Albanian ilmavoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Albanian ilmavoimat

Konetunnus
Toiminnassa 1951 alkaen
Valtio Albania
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli puolustushaara
Kalusto 19 helikopteria
Komentajat
Nykyinen komentaja Vladimir Avdiaj

Albanian ilmavoimat (alb. Forcat Ajrore e Republikës së Shqipërisë) on Albanian puolustusvoimien puolustushaara, joka vastaa yhdessä Nato-joukkojen kanssa Albanian ilmatilan valvonnasta sekä puolustamisesta ja osallistuu etsintä- ja pelastustehtäviin sekä tukiroolissa sotilastehtäviin.[1] Sen komentajana on elokuusta 2015 lähtien toiminut Vladimir Avdiaj.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen yritys ilmavoimien perustamiseksi tehtiin vuonna 1914, kun Albanian hallitus tilasi Itävallasta kolme Daimler-lentokonetta. Tilaus kuitenkin jouduttiin perumaan ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, eikä Albanialla sodan jälkeen 1920- ja 1930-luvuilla ollut ilmavoimien perustamiseen tarvittavia resursseja.[3]

Ilmavoimat perustettiin lopulta toisen maailmansodan jälkeen 24. huhtikuuta 1951. Ensimmäiset Jakovlev Jak-18- ja Polikarpov Po-2 -koneet sijoitettiin Tiranaan. Ensimmäiset MiG-15-suihkuhävittäjänsä ilmavoimat sai vuonna 1955, ja niiden kotipaikaksi tuli Kuçovan lentotukikohta. Vuonna 1957 Tiranaan perustettiin kuljetusyksikkö, joka käytti Jak-18:n lisäksi Mil Mi-1 -helikoptereita. Rinasiin perustettiin lentorykmentti vuonna 1962. Se koostui kahdesta laivueesta, joista toinen käytti MiG-19- ja toinen MiG-17-hävittäjiä. Samana vuonna perustettiin myös ilmavoimien lentokoulu.[3]

Ilmavoimien kalusto perustamisesta lähtien tuli Neuvostoliitosta, mutta Neuvostoliiton ja Albanian välirikon 1962 jälkeen koneiden toimittajamaaksi vaihtui Kiina.[4] 1960- ja 1970-luvuilla Kiinasta Albaniaan toimitettiin yli sata lentokonetta, muun muassa Shenyang J-5 sekä Chengdu J-7 -hävittäjiä, Nanchang PT-6 -koulukoneita, Harbin H-5 -pommikoneita ja Shijiazhuang Y-5 -kuljetuskoneita.[5] Kiinakin lopetti kuitenkin koneiden toimituksen vuonna 1977 Kiinan ja Albanian välirikon myötä.[4] Tämä johti myös varaosapulaan, joka 1980-luvun lopulle tultaessa oli pitkälti rampauttanut ilmavoimien koko konekaluston.[6]

Kommunistihallinnon romahdettua vuonna 1990 Albanian ilmavoimilla oli 200 hävittäjää, 40 helikopteria ja neljä Iljušin Il-14 -kuljetuskonetta.[4] Vuosikymmeniä kestäneen eristäytymisen seurauksena ilmavoimien konekanta kärsi jatkuvista huolto- ja polttoaineongelmista, ja CIA:n vuonna 1994 keräämien tietojen mukaan ilmavoimien lentäjät pystyivät kukin lentämään vuosittain vain 15 tuntia.[7] Albanian sisällissodassa 1997 tuhoutui seitsemän MiG-hävittäjää, minkä lisäksi ilmavoimien koneista varastettiin osia.[4]

Vanhoista hävittäjistä osa pysyi käytössä 2000-luvulle asti, mutta vuonna 2004 sattunut onnettomuus johti loppujen koneiden hylkäämiseen vuonna 2005. Il-14:t myytiin romutettavaksi vuonna 2011. Rinasin lentotukikohtaan hylättyjä hävittäjiä huutokaupattiin vuonna 2016, ja ne herättivät suurta kiinnostusta keräilijöiden ja museoiden keskuudessa.[4] Myynti kuitenkin viivästyi byrokratiasyistä, ja koneet olivat vuonna 2019 edelleen Albaniassa.[8]

Albaniasta tuli Naton jäsen vuonna 2009, ja sen jälkeen sen kalustosta ovat poistuneet kaikki kiinteäsiipiset ilma-alukset.[4] Maan ilmavalvonnasta ovat vastanneet Nato-maat Kreikka ja Italia.[9] Nato ilmoitti vuonna 2018 aikovansa sijoittaa yli 50 miljoonaa euroa Kuçovan lentotukikohdan parantamiseen.[10] Työt alkoivat tammikuussa 2019.[9]

Albanian ilmavoimien aiemmat konetunnukset
  • 1946–1958
    1946–1958
  • 1958–1960
    1958–1960
  • 1960–1992 (versio 1)
    1960–1992 (versio 1)
  • 1960–1992 (versio 2)
    1960–1992 (versio 2)
  • Pyrstölippu 1946–1960
    Pyrstölippu 1946–1960

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhoja F-6-hävittäjiä Kuçovan lentotukikohdassa.

Ilmavoimien alaisuuteen kuuluvat seuraavat yksiköt:[1]

Kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albanian ilmavoimien AS532 Cougar.

Albanian ilmavoimilla oli vuonna 2019 käytössään 19 helikopteria.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Mission and Tasks Albanian puolustusministeriö. Arkistoitu 10.8.2019. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Shera, Urim: President Nishani issues decree appointing Vladimir Avdiaj as commander of Air Force 20.8.2015. Tirana: Agjencia Telegrafike Shqiptare. Arkistoitu 25.3.2019. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b Air Force History Albanian puolustusvoimat. Arkistoitu 10.8.2019. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f Semini, Llazar: Albania, once Europe's most isolated country under a 50-year Communist regime, is selling dozens of obsolete Eastern Bloc military jets 6.3.2016. Rinasi: U.S. News. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Albanian Airforce – Tirana’s moving steps (PDF) Dutch Aviation Support. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Albanian People's Army – Air Force Command, Tirana – Order of Battle in 1988 Eastern Order of Battle. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  7. ↑ The Albanian Armed Forces (PDF) 7.7.1994. Central Intelligence Agency. Arkistoitu 15.7.2019. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Mizokami, Kyle: Albania’s Underground Air Force Doesn’t Look So Good 1.4.2019. Popular Mechanics. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  9. ↑ a b NATO Starts Building Its First Western Balkans Air Base in Kucova, Albania 30.1.2019. BulgarianMilitary.com. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  10. ↑ Järvenkylä, Nina: Nato kohentaa lentotukikohtaansa Albaniassa 5.8.2018. Iltalehti. Viitattu 23.8.2019.
  11. ↑ World Air Forces 2019 (PDF) (vaatii sisäänkirjautumisen) FlightGlobal/RUAG. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Albanian_ilmavoimat&oldid=21100076”