1986, oman kertomuksensa mukaan vain saadakseen tälle laillisen oleskeluluvan mutta vaimon tultua raskaaksi pariskunta pyrki kuitenkin elämään normaalia perhe-elämää.[7] Barskyn mukaan hän selvitti kahden toisistaan tietämättömän perheen ristiriidan pitämällä mielessään Dittrichin ja Barskyn identiteetit erossa toisistaan.[1][4]

Vakoilun loppu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1988 Barskyn eläessä Queensin kaupunginosassa New Yorkissa KGB ilmeisesti epäili vakoilutoiminnan paljastuneen Yhdysvaltain viranomaisille. Hänelle ilmoitettiin tästä ennalta sovitun koodin mukaisesti punaisella maaliroiskeella työmatkansa varrella sijaitsevalla metroasemalla.[2] Koodin mukaan Barskyn tuli viipymättä ilmoittautua Neuvostoliiton lähetystössä Kanadassa Itä-Berliiniin paluuta varten.[3] Omien sanojensa mukaan Barsky ei kuitenkaan halunnut hylätä perhettään Yhdysvalloissa ja päätti jättää käskyn huomiotta.[1] Muutamaa kuukautta myöhemmin KGB:n agentti tapasi hänet metrossa henkilökohtaisesti ja toisti käskyn, uhaten myös voimatoimilla mikäli Barsky edelleen niskottelisi.[3] Barsky kuitenkin valehteli saaneensa HIV:n ja tarvitsevansa hoitoa Yhdysvalloissa, luottaen KGB:n pelkäävän viruksen leviämistä Neuvostoliitossa ja jättäen hänet rauhaan. Hän myös lupasi olla loikkaamatta eikä KGB enää pitänytkään häneen yhteyttä.[8][1]

Saksassa elävälle vaimolle joka oli ainoana tietoinen Dittrichin todellisista työtehtävistä KGB välitti epävirallisen tiedon tämän AIDS-kuolemasta Amerikassa. Virallisesti Dittrich julistettiin kadonneeksi ja pariskunnalle myönnettiin avioero.[1][4] Dittrichin äiti pyrki turhaan löytämään hänet Neuvostoliitosta ottaen yhteyttä saksalaisiin ja neuvostoliittolaisiin viranomaisiin, kirjoittaen jopa henkilökohtaisen kirjeen neuvostojohtaja Mihail Gorbatšoville. Saksan liittotasavallan ulkoministeriö totesi asiaa selvitettyään Dittrichin peitetarinan olevan mahdoton, sillä todellinen projekti Baikonurissa oli päättynyt jo vuonna 1978. Parkinsonin tautiin sairastunut äiti ei kuitenkaan ennen kuolemaansa ehtinyt saada totuutta selville.[4]

Neuvostoliiton hajottua vuonna 1992 KGB-majuri Vasili Mitrohin loikkasi Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelupalvelu MI6:n palvelukseen vieden mukanaan huomattavan määrän asiakirjoja, sisältäen myös Barskyyn liittyviä mainintoja.[1] Näiden avulla FBI:n onnistui selvittää identiteettivarkaus ja paikantaa vakoojaksi epäilemänsä Barsky Pennsylvaniassa vuonna 1994 tarkkaillen häntä naapuriksi soluttautuneen agentin avulla kolme vuotta.[5] Intensiivinenkään tarkkailu ei kuitenkaan tuottanut merkkejä vakoilusta kunnes vuonna 1997 Barsky paljasti oikean taustansa perheriidan yhteydessä vaimolleen, olihan hänenkin oleskelulupansa Yhdysvalloissa sidottu Barskyn oletettuun kansalaisuuteen.[4][7] Keskustelun salakuunnelleet FBI-agentit pidättivät Barskyn pian tapauksen jälkeen ja antoivat tämän valita yhteistyön tai vankilan väliltä. Barsky kertoi lopettaneensa vakoojatoimintansa jo vuonna 1988 ja suostui täyteen yhteistyöhön kertoen tietojaan KGB:n toiminnasta.[4] Hänen sallittiin pitää identiteettinsä Barskyna ja hänelle myönnettiin lopulta myös Yhdysvaltain kansalaisuus vuonna 2014.[1]

Toiminta paljastumisen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barskyn vakoojataustan paljastuttua hän kertoi asiasta myös amerikkalaiselle tyttärelleen joka puolestaan otti yhteyttä Dittrichin perheeseen Saksassa.[9] Lasten yhteydenpidosta huolimatta Barskyn suhteet molempiin perheisiin jäivät kuitenkin vaikeiksi ja myös avioliitto Yhdysvalloissa päättyi riitaisaan eroon. Hän jatkoi kuitenkin työuraansa IT-alalla ja meni myöhemmin naimisiin jamaikalaisen naisen kanssa saaden myös viidennen lapsensa.[10][1][10][11] Barsky julkaisi kokemuksistaan omaelämäkerrallisen teoksen Deep Undercover: My Secret Life and Tangled Allegiances as a KGB Spy in America vuonna 2017.[10]

Barsky on esiintynyt usein myös mediassa asiantuntijana varsinkin nykyisen kotikaupunkinsa Atlantan CNN-kanavalla, kommentoiden varsinkin Venäjän tiedustelutoimintaan liittyviä teemoja.[12][13][14]

  1. a b c d e f g h i j k Kroft, Steve: "The Spy Among Us". 60 Minutes. 10.5.2015
  2. a b c d e Walker, Shaun: "I thought I was smarter than almost everybody': my double life as a KGB agent". The Guardian. 11.2.2017
  3. a b c "Former KGB spy reveals his secret double life". The Blaze. 13. Huhtikuuta 2017.
  4. a b c d e f g h i Koelbl, Susanne (19. toukokuuta 2015). "The Spy Next Door: The Double Life of Agent Jack Barsky". Der Spiegel.
  5. a b "The Original Jack Philip Barsky". 60 Minutes. CBS News. 8. toukokuuta 2015.[vanhentunut linkki]
  6. Rapoza, Kenneth (10. toukokuuta, 2015). "Former Russia Spy Living American Dream In NY". Forbes.
  7. a b "Jack Barsky led a double life as a KGB agent in America". The Blaze. 14. huhtikuuta 2017.
  8. Wheeler, Brian (23. helmikuuta, 2017). "Jack Barsky: The KGB spy who lived the American dream". BBC News.
  9. KGB-Agent Jack Barsky: Der Spion und die Frauen. Koelbl, Susanne 19. toukokuuta, 2015. Der Spiegel (saksaksi).
  10. a b c Former KGB spy holds a top job at New York electric grid operator. Rulison, Larry & Crowe II, Kenneth (9.5.2015). Times Union.
  11. Sanderson, Bill (10. toukokuuta, 2015). "A former KGB spy's secret life in America exposed". New York Post.
  12. Rulison, Larry (16. marraskuuta, 2016). "Former KGB agent Jack Barsky now living in Georgia". Times Union.
  13. Kallingal, Mallika (23 maaliskuuta, 2017). "Ex-spies weigh in on Russian hacking allegations". CNN.
  14. Ex-KGB Spy Jack Barsky Appalled Over Reports Jared Kushner Asked Russian Envoy for Backchannel. CNN 27.5.2017 (Web Archive 2017).
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Jack_Barsky