Viiniköynnös
| Viiniköynnös | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Vitales |
| Heimo: | Viiniköynnöskasvit Vitaceae |
| Suku: | Viiniköynnökset Vitis |
| Laji: | vinifera |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Vitis vinifera |
|
| Katso myös | |
Viiniköynnös eli aitoviiniköynnös (Vitis vinifera)[2] on yleisimmin viljelty viiniköynnös. Siitä on jalostettu useita lajikkeita, joita kasvatetaan viinin ja viinirypäleiden takia sekä koristekasveina ja viininlehtikääryleiden tarpeisiin.
Aitoviini on puutuvavartinen köynnös, joka kasvaisi 15 metriä pitkäksi, mutta sitä leikataan voimakkaasti. Köynnös kiipeää tuen ympärille kiertyvien kärhien avulla. Sormiliuskaiset lehdet kasvavat 5–20 senttimetrin levyisiksi, ja kasvavat vuorottain köynnösvarressa. Voimakkaantuoksuiset kukat ovat kaksineuvoisia, tuulipölytteisiä, ja niistä kypsyy hedelmä eli rypäle.[3]
Aitoviiniä on viljelty Egyptissä jo 6 000 vuotta sitten. Se on jalostettu Välimeren seudulla villinä elävästä metsäviiniköynnöksestä (Vitis sylvestris, joissakin lähteissä alalaji Vitis vinifera subsp. sylvestris). Viiniä viljellään Keski- ja Etelä-Euroopassa, Afrikassa Välimeren rannalla ja Etelä-Afrikassa, Pohjois-Amerikassa etenkin Kaliforniassa, Etelä-Amerikassa Chilessä, Argentiinassa, Uruguayssa ja Brasiliassa ja lisäksi Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Suomessa viinikynnöksiä kasvatetaan lähinnä harrastuksena kasvihuoneissa ja etelän suojaisimmilla pihoilla ja parvekkeilla.[4]
Aitoviinin paha tuholainen on viinikirva (Viteus vitifoliae). Sen takia viiniviljelmillä käytetään perusrunkona pohjoisamerikkalaista törmäviiniä (Vitis riparia), jonka runkoon aitoviinin halutun lajikkeen oksia vartetaan. Näin tehdään nykyisin lähes kaikilla tärkeimmillä viininviljelysalueilla paitsi Chilessä, jonne viinikirva ei ole levinnyt.[5]
Lajikkeita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aitoviinistä on jalostettu lukuisia lajikkeita sekä rusinoiden ja viinin valmistusta varten että sellaisenaan syötävien rypäleiden tuotantoon.
Yleisiä valkoviinilajikkeita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkoviinilajikkeita ja kunkin tärkein viljelyalue[6]
- Chardonnay – Burgundi
- Sauvignon Blanc – Bordeaux, Loire ja Uusi-Seelanti
- Sémillon – Bordeaux
- Muscat – Rhône
- Pinot Gris (tai Pinot Grigio) – Italia ja Alsace
- Riesling – Rein, Mosel ja Australia
- Gewürztraminer – Alsace
Muita tunnettuja valkoviinilajikkeita ovat muun muassa Pinot Blanc, Viognier ja Chenin Blanc.[7]
Yleisiä punaviinilajikkeita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaviinilajikkeita ja kunkin tärkein viljelyalue[8]
- Syrah – Rhone, Yhdysvallat, Australia, Etelä-Afrikka
- Merlot – Bordeaux, Chile, Australia
- Cabernet Sauvignon – Bordeaux, Australia, Chile
- Malbec – Bordeaux, Argentiina
- Pinot Noir – Burgundi, Uusi-Seelanti
- Zinfandel – Kalifornia
- Sangiovese – Italia
- Barbera – Italia
Muita tunnettuja punaviinilajikkeita ovat muun muassa Tempranillo, Cabernet Franc, Grenache ja Nebbiolo.[7]
Suomessa menestyviä lajikkeita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Viinintuotanto Suomessa
Näitä kasvatetaan Suomen oloissa yleensä kasvihuoneissa.
- Pinot Noir (tumma)
- Riesling (vaalea)
- Frankenthaler (sininen)
- Heimrood (kellanvihreä)
- Nordica (kellanvihreä)
- Rembrandt (vihreä)
Nämä (yleensä hybridi-) lajikkeet selviävät ainakin Etelä-Suomessa myös avomaalla:
- Zilga (tumma)
- Hasanski Sladki (tumma)
- Rondo (tumma)
- Solaris (vaalea)
- Jubileinaja Novgoroda (vaalea)
- Somerset Seedless (punainen)
- Summersweet (tumma)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Participants of the FFI/IUCN SSC Central Asian regional tree Red Listing workshop, Bishkek, Kyrgyzstan (11-13 July 2006): Vitis vinifera IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2007. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Toim. Räty, Ella & Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö – Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9
- ↑ Vitis vinifera PFAF Plant Database. Viitattu 01.04.2018. (englanniksi)
- ↑ Viiniköynnös 14.3.2017. Biolan. Arkistoitu 1.4.2018. Viitattu 01.04.2018.
- ↑ Rousi, Arne: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 255–256. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4
- ↑ White wine: The major 7 types 2008. French Scout. Viitattu 01.04.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Mykkänen, Jouko: Viinikoulu: Opas viinien maailmaan, s. 52–72. (Perustuu Helsingin Sanomissa 2003–2005 julkaistuun samannimiseen sarjaan) Hämeenlinna: Helsingin Sanomat, 2005. ISBN 952-5557-05-7
- ↑ Red wine: The major 8 types 2008. French Scout. Viitattu 01.04.2018. (englanniksi)