Aimo Vartiainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aimo Antero "Aippara" Vartiainen (14. heinäkuuta 1927 Rovaniemi7. elokuuta 2023[1]) oli suomalainen alppihiihtäjä, joka kilpaili vuoden 1948 talviolympialaisissa.[2] Vartiainen oli Suomen ensimmäinen alppihiihdon olympiaedustaja yhdessä Pentti Alosen kanssa.[1]

Vartiainen syntyi Rovaniemellä vuonna 1927. Tuolloin hänen perheensä asui metsäyhtiön kartanossa, joka sijaitsi nykyisen Lyseonpuiston lukion alueella. Tämä kaksikerroksinen rakennus toimi kotina metsänhoitajille, ja lisäksi alakerrassa oli metsäyhtiön konttori sekä autotallit ja verstas.[3]

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Vartiainen osoitti taitonsa, kun hän voitti nuorten Suomen mestaruuden pujottelussa. Vuonna 1948 hän sai mahdollisuuden edustaa maataan ensimmäisessä suomalaisessa olympiajoukkueessa Sveitsin Sankt Moritzissa. Myös kaksi vuotta myöhemmin hän oli mukana maajoukkueessa MM-kisoissa Yhdysvaltain Aspenissa.[3] Vartiaisen lyhyt aktiivikausi loppui 1951 akateemisten MM-kisojen hopeamitaliin.[4]

Vartiainen suoritti diplomi-insinöörin tutkintonsa teknillisessä korkeakoulussa Espoon Otaniemessä. Valmistumisen jälkeen hänellä avautui tilaisuus liittyä asutuslakia valmistelevaan työryhmään Helsingissä, mutta vastoin tätä tarjousta hän päätti lähteä tuoreena maanmittausinsinöörinä Lappiin. Hänellä oli vaimonsa kanssa kaksi poikaa, joita hän valmensi.[3]

Vartiaisen panos oli ratkaisevan tärkeä, kun päätettiin perustaa porotiloja vuonna 1969 Lokan ja Porttipahdan säännöstelyalueen siirtolaisten käyttöön. Tämä työ sai alkunsa jo ennen kuin laki oli muuttunut. Vartiainen suoritti katselmuksia, joiden tavoitteena oli selvittää, millaisten porotilojen tulisi olla, jotta ne vastaisivat käyttäjiensä tarpeita. Näiden matkojen aikana Vartiainen asettui asumaan paikallisten ihmisten luokse, mikä loi vahvaa luottamusta hänen ja yhteisön välille.[3]

Vartiainen siirtyi myöhemmin alppihiihdon valmentajaksi Ounasvaaralla. Vartiaisen seuraajia Rovaniemen ja Ounasvaaran Hiihtoseuran varhaisen pujottelumenestyksen jatkajina ovat olleet olympiamitalisti Tanja Poutiainen-Rinne ja maailmanmestari Kalle Palander. Palander harjoitteli Ounasvaaralla isänsä kanssa ja Vartiaisen toimi Ounasvaaran hiihtoseuran valmentajana.[4] Hän ohjasi myös muita nuoria harrastajia alppihiihdon saloihin.[3] Vielä 1970-luvulla hän opetti 12–15-vuotiaita lapsia.[5] Kirjailija Leena Jääskeläisen teos Aippara : Oukulta olympialaisiin, Aimo Vartiainen muistelee kertoo Vartiaisen elämästä ja urasta niin alppihiihtäjänä, valmentajana kuin maanmittausinsinöörinäkin.[4]

  • Pujottelun nuorten Suomen-mestaruus vuonna 1945
  • 21. sija pujottelussa Sankt Moritzin talviolympialaisissa vuonna 1948
  • 35. sija pujottelussa Aspenin maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1950
  • 2. sija suurpujottelussa akateemisissa maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1950

lähde[3]