Albanian ortodoksinen kirkko

Kisha Ortodokse Autoqefale e Shqipërisë Albanian autokefalinen ortodoksinen kirkko
Suuntautuminen	Ortodoksinen
Hallinto	Autokefalinen kirkkokunta ekumeenisen patriarkaatin tunnustamana vuodesta 1937
Johtaja	Arkkipiispa Anastasios
Toiminta-alue	Albania
Perustaja	Apostoli Paavali, Fan S. Noli
Hiippakuntia	6
Seurakuntia	909
Jäseniä	500 000 - 700 000
Aiheesta muualla
http://orthodoxalbania.org
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Bysantilainen kirkko Beratissa.

Albanian ortodoksinen kirkko sai Konstantinopolin ekumeeniselta patriarkaatilta autokefalian vuonna 1937. Kirkko joutui kuitenkin maan alle Toisen maailmansodan jälkeen, kun Albaniasta tuli virallisesti ateistinen valtio. Kirkko pystyi toimimaan vapaasti vasta 1990-luvun alusta lähtien kommunistihallinnon kukistuttua. Kirkkoon kuuluu neljä hiippakuntaa, joita johtaa Tiranan, Dirrahioksen ja koko Albanian arkkipiispa Anastasios apunaan kolme metropoliittaa. Kirkkoon kuuluu nykyään noin miljoona jäsentä, joista osa on Albaniassa asuvia kreikkalaisia.

Historia

Varhaisvaiheet

Kristinusko saapui Albaniaan ennen 300-lukua. Alue sai kristillisiä vaikutteita kahdesta eri suunnasta. Pohjoisempana elävät heimot, jotka puhuivat ghegin murretta omaksuivat latinalaisen kristinuskon muodon, kun taas Bysantin suunnasta tulleet vaikutteet tulivat vallitseviksi toskien parissa etelässä, jolloin heistä tuli ortodokseja. Osmanien valtakunnan vallattua alueen 1400-luvulla tuli vähitellen suurimmasta osasta albaaneita muslimeita. Jäljelle jääneet Albanian ortodoksit kytkeytyivät Konstantinopolin patriarkaattiin ja kaikki ortodoksiset uskonnolliset toimitukset, ohjeistukset ja kulttuuritoiminta tapahtui kreikaksi.

Kirkollinen itsenäistyminen

Fan Noli nuorena pappina vuonna 1908. Hänellä oli merkittävä rooli kirkon itsenäistymisessä.

Ensimmäinen albaniaa liturgisena kielenä käyttänyt ortodoksinen yhteisö syntyi Yhdysvaltain Massachusettsin osavaltiossa Bostonissa vuonna 1908. Kyseessä oli pappi Fan Nolin johtama albanialaisten siirtolaisten ryhmä. Noli oli laatinut jumalanpalvelusliturgiasta oman albaniankielisen käännöksensä, jota hän käytti myös kiertäessään useissa Euroopan suurissa kaupungeissa vuonna 1911. Pian Albanian vuoden 1912 itsenäistymisen jälkeen Noli matkusti Albaniaan. Siellä hänet vihittiin piispaksi ja hänestä tuli Albanian ortodoksisen kirkon johtaja. Hän alkoi voimakkaasti tukea kirkon itsenäisyyttä. Noli sai myös poliittista vaikutusvaltaa ja toimi jopa pääministerinä vuonna 1924, mutta hän toimi tehtävässä vain viisi kuukautta ennen hänen hallituksensa kaatamista ja Nolin siirtymistä pysyvään maanpakoon.

Vuonna 1922 Beratissa järjestetty maan hallituksen tukema kokous julisti Albanian ortodoksisen kirkon autokefaliseksi ja laati kirkon perustuslain, jonka hallitus myöhemmin hyväksyi. Kuitenkin vasta vuonna 1929 kuningas Zogu I pyysi maan kahta piispaa vihkimään kolme piispaa lisää, jotta voitiin muodostaa viisihenkinen pyhä synodi, joka julisti uudelleen autokefalian. Konstantinopoli reagoi tähän toteamalla piispat syrjäytetyiksi tehtävistään, mikä johti käytännössä skismaan. Ristiriita ratkesi vasta vuonna 1936, jolloin Albanian hallitus tarjoutui nimeämään Albanian ortodoksisen kirkon johtajaksi Kristofor Kisin, jolla oli vahvat siteet Konstantinopoliin. Tämän seurauksena Konstantinopoli tunnusti Albanian ortodoksisen kirkon autokefalian ja vahvisti sen patriarkaalisella Tomos-asiakirjalla 12. huhtikuuta 1937.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä kirkolla oli Tiranan arkkihiippakunnan lisäksi hiippakunnat Beratissa, Gjirokastërissa ja Korçëssa. Kreikka oli edelleen laajalti käytössä jumalanpalveluskielenä, mutta vuonna 1930 oli aloitettu laatimaan uusia albaniankielisiä käännöksiä teksteistä ja seurakunnat saivat itse valita, mitä kieltä halusivat käyttää. Korçëen oli perustettu ortodoksinen seminaari vuonna 1937.

Vainojen aika

Vuonna 1945 tapahtunut kommunistinen vallankumous merkitsi kaikkiin uskonnollisiin ryhmiin kohdistuvan vainon alkua Albaniassa. Tuolloin väestöstä arviolta 22% oli ortodokseja ja 10% katolisia. useita merkittäviä ortodoksipappeja teloitettiin ja vuonna 1949 Tiranan arkkipiispa Kristofor Kisi syrjäytettiin. Vuonna 1951 kaikki ortodoksipiispat oli vaihdettu kommunistihallinnon hyväksymiin miehiin. Albanian kommunistihallinnon suhtautuminen uskontoon oli jyrkempää kuin muissa kommunistimaissa ja johti vuonna 1967 uskonnon täydelliseen kieltämiseen. Kaikki maan 2 169 kirkkoa, moskeijaa, luostaria ja muuta uskonnollista rakennusta määrättiin suljettavaksi ja kaikesta uskonnonharjoituksesta tuli laitonta. Samana vuonna Tiranan arkkipiispa Damianos suljettiin vankilaan. Hän kuoli vuonna 1973.

Uudelleenjärjestäytyminen ja nykyaika

Arkkipiispa Anastasios on johtanut kirkkoa aina kommunismin päättymisestä ja kirkon uudelleenjärjestäytymisestä lähtien.

1990-luvulla kommunistivallan hävitessä päättyi myös uskonnollinen vaino. Ainoastaan 22 ortodoksipappia oli selvinnyt hengissä läpi vainojen.. Koska yksikään Albanian ortodoksisista piispoista ei ollut selvinnyt vainoista, asetti Konstantinopolin patriarkaatti tammikuussa 1991 Kreikan Androúsan metropoliitan ja Ateenan yliopiston professorin Anastasioksen patriarkaaliseksi eksarkiksi Albaniaan tehtävänään jälleenrakentaa Albanian autokefalinen ortodoksinen kirkko. 24. kesäkuuta 1992 Konstantinopolin patriarkaatin pyhä synodi valitsi Anastasioksen Tiranan ja koko Albanian arkkipiispaksi ja nimesi kolme muuta piispaa, jotka myös olivat kansallisuudeltaan kreikkalaisia, muille maan piispanistuimille. Anastasios asetettiin virkaansa elokuussa samana vuonna. Albanian hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt muita kolmea piispaa, ei senkään jälkeen, kun Konstantinopoli oli vihkinyt heidät virkaan heinäkuussa 1996. Albanian hallitus ei päästänyt heitä maahan vaan ilmoitti, että kansallisuudeltaan albanialaiset pitäisi asettaa kyseisiin virkoihin. Jopa Anastasioksen asema oli vaakalaudalla jo vuoden 1994 lopussa, kun presidentti Sali Berisha esitti, että arkkipiispa oli nimitetty vain tilapäisesti. Tällöin hallitus esitti uutta lakia, joka olisi edellyttänyt isojen uskonnollisten yhteisöjen johtajien olevan Albanian kansalaisia, jotka ovat syntyneet maassa ja asuneet siellä yhtäjaksoisesti vähintään 20 vuotta. Laki kuitenkin tuli torjutuksi kansanäänestyksessä, jossa 60% vastusti lakia.

Vuonna 1998 saatiin ratkaisu piispoja koskeneeseen kiistaan. Yhteisymmärryksessä Konstantinopolin patriarkaatin, Albanian ortodoksisen kirkon ja Albanian hallituksen kesken päädyttiin ratkaisuun, jossa aiemmin vihityistä kolmesta piispasta kaksi luopui viroistaan ja yksi heistä, Beratin metropoliitta Ignatios, asetettiin virkaansa 18. heinäkuuta. Samana päivänä Anastasios ja Ignatios kokoontuivat kahden Konstantinopolin patriarkaatin edustajan kanssa ja valitsivat kaksi uutta piispaa, jotka olivat etnisesti albaaneja, 43-vuotiaan Joan Pelushin Korçën metropoliitaksi ja 77-vuotiaan Kosma Qirjon Apollonian metropoliitaksi. Näin muodostettiin kirkolle kanoniset säännöt täyttävä pyhä synodi. Vuonna 2000 piispa Kosma kuoli, jolloin piispoja oli enää kolme. 11. marraskuuta 2006 valittiin kolme arkkimandriittaa uusiksi piispoiksi ja heidät vihittiin virkaansa ennen vuoden loppua, jonka jälkeen piispoja oli kuusi. Samana vuonna hyväksyttiin myös kirkon uusi perustuslaki. Vuonna 2012 vihittiin vielä kaksi piispaa lisää, jolloin heitä oli yhteensä kahdeksan.

Kirkon jälleenperustamisen jälkeen vuonna 1991 on rakennettu 150 uutta kirkkoa ja 160 kirkkoa sekä luostaria niistä 324:stä, jotka takavarikoitiin kommunismin aikana on jälleenrakennettu tai kunnostettu. Vuonna 2012 maassa oli 460 seurakuntaa ja 150 pappia. Vuoden 2011 väestönlaskun mukaan ortodokseja oli 6,75% väestöstä, eli alle 200 000 henkeä. Vuonna 2012 Albanian ortodoksinen kirkko kyseenalaisti näitten tilastojen oikeellisuuden kritisoiden tapaa, jota oli käytetty uskonnon rekisteröitiin. Kirkon mukaan sillä on todisteita siitä, että ortodokseja on peräti 24% väestöstä.

Arkkipiispat

piispa		virka-aika	lisätietoa
	Visarion	1929–1936	Autokefaliaa ei oltu tunnustettu Konstantinopolin patriarkaatin taholta.
	Kristofor	1937–1949
	Paisi	1949–1966
	Damian	1966–helmikuu 1967	1967 uskonto kiellettiin Albaniassa ja Albanian ortodoksisen kirkon toiminta kiellettiin.
	Anastasios	1992-	Albanian ortodoksisen kirkon toiminta tuli uudelleen mahdolliseksi kommunistihallinnon kukistuttua.

Lähteet

• Ortodoksinen sanasto, Arkkimandriitta Arseni, 1999