Ainīn piiri
| Ainīn piiri ноҳияи Айнӣ |
|
|---|---|
 Fonvuorten pohjoisrinteitä Jağnobin keskijuoksulla. |
|
 Piiri Tadžikistanin kartalla. |
|
| Valtio | Tadžikistan |
| Maakunta | Suğd |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Ainī |
| Pinta-ala | 5 200 km² |
| Väkiluku (2020) | 90 048 |
Ainīn piiri (tadžikiksi ноҳияи Айнӣ, nohijai Ainī) on hallintopiiri Suğdin maakunnassa Tadžikistanissa. Sen keskus on Ainīn kylä. Piirin pinta-ala on 5 200 neliökilometriä.[1] Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan siellä oli 90 048 asukasta[2].
Ainīn piiri rajoittuu lännessä Pandžakentin, pohjoisessa Šahristonin ja Devaštitšin, idässä Vuoristo-Masttšohin ja Raštin sekä etelässä Vahdatin, Varzobin ja Šahrinavin kaupunkeihin ja piireihin sekä lounaassa ja luoteessa Uzbekistaniin[3]. Alue on hyvin vuoristoinen ja sen korkeuserot ovat suuret (950–5 494 metriä merenpinnasta). Pohjoisessa kohoavat Turkestanvuoret, keskiosassa Zarafšonvuoret ja etelässä Hisorvuoret. Jokilaaksot ovat syviä ja kapeita. Hyötykaivannaisiin kuuluvat antimoni, elohopea, kivihiili, kulta, hopea, tina, volframi ja monimetallit.[1]
Jokilaaksojen ilmasto on kesällä kuuma ja kuiva ja talvella leuto. Tammikuun keskilämpötila on –1:stä –3:een ja heinäkuun 17–21 astetta. Vuorilla ilmasto on kylmempi. Vuotuinen sademäärä on laaksoissa 160–190 ja vuorilla jopa 400 millimetriä. Tärkeimmät joet ovat Zarafšon, Fon, Iskandar, Pasrūd ja Jağnob. Piirissä sijaitsevat kauniit Iskandarkūl- ja Alovuddinjärvet.[1]
Piiri on perustettu vuonna 1930 Zahmatobodin piirinä. Se nimettiin vuonna 1955 Ainīn piiriksi[4] kirjailija Sadriddin Ainin mukaan[5]. Vuosina 1963–1965 alue kuului Pandžakentin piiriin[4]. Piirin kuuluu Zarafšonin taajama ja seitsemän maalaiskuntaa: Ainī, Anzob, Dardar, Rarz, Urmetan, Fondarjo ja Šamtutš[1]. Kaupunkiväestön osuus on kolme prosenttia[2]. Lähes kaikki asukkaat ovat tadžikkeja. Jağnobin laaksossa puhutaan muinaiseen sogdin kieleen perustuvaa jagnobia.[5]
Piirin läpi kulkee Dušanbestä Xudžandiin johtava maantie, josta haarautuu tie Pandžakentiin. Ainīssa on lentokenttä.[1]
Seudun pääelinkeino on maatalous. Vihannesten, perunan, viljan ja hedelmien viljelyn lisäksi harjoitetaan karjan- ja mehiläistenhoitoa. Ainīn piirillä on keinokasteltuja puuvilla- ja riisipeltoja Zafarobodin piirissä sekä perunapeltoja ja laidunta Šahristonin piirissä.[1]
Piirin alueella toimivat Anzobin elohopea- ja antimonikaivos ja rikastamo sekä Fon-Jağnobin hiilikaivos. Muuta teollisuutta ei juurikaan ole. Suuri osa miesväestöstä työskentelee muualla siirtotyöläisinä.[5].
Piiirin matkailuvaltteja ovat sen luonto ja helppo saavutettavuus. Historiallisia kohteita ovat Jağnobin, Iskandarkūlin ja Alovuddin laaksot sekä monet linnoitukset ja mausoleumit.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Ensiklopedijai Millii Todžik, džildi 1, s. 234–235. Dušanbe: Sarredaksijai ilmii Ensiklopedijai Millii Todžik, 2011. ISBN 978-99947-33-45-3
- ↑ a b Tšislennost postojannogo naselenija po oblastjam, raionam, gorodskim poselenijam, raionnym tsentram i selskim naseljonnym punktam Agentstvo po statistike pri prezidente Respubliki Tadžikistan. Viitattu 7.2.2025.
- ↑ Džumhurii Todžikiston: Donišnoma, s. 24, 33. Dušanbe: Sarredaksijai ilmii Ensiklopedijai Millii Todžik, 2021. ISBN 978-99985-0-005-1
- ↑ a b Entsiklopedijai sovetii todžik, džildi 1, s. 90–91. Dušanbe: Sarredaktsijai ilmii Entsiklopedijai sovetii todžik, 1978.
- ↑ a b c d Plan sotsialno-ekonomitšeskogo razvitija Aininskogo raiona Ministerstvo ekonomitšeskogo razvitija i torgovli Respubliki Tadžikistan. 2011. Viitattu 7.2.2025.