Biperideeni
| |
Biperideeni
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 1-(2-bisyklo[2.2.1]hept-5-enyyli)-1-fenyyli-3-piperidin-1-yylipropan-1-oli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | N04AA02 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C21H29NO |
| Moolimassa | 311.46 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 87 % |
| Proteiinisitoutuminen | 60 % |
| Metabolia | hepaattinen hydroksylaatio |
| Puoliintumisaika | 18–24 tuntia |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | tabletti, joskus lihaspistos |
Biperideeni (kauppanimet Akineton ja Ipsatol) on antikolinerginen lääke, joka salpaa voimakkaasti muskariinireseptoreita ja jonkin verran myös nikotiinireseptoreita.[1]
Biperideeniä käytetään pääasiassa sekä Parkinsonin taudin hoitoon, että psykoosilääkkeiden aiheuttamien parkinsonismioireiden, kuten ekstrapyramidaalioireiden hoitoon. Biperideeniä voidaan määrätä myös kolmoishermosärkyyn tai aivotärähdysoireisiin. Lääke toimii rentouttamalla lihaksia. Se vähentää myös parkinsonin aiheuttamaa hidasliikkeisyyttä, ärtymystä ja masennusta.[2]
Biperideeni patentoitiin Saksassa vuonna 1953. Vielä 1970-luvulla ainoa saatavilla oleva tuote Suomessa oli Akineton.lähde?
Sivu- ja yhteisvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lääkettä ei saa käyttää yhdessä alkoholin kanssa, sillä se voimistaa alkoholin vaikutuksia. Antikonvulsiivisten- eli kouristuslääkkeiden kanssa käytettynä biperideeni voi pahentaa epilepsiaa. Samanaikainen käyttö psykoosilääkkeiden kanssa voi pahentaa tardiivin dyskinesian oireita.[3]
Pakkausselosteen mukaan yleisiä (yhdellä 10−100 käyttäjästä ilmeneviä) haittavaikutuksia ovat muistin heikkeneminen, aistiharhat, ärtyneisyys, levottomuus, ahdistus, sekavuus, kaukonäköisyys, silmänpaineen nousu, suun kuivuminen ja vähentynyt hikoilu.[2] Lääkealan turvallisuuskeskus Fimean tietojen mukaan samat haittavaikutukset ovat harvinaisia (yhdellä 1 000−10 000 käyttäjästä ilmeneviä) tai hyvin harvinaisia (harvemmalla kuin yhdellä 10 000 käyttäjästä).[3]
Etenkin alkuvaiheen sivuvaikutuksia ovat näön heikkeneminen, väsymys, huimaus ja syljen vähenemisestä johtuva suun kuivuminen, mikä altistaa hampaiden reikiintymiselle. Reikiintymistä voi ehkäistä suun kostuttamisella ja ksylitolipastillien tai -purkan käytöllä.[2] Lääke voi aiheuttaa virtsaamisvaikeuksia etenkin niillä, joilla eturauhanen on suurentunut.[4]
Yliannostusoireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liian suurella annoksella parkinson-oireet voivat pahentua.[2] Yliannostus ilmenee laajoina, hitaasti reagoivina silmäterinä, kuivina limakalvoina, kasvojen punoituksena, sykkeen kiihtymisenä, rakon ja suoliston toiminnan heikkoutena, lämmönnousuna ja keskushermostoperäisinä oireina eli levottomuutena, sekavuutena, tajunnan hämärtymisenä ja aistiharhoina. Voimakas yliannostus voi aiheuttaa verenkierron ja hengityksen pettämisen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tuomi, Olli & Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS, 1977
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pubchem: biperiden | C21H29NO - PubChem pubchem.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 18.8.2016.
- ↑ a b c d IPSATOL www.terve.fi. Arkistoitu 27.8.2016. Viitattu 18.8.2016.
- ↑ a b c Valmisteyhteenveto 13.1.2016. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Arkistoitu 27.8.2016.
- ↑ IPSATOL www.terve.fi. Arkistoitu 27.8.2016. Viitattu 18.8.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- PubChem: Biperiden (englanniksi)
- DrugBank: Biperiden (englanniksi)
- KEGG: Biperiden (englanniksi)
- ChemBlink: Biperiden (englanniksi)