Aito Airola
Aito Kasimir Airola (20. lokakuuta 1910 Mynämäki – 13. elokuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen kemisti, filosofian tohtori, tutkimusjohtaja ja professori.[1]
Airolan vanhemmat olivat metsätyönjohtaja Anselmi Airola ja kunnankätilö Aina Tuovinen. Hän kävi Turun suomalaista yhteiskoulua ja pääsi ylioppilaaksi 1929. Airola valmistui filosofian kandidaatiksi 1935 ja filosofian lisensiaatiksi 1942.[1]
Airola oli assistenttina Helsingin yliopiston kemian laitoksella 1936–1944 ja sisäballistiikan opettajana Sotakorkeakoulussa 1947–1948. Vuodesta 1944 alkaen hän johti Airam Oy:n tutkimusosastoa Helsingissä. Airola julkaisi kirjoituksia koti- ja ulkomaisissa kemian ja valotekniikan aikakauslehdissä. Vuosina 1945–1950 Airola johti loistelampun kehitystyötä Airam Oy:n tutkimusosastolla.[1]
Aito Airola oli naimisissa vuodesta 1942 Marja-Liisa Somersalon kanssa.[1] Airola on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.[2]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Über das Diffusionspotential der chemischen Ketten: akademische Abhandlung, Helsingin yliopiston väitöskirja. Annales Academiae scientiarum Fennicae, Series A, 55, 5. Helsinki 1940
- Valo-oppi: moniste, kirj. Aito Airola ja K. V. Laurikainen. Helsinki 1943
- Sähköstatiikka: moniste, kirj. Aito Airola ja K. V. Laurikainen. Helsinki 1944
- Valontuottoon käytettävistä aineista. Suomen kemistilehti A 34/1961
- Finnish lamp industry. Sähkö 38/1965
- Nykyajan yleisvalonlähteet. Teknillinen aikakauslehti 55/1965
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
