Aitolahden koodeksi
Aitolahden koodeksi on 1600-luvulta peräisin oleva tekstikokoelma, joka on nimetty löytöpaikkansa eli pirkanmaalaisen Aitolahden pitäjän mukaan. Koodeksi löytyi erään navetan vintiltä vuonna 1922[1]. Aitolahden koodeksi sisältää kuningas Kristofferin lain suomennoksen lisäksi erilaisia ruotsinkielisiä tekstejä. Suomennos on harkiten työstetty yhdistelmä sekä tukholmalaisen papin Martinus Olavin että Kalajoen kirkkoherra Ljungo Thomaen lainsuomennoksista. Tekijää ei tiedetä.[2]
Aitolahden koodeksin lainsuomennoksen kirjoittaja ei ole jättänyt henkilöllisyydestään selvää merkkiä. Aiemmin on ounasteltu, että kirjoittaja saattaisi olla sääksmäkeläissyntyinen lainlukija Hartvig Speitz, koska hän on toisaalla maininnut laatineensa oman suomennoksen lakitekstistä. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että Speitzin osallisuudesta tekstin syntyyn ei ole selviä viitteitä eikä tekijää voi tunnistaa ja nimetä. Tutkimuksessa on hyödynnetty samanlaista todennäköisyysasteikkoa, jollaista myös keskusrikospoliisissa käytetään esimerkiksi tapauksissa, joissa pyritään saamaan selville tuntematon kirjoittaja. Asteikko ottaa kantaa siihen, miten suurella todennäköisyydellä kirjoittaja on se, jota kirjoittajaksi epäillään.[2]
Verrattuna Bibliaan Aitolahden koodeksin lakikielen kirjoitus- ja kieliasu on vakiintumattomampaa. 1600-luvun lakikieli jäi uskonnollisen kielen kehityksestä jälkeen, sillä lakitekstit olivat lähinnä yksittäisten henkilöiden laatimia käännöksiä tai niiden kopioita. Sen sijaan Biblian taustalla oli kokonainen työryhmä, jonka jäsenet kiinnittivät huomiota erityisesti kieleen ja kirjoitusasuun.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Missale Aboense
- Codex Aboensis
- Graduale Aboense
- Manuale Aboense
- Palmsköldin katkelma
- Turun tuomiokirkon Mustakirja
- Westhin koodeksi
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Uusitalo, Harri: Tausta, tekijä ja kieli. Filologinen tutkimus Aitolahden koodeksin lainsuomennoksesta, s. 11. Turun yliopiston julkaisuja, 2019. ISBN 978-951-29-7668-3
- ↑ a b c Vanhojen lainsuomennosten kopiointiperinne oli tunnettua monipuolisempi (Väitös: FM Harri Uusitalo, 14.6.2019, suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus) www.utu.fi. Turun yliopisto. Viitattu 2.10.2019.