Fan S. Noli

Fan S. Noli.

Theofan Stilian ”Fan” Noli (6. tammikuuta 1882 – 13. maaliskuuta 1965) oli albanialainen poliittinen ja hengellinen johtaja. Hän perusti vuonna 1922 autokefaliseksi julistautuneen Albanian ortodoksikirkon ja toimi maansa pääministerinä vuonna 1924. Hän myös käänsi kirjallisuuden merkkiteoksia albaniaksi ja kirjoitti runoja sekä teoksia esimerkiksi Skanderbegistä, William Shakespearesta ja Ludwig van Beethovenista.

Elämäkerta

Noli syntyi albanialaisyhteisössä İbriktepessä, Itä-Traakiassa. Hän asui nuorena Ateenassa, Aleksandriassa ja Odessassa työskennellen näyttelijänä ja kääntäjänä. Hän muutti Bostoniin vuonna 1906, valmistui Harvardin yliopistosta vuonna 1912 ja kävi Albaniassa ensi kertaa vuonna 1913 palattuaan Eurooppaan ajamaan Albanian itsenäisyyttä.

Noli sai pappisvihkimyksensä Yhdysvalloissa vuonna 1908. Hän perusti Albanian kirkon, sillä Yhdysvalloissa eräät albanialaiset kristityt kuuluivat albanialaista nationalismia jyrkästi vastustaneisiin Kreikan ortodokseihin. Noli nosti albanian kielen kirkolliseen käyttöön. Hän palasi ensimmäisen maailmansodan aikana Yhdysvaltoihin, jossa hän johti Vatra-järjestöä toimien siten albaanien diasporan johdossa. Noli johti sodan jälkeen diplomaattisia yrityksiä Albanian uuden yhdistymisen puolesta ja sai Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonilta tuen itsenäiselle Albanialle. Sittemmin hän johti menestyneesti Albanian pyrkimystä Kansainliiton jäseneksi; tämä tavoite toteutui vuonna 1920. Noli kritisoi Albanian hallituksen korruptoituneisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Hän nousi liberaalina Albanian parlamenttiin vuonna 1921 ja toimi lyhyesti Xhafer Ypin hallituksen ulkoministerinä. Hänet konsekroitiin piispaksi vuonna 1923. Liberaalipoliitikko Avni Rustemin murha synnytti Albaniassa kriisin vuonna 1924, ja Noli pääsi johtamaan menestyksekästä vallankumousta konservatiivipääministeri Ahmed Zogua vastaan. Zogu pakeni maasta kesäkuussa. Häntä seurasi lyhyesti hänen appensa Shefqet Vërlaci ja sitten liberaali Iliaz Vrioni. Noli nimitettiin pääministeriksi 17. heinäkuuta 1924. Zogulle uskolliset joukot kuitenkin kaatoivat Nolin vallankumoushallituksen joulukuussa 1924 sillä seurauksella, että Noli lähti maanpakoon, aluksi Italiaan. Hän asui Yhdysvalloissa 1930-luvulta lähtien ja sai maan kansalaisuuden.

Maanpaossa ollessaan Noli muodosti republikaanisen opposition kuningas Zogu I:ksi julistautunutta Zogua vastaan. Hän jatkoi Yhdysvalloissa koulutustaan. Hän opiskeli ja sittemmin opetti bysanttilaista musiikkia. Hän myös jatkoi Albanian ortodoksikirkon kehittämistä. Hän liittoutui lyhyesti kuningas Zogun kanssa, joka pakeni Italian miehittämästä Albaniasta vuonna 1939. Lujaa akselivaltojen ja kommunistien vastaista rintamaa ei kuitenkaan kyetty luomaan. Sodan jälkeen Noli loi suhteita Enver Hoxhan kommunistiseen hallintoon, mutta uskontojen edustajiin kohdistunut kasvava vaino esti Nolin kirkkoa pitämästä yllä siteitä Albanian ortodoksiseen hierarkiaan. Hoxhan hallinnon antiklerikalistisuudesta huolimatta Noli joutui FBI:n huomion kohteeksi palavan albanialaisen nationalisminsa johdosta. Noli oli tarkkailun alaisena yli vuosikymmenen ajan.

Vuonna 1945 Noli sai tohtorinarvon historiassa Bostonin yliopistosta. Hän teki yliopistossa myös musiikkialaan liittyneitä tutkimuksia ja julkaisi Beethovenin elämäkertateoksen. Noli jopa sävelsi itse yksiosaisen Scanderbeg-sinfonian vuonna 1947. Ikääntynyt Noli vetäytyi Floridan Fort Lauderdaleen, jossa kuoli vuonna 1965. Albanian ortodoksikirkon haarasta, jota hän oli johtanut, tuli lopulta Amerikan ortodoksisen kirkon albanialainen arkkihiippakunta.

Nolin kuva on vuonna 1996 julkaistussa albanialaisessa sadan leken setelissä.