Esther Hjelt-Cajanus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esther Hjelt-Cajanus vuonna 1927.

Esther Yolanda Hjelt-Cajanus (14. elokuuta 1879 Tuusula – 30. marraskuuta 1959 Tukholma) oli suomalainen taidemaalari, kirjailija, kuvittaja ja Tukholman Suomi-toimiston johtaja.[1][2][3]

Hjelt-Cajanuksen vanhemmat olivat kansleri, valtioneuvos Edvard Immanuel Hjelt ja Ida Sofia Åström.[1] Käytyään tyttökoulun vuonna 1895 hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuodet 1895–1897 ja 1898–1900.[1][4] Hjelt-Cajanus opiskeli vielä maalausta ja kuvitustekniikkaa Firenzessä, Münchenissä, Dresdenissä ja Wienissä.[2][3] Hän oli 1920-luvulta alkaen Uuden Suomen vakinainen avustaja Tukholmassa.[5] Hän toimi lastenkirjojen ja -lehtien kuvittajana, kunnes siirtyi matkailualalle. Lisäksi hän piirsi joulukortteja ja suunnitteli huonekaluja sekä kirjontamalleja Suomen Käsityön Ystäville.

Vuodesta 1904 Esther Hjelt-Cajanus oli naimisissa metsänhoitaja, filosofian tohtori Karl Werner Cajanuksen (1878–1919) kanssa.[1] Hjelt-Cajanus oli Suomen Matkailuyhdistyksen toimistonhoitajana 1922–1923 ja miehensä kuoltua hän toimi Tukholmaan matkailua edistämään perustetun Suomi-toimiston johtajana 1926–1959.[2][4][3] Suomi-toimisto kuului aluksi ruotsalaiseen Nyman & Schultz -yhtymään mutta siirtyi sitten Suomen Matkailijayhdistyksen haltuun. Nykyisin sen toimintaa jatkaa Matkailun edistämiskeskuksen Tukholman toimipiste, Finska Turistbyrån.

Kirjallista tuotantoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Olavin matka Myllykalliolle. Kuvat piirtänyt Aili Sarkkila. Lastenkirja. Kirja, Helsinki 1922.
  • Brattsystemet i Sverige. Förbundet för folknykterhet utan totalförbud, Helsingfors 1931.
  • Väkijuomakulutuksen säännöstely ja alkoholilainsäädäntö Ruotsissa. Täyskiellottoman kansanraittiuden edistämisliitto, Helsinki 1931.
  • Tre familjeporträtt. Omakustanne, Helsingfors 1936.
  • Suomibyrån 1926–1936. Suomibyrån, Stockholm 1936.
  • Suomitoimisto 1926–1936. Suomitoimisto, Helsinki 1936.
  • Moster Anni (Åström) berättar: Minnen från gamla tider. Söderström 1944.
  • Suomibyrån: 20-årsberättelse 1926–1946. Suomibyrån, Stockholm 1946.
  • Suomitoimisto: 20-vuotiskertomus 1926–1946. Suomitoimisto, Helsinki 1946.
  • Vera Hjelt: En banbryterska. Söderström 1946.
  • Vera Hjelt: Uranuurtaja. Aura, Turku 1948.
  • Mormor och moster Anni. Söderström 1950.
  • Vanhankylän kapteenska ja Anni-täti. WSOY 1950.
  • Edvard Hjelt och sekelskiftets Finland. Söderström 1953.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Konttinen, Riitta: ”Hjelt-Cajanus, Esther (1879–1959)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 31. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 19.4.2014).
  2. ↑ a b c Laati–Blomstedt–Havu–Poijärvi (toim.): Kuka kukin oli.
  3. ↑ a b c 60-vuotias. Johtajatar Esther Hjelt-Cajanus, Helsingin Sanomat, 14.08.1939, nro 216, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 11.08.2024
  4. ↑ a b Hjelt-Cajanus, Esther. Kuvataiteilijamatrikkeli.
  5. ↑ Vesikansa, Jyrki: Sinivalkoiseen Suomeen: Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I. 1847‒1939, s. 464. Otava, 1997.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Esther_Hjelt-Cajanus&oldid=22566657”