Aino Hjelt-Pándy
| Aino Hjelt-Pándy | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. kesäkuuta 1881 Tuusula |
| Kuollut | 27. helmikuuta 1937 (55 vuotta) Budapest, Unkari |
| Vanhemmat | Edvard Hjelt, Ida Åström |
| Puoliso | Kálmán Pándy |
| Lapset | Paavo von Pandy, Cálmán de Pándy |
Aino Maria Hjelt-Pándy (23. kesäkuuta 1881 Tuusula – 27. helmikuuta 1937 Budapest) oli suomalainen sairaanhoitaja, kirjoittaja ja kääntäjä. Hänet tunnetaan erityisesti kirjallisesta tuotannostaan, jossa hän esitteli unkarilaista yhteiskuntaa suomalaisille, sekä työstään naisten ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi Unkarissa.
Varhainen elämä ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aino Hjelt syntyi valtioneuvos Edvard Hjeltin (1855-1921) ja Ida Åströmin (1856-1930) perheeseen Vanhankylän kartanossa Tuusulassa. Hän oli yksi perheen kahdeksasta lapsesta, joista viisi oli tyttäriä. Ainon sisarukset vaikuttivat eri aloilla sekä Suomessa että kansainvälisesti. Hänen sisarensa Tyyni (os. Hjelt) Brofeldt (1888–1969) toimi aktiivisesti Lotta Svärd -järjestössä Suomessa[1] ja Esther Hjelt-Cajanus (1879-1959) oli tunnettu taidemaalari ja kirjailija.[2]
Aino opiskeli sairaanhoitajaksi Tukholman Sophiahemmetissä ja työskenteli valmistumisensa jälkeen Uppsalan sairaalassa. Siellä hän tapasi unkarilaisen mielenterveyslääkärin, professori Kálmán Pándyn, syksyllä 1903. Aino toimi Kálmánille tulkkina tämän vierailun aikana, sillä hän osasi saksaa, joka oli heille yhteinen kieli. Tapaaminen johti lopulta heidän avioliittoonsa, ja heidät vihittiin huhtikuussa 1904 Helsingin Saksalaisessa kirkossa. Häiden jälkeen Aino muutti Kálmánin kanssa Unkariin. [3][4]
Avioliitto ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avioliiton aikana pariskunnalle syntyi neljä poikaa: Paavo von Pandy (1905–1986), Cálmán de Pándy (1908–1988), Stefan Pándy (1910–1935) ja Peter von Pandy (1912–1976). Aino kasvatti myös Kálmánin aiemmasta avioliitosta syntyneen pojan. Perhe säilytti tiiviit yhteydet Suomeen, ja he vierailivat usein Suomessa, kuten myös Ainon sukulaiset heidän luonaan Unkarissa. [3]
Kirjallinen työ ja kulttuurivaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ainon perheen koti Unkarissa oli keskeinen kohtaamispaikka, jossa vierailivat muun muassa säveltäjät Robert ja Kai Kajanus sekä runoilija Saima Harmaja.[5] Kodissa järjestetyt tilaisuudet heijastivat kulttuurin ja musiikin merkitystä Ainon elämässä. Aino oli myös itse musikaalinen. Hän soitti viulua ja lauloi. Hänen musiikkiharrastuksensa mainitaan myös Onni Talaksen Muistelmia-teoksessa. [6]
Aino Hjelt-Pándy kirjoitti useisiin suomalaisiin julkaisuihin, kuten Suomen Nainen -lehteen, joissa hän kuvasi Unkarin kansanelämää ja kulttuuria. Hänen tuotantonsa sisälsi runoja, novelleja ja artikkeleita, jotka avasivat suomalaisille lukijoille näkymiä unkarilaiseen yhteiskuntaan. Hän myös käänsi unkarilaista kirjallisuutta suomeksi, ja hänen tunnetuin käännöksensä oli Cécile Tormayn teoksen A régi ház suomennos Vanha talo (1925).
Yhteiskunnallinen ja hyväntekeväisyystyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unkarissa Aino Hjelt-Pándy osallistui aktiivisesti naisten ja lasten hyvinvointia edistävään työhön. Hän toimi Protestanttisessa Naisyhdistyksessä, joka tarjosi vähävaraisille opiskelijoille edullisia asumis- ja ruokailumahdollisuuksia. Lisäksi hän oli mukana järjestämässä hankkeita, joiden tavoitteena oli parantaa naisten taloudellista asemaa. Hjelt-Pándy myös organisoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen ulkomaanvierailuja lapsille, jotta he saisivat mahdollisuuden viettää aikaa paremmissa olosuhteissa ja palata sen jälkeen takaisin Unkariin. [7][8][9]
Vuonna 1923 hän oli yhteydessä Etelä-Uudenmaan Lotta Svärd -piiriin ja välitti järjestön toimintaa koskevaa tietoa unkarilaisille naisille, jotka olivat kiinnostuneita sen rakenteesta ja toiminnasta. Hänen työnsä oli osa laajempaa pyrkimystä kohentaa perheiden oloja ja vahvistaa naisten asemaa Unkarissa. [10] [11]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aino Hjelt-Pándy kuoli 27. helmikuuta 1937 Budapestissa.[6] Hänet muistetaan yhteiskunnallisena ja kulttuurisena toimijana, jonka sosiaalinen toiminta ja kirjallinen työ loivat vahvoja yhteyksiä Suomen ja Unkarin välille. Hänen työnsä edisti naisten ja lasten hyvinvointia sekä vahvisti maiden välistä vuorovaikutusta. [12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hjelt-Cajanus, Esther: Vanhankylän kapteenska ja Anni-täti. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö (1950)
- Kilkki, Pekka: Werner Cajanus 1878-1919. Keuruu: Otava (1988)
- Hjelt, Marjut: Kuvia Esther Hjelt-Cajanuksen elämästä. Helsinki: Hakapaino Oy (2012)
- Ylönen, Ritva: Järjellä ja tunteella - Laura Harmajan traaginen elämä. Warelia Kustannus Oy (2023)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Henkilö:Tyyni Brofeldt Lotta Svärd. Viitattu 1. joulukuuta 2024.
- ↑ Marjut Hjelt: Kuvia Esther Hjelt-Cajanuksen elämästä. Helsinki: Hakapaino Oy, 2012. ISBN 9789529302352
- ↑ a b Hippokrates 9. vuosikerta, 1992
- ↑ Wasabladet, 9.4.1904
- ↑ Ritva Ylönen: Järjellä ja tunteella - Laura Harmajan traaginen elämä, s. 156–159. Porvoo: Warelia Kustannus Oy, 2023.
- ↑ a b Onni Talas: Muistelmia, s. 215. Porvoo: WSOY, 1960.
- ↑ Suomen Nainen XII VUOSIKERTA N:o 1, Kirjeitä Unkarista, 1924
- ↑ Suomen Nainen XIII VUOSIKERTA N:o 11, Unkarista, 1925
- ↑ Helsingin Sanomat, Unkarilaisten lasten Suomen matka, 13.6.1926
- ↑ Satakunnan kansa, Unkarin lapset ja Suomi, 16.5.1923
- ↑ Nyländska skyddskåristen, Ungerns kvinnor intressera sig för Lotta-Svärd, 31.3.1923
- ↑ Helsingin Sanomat, Aino Hjelt-Pándy kuolinilmoitus 3.3.1937