Aili Ikonen
Aili Ikonen (s. 20. toukokuuta 1982)[1] on suomalainen jazzlaulaja, -säveltäjä ja sanoittaja. Hän toimii sooloartistina esiintyen oman yhtyeensä kanssa sekä eri orkesterien ja kokoonpanojen solistina. Ikonen on myös Rajaton-lauluyhtyeen jäsen vuodesta 2018.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen aloitti viuluopinnot viisivuotiaana. Lukioikäisenä hän innostui jazzmusiikista ja laulamisesta entistä enemmän. Vuonna 2004 hän valmistui Jyväskylän Suomalaisesta konservatoriosta pääaineenaan pop/jazz- laulu. Vuonna 2014 hän valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta pääaineinaan jazz ja kansanmusiikki.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ikonen on toiminut levyttävänä artistina vuodesta 2004 alkaen. Häneltä on julkaistu sooloalbumit Helposti palavaa (2023), Suru ei oo suora viiva (2020), Piirrä minut (2017) ja Laulan (2016).
Vuonna 2004 Ikonen ja Kvalda-yhtye voittivat Scandinavian Young Nordic Jazz Comets -kilpailun Tukholmassa. Jyväskylässä vuonna 2002 perustettu Kvalda on julkaissut kolme albumia ja yhtyeeseen kuuluvat Ikosen lisäksi Antti Kujanpää (piano), Jori Huhtala (basso) ja Hanne Luostarinen (rummut).
Vuonna 2009 Ikonen lauloi yhdessä pääosassa jazzia ja modernia taidemusiikkia yhdistävässä virtuaalioopperassa Lovers of Mankind. Helsingin Svenska Teaternissa Ikonen oli mukana 2012–2013 musikaalissa Kristina från Duvemåla, esittäen myös päärooli Kristiinan.
Panu Savolaisen (vibrafoni), Mikko Pellisen (basso) ja Tuomas Timosen (rummut) muodostaman HERD-jazztrion kanssa vuonna 2013 julkaistu Jazzbasilli pureutui jazziskelmän ytimeen. Helsingin Sanomien Mari Koppinen kirjoitti: ”Aili Ikonen on nykypäivän Laila Kinnunen”[3].
Vuonna 2013 Ikonen julkaisi myös Ella Fitzgeraldille omistetun Tribute to Ella -albumin. Levyllä soittaa vuodesta 2011 laulajan omana yhtyeenä toiminut kokoonpano Janne Toivonen (trumpetti), William Suvanne (saksofoni), Tuomas J. Turunen (piano), Mikko Pellinen (kontrabasso ja sovitukset) ja Mikko Arlin (rummut).
Yhdessä Norrbotten Big Bandin kanssa Ikonen levytti vuonna 2013 Outi Tarkiaisen varta vasten laulajalle säveltämän teoksen Metsän hiljaisuuteen - Into the Woodland Silence.
Vuonna 2015 Ikonen esiintyi Linnan juhlissa Kaartin Combon laulusolistina.
Ikonen työskenteli Hectorin yhtyeessä laulajana ja viulistina vuosina 2016–2018. Hector teki Ikoselle Luonasi sun -nimisen suomenkielisen käännöksen Michel Legrandin sävellyksestä What are you doing the rest of your life, joka löytyy Ikosen soololevyltä Laulan.
Vuonna 2019 Ikonen versioi yhdessä Jukka Perko Avaran kanssa Dusty Springfieldiä ja 1960-luvun popmusiikkia Hectorin tekemin uusin suomenkielisin käännöksin albumilla Laulu keskeneräinen. Levyllä soittavat Jukka Perko (saksofonit), Teemu Viinikainen (akustinen kitara) ja Jarmo Saari (sähkökitara).
Ikonen kantaesitti vuonna 2020 omasta tuotannostaan koostuvan konserttikokonaisuuden Kuopion kaupunginorkesterin ja jazztrion kanssa, kapellimestarina Jaakko Kuusisto.
Ikonen esiintyy säännöllisesti eri orkestereiden ja yhtyeiden solistina, mm. UMO Helsinki Jazz Orchestra, Turku Jazz Orchestra, Turun filharmoninen orkesteri, Sinfonia Lahti ja Kuopion kaupunginorkesteri. Ikonen on työskennellyt myös kokoonpanoissa Aili Ikonen & Antti Kujanpää Duo, Korpi Ensemble ja Ikosen Siskot.
Blosari Kustannus julkaisi vuonna 2021 Ikosen sävellyksistä ja sanoituksista koostuvan laulukirjan Aili Ikonen Songbook - Nuori vapaa nainen.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soololevyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helposti palavaa (Laulan Music 2023)
- Suru ei oo suora viiva (Groovy Records 2020)
- Piirrä minut (Groovy Records 2017)
- Laulan (Groovy Records 2016)
Yhtyelevyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aili Ikonen & Jukka Perko Avara: Laulu keskeneräinen (Levypallo Oy 2019)
- Rajaton: Ja niin on taasen joulu (2019)
- Hereä: Veden värit (Groovy Records 2016)
- HERD & Aili Ikonen: Jazzbasilli (Majava Music 2013)
- Tribute to Ella (Fredriksson Music 2013)
- Kvalda: Blindfold (Kuu Records 2011)
- Korpi Ensemble: For a New Day (Texicalli Records 2010)
- Kvalda: Leia (Texicalli Records 2007)
- Hereä (CD, 2007)
- Kvalda (CD, 2004)
Vieraileva laulaja / muusikko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muumiperhe laulaa Ohoi (Tammi, 2021)
- Yle Pikkukakkonen: Nallen talvi (2018)
- Yle Pikkukakkonen: Nalle (2016)
- Yona: Tango a’la Yona (2014)
- Norrbotten Big Band & Outi Tarkiainen with Aili Ikonen: Into the Woodland Silence (Fredriksson Music 2013)
- Kallio Slaaki: Polymania for percussion (2013)
- Rinneradio: Starrk (2012)
- The Northern Governors: This is The Northern Governors (2012)
- Yona: Yona & Liikkuvat Pilvet: Vaikenen, laulaen (2011)
- Yona & Liikkuvat Pilvet: Pilvet liikkuu, minä en (2010)
- Osmo Ikonen: Heaven or Hell is just a State of Mind (2010)
- Timo Alakotila ja Johanna Juhola: Vapaassa tilassa (2007)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Uusitorppa, Harri: 40-vuotias | ”Itseä ja instrumenttia on ajoittain vähän vaikea erottaa”, sanoo laulaja ja lauluntekijä Aili Ikonen Helsingin Sanomat. 19.5.2022. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ Innanen, Annamari: Biografia: Aili Ikonen, Jazz Finland 28.8.2014. Viitattu 13.12.2014.
- ↑ ”Aili Ikonen on nykypäivän Laila Kinnunen”
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
