Ajopuu
Ajopuu on vedessä ajelehtiva tai rantaan huuhtoutunut puunkappale, kuten oksa, juurakko, tukki tai kokonainen puu.[1]
Ajopuita tavataan kaikkialla maailmassa, mutta yleisimpiä ne ovat keskileveysasteilla ja suurilla leveysasteilla, kuten Siperian, Kanadan ja Grönlannin arktisilla rannoilla kesäisin. Pohjoisella jäämerellä ajopuut kiertävät merivirtojen mukana myötäpäivään.[1]
Ajopuita tulee meriin joista ja puroista, joihin niitä kaatuu esimerkiksi tulvan aikana. Ajopuita kaatuu mereen myös suoraan rannikkometsistä, joiden maata aallot kuluttavat. Myös tukkeja katoaa paljon jokiin. Jouduttuaan mereen ajopuu ajelehtii rannikkotuulten, aaltojen ja merivirtojen vietävänä. Joskus se kiertää koko valtameren ennen päätymistään rantaan aaltojen ja vuoroveden tuomana.[1]
Ajopuut muodostavat rannalla usein suuria röykkiöitä etenkin joensuihin ja poukamiin. Aallot voivat työntää ajopuita edelleen eteenpäin rannalla, ja myrskyt voivat heittää ne syvällekin sisämaahan. Usein ajopuu palaa takaisin mereen aaltojen mukana, mutta joskus se jää rannalle kulumaan sileäksi, tai se hautautuu maahan.[1]
Meressä kelluva ajopuu houkuttelee eläimiä ja kasveja, jotka saavat siitä suojaa tai saalista. Linnut istuskelevat rannalla usein ajopuiden päällä tähyillen kaloja. Rannalla ajopuu kiinnittää ympärilleen hiekkaa ja muuta maa-ainesta, mikä auttaa rantaa laajenemaan etenkin joensuissa. Juuttuessaan kallion juurelle ajopuu voi kuluttaa kalliota nopeasti aaltojen paiskoessa sitä kalliota vasten.[1]
Ajopuut ovat vaarallisia pienille veneille sekä suurten veneiden potkureille ja peräsimille. Ne voivat singahtaa myrskyllä rantatalojen seinien läpi tai yllättää rannalla kävelijän.[1]
Ajopuuta on kerätty rannoilta polttopuuksi ja rakennusmateriaaliksi. Koska ajopuulla on ekologista merkitystä, sen kerääminen rannoilta on kuitenkin joissakin paikoissa kiellettyä.[1]