Aichi B7A Ryūsei
| Aichi B7A Ryūsei | |
|---|---|
 Aichi B7A Ryūsei |
|
| Tyyppi | torpedo- ja syöksypommittaja |
| Alkuperämaa |
 Japanin keisarikunta |
| Valmistaja |
Aichi Kōkūki Sasebon laivastoarsenaali |
| Suunnittelija | Norio Ozaki |
| Ensilento | toukokuu 1942 |
| Pääkäyttäjät | Keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 114 |
| Valmistusvuodet | 1942–1945 |
Aichi B7A Ryūsei (jap. 愛知 流星艦上攻撃機, Aichi ryuusei-kanjou-kougeki-ki, suom. tähdenlento, liittoutuneiden raportointinimi Grace) oli Aichi Kōkūkin valmistama keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien kaksipaikkainen torpedo- ja syöksypommittaja toisessa maailmansodassa. Ryūsei suunniteltiin korvaamaan sekä Nakajima B6N Tenzan että Yokosuka D4Y.
Koneen moottorina oli 2 000 hevosvoiman kaksirivinen Nakajima NK9C Homare 12 -tähtimoottori. Ensilento oli toukokuussa 1942, mutta tuotanto päästiin aloittamaan moottorin kehitysongelmien vuoksi vasta huhtikuussa 1944.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keisarillisen Japanin laivaston esikunta julkisti 16-Shi vaatimukset, joilla annettiin ohjeistus ilmavoimien konekannan täydentämisestä ja lopulta aiempien torpedokone Nakajima B6N Tenzanin että syöksypommittaja Yokosuka D4Y:n korvaamisesta. Esitetyt vaatimukset uudelle koneelle olivat[1]:
- asekuormana piti olla rungon sisällä kaksi 250 kilogramman pommia tai kuusi 60 kilogramman pommia tai yksi 800 kilogramman torpedo ulkoisessa ripustimessa
- omasuojana piti olla kaksi eteenpäin ampuvaa kiinteää 20 millimetrin kanuunaa ja yksi liikuteltava 13 millimetrin konekivääri taka-ampujalla
- huippunopeuden tuli olla 300 solmua
- normaali toimintamatka 1000 merimailia
- maksimitoimintamatka 1800 merimailia
- liikuntakyvyn tuli olla vastaava kuin Mitsubishi A6M Reisenillä.
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koska uusi lentokone suunniteltiin uusille valmisteilla oleville lentotukialuksille perinteistä 11 metrin koko vaatimusta ei asetettu, mutta se oli kuitenkin suosituksena. Aichilla suunnitteluryhmää johti pääsuunnittelija Norio Ozaki apunaan suunnittelijat Morishige Mori ja Yasushiro Ozawa. Koneen kuorma-, toimintamatka- ja nopeusvaatimukset edellyttivät tehokasta moottoria, joten Aichi sai ohjeen käyttää 18-sylinteristä Nakajima Homare -tähtimoottoria. Koneesta tuli keskisiipinen, mikä mahdollisti pommikuilun rakentamisen rungon sisään. Nelilapaisen 3,5 metrin halkaisijalla olevan potkurin käyttö edellytti käänteisen lokinsiipi mallisen siiven käyttöä, jotta laskutelineiden pituutta voitiin lyhentää. Siipiin jouduttiin asentamaan myös lisäsiivekkeet ja syöksyjarrut. Lentotukialuskäyttöä varten mahdollistettiin siipien hydraulinen ylöstaittaminen.[1]
Aichi nimesi koneen AM-23:ksi ja laivasto kokeelliseksi 16-Shi lentotukialuksille sijoitettavaksi rynnäkköpommittajaksi eli lyhyesti B7A1. Ensimmäinen prototyyppi valmistui toukokuussa 1942. Koneen moottorina oli 1 800 hevosvoiman Homare 11, jossa havaitut ongelmat keskeyttivät toistuvasti koelennot. Moottorin vikojen tultua korjatuiksi uusi kone osoitti loistavia ominaisuuksia kuten 310 solmun huippunopeuden sekä loistavan käsiteltävyyden. Kaikkiaan valmistettiin 11 kappaletta Homare 11 -moottorilla varustettuja prototyyppejä. Ne poikkesivat hieman toisistaan, koska niihin toteutettiin koelennoilla todettuja muutostarpeita. Huhtikuussa 1944 paranneltu moottori 1 825 hevosvoiman Homare 12 saatiin käyttöön. Uudella moottorilla varustettuna kone siirrettiin tuotantoon.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nakajima Homare 12 -moottorilla varustettuja B7A2 -koneita varten luotiin tuotantolinja Funakataan Aichin tehtaille ja [[Ōmura]an Sasebon laivastoarsenaalissa. Tuotanto oli kuitenkin hidasta, vaikka kone oli rakenteeltaan helpompi kuin aiemmin tehtaalla valmistettu D4Y. Alkusarjan koneissa oli taka-ampujalla 7,92 millimetrin tyypin 1 konekivääri, joka korvattiin myöhemmin 13 millimetrin tyypin 2 konekiväärillä. Maanjäristys päätti toukokuussa 1945 tuotannon Funatakan tehtaalla. Toukokuusta 1944 heinäkuuhun 1945 Aichi valmisti B7A2 koneita yhteensä 80 kappaletta, minkä lisäksi huhtikuusta 1944 heinäkuuhun 1945 Sasebon laivastoarsenaali valmisti 25 konetta.[2]
Yksi B7A2 koneista varustettiin 2 000 hevosvoiman Nakajima Homare 23 -moottorilla. Maanjäristys keskeytti myös 2 200 hevosvoiman Mitsubishi MK9A -moottorilla varustetun B7A3 Ryūsei Kain kehityksen. Sodan päättyessä koneen seuraajan Mokusein kehitys oli alkamassa. Uuden koneen odotettiin olevan pienempi ja nopeampi, mutta ainoastaan alustavat suunnitelmat kerettiin tekemään ennen sodan päättymistä.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuotannon päättyminen ei kuitenkaan vaikuttanut sodan lopputulokseen, koska laivasto oli menettänyt lentotukialuksensa. Edelleen käytössä olleet lentokoneet olivat maatukikohdissa Yokosukan ja 752. kokutaissa.[2]
Tekniset tiedot (B7A2)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: [2]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2
- Pituus: 11,49 m
- Kärkiväli: 14,40 m
- Korkeus: 4,08 m
- Siipipinta-ala: 35,4 m²
- Tyhjäpaino: 3 810 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 5 625 kg
- Voimalaite: 1 × Nakajima NK9C Homare 12, Nakajima NK9H-S Homare 23 tai Mitsubishi MK9A -tähtimoottori; 1 300–1 600 kW (1 800–2 200 hv)
- Potkuri: nelilapainen
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 565 km/h
- Lentomatka: 3 040 km
- Lakikorkeus: 11 250 m
- Nousuaika: 6 min 55 s 4 000 metriin
- Siipikuormitus: 158,9 kg/m²
Aseistus
- 2 × 20 mm Tyypin 99 Malli 2 tykkiä siivissä
- 1 × vapaasti suunnattava 7,92 mm Tyypin 1 tai 13 mm Tyypin 2 -konekivääri ohjaamon takaosassa
- 800 kg pommeja tai torpedo
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- René J. Francillon: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo, UK: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aichi B7A Ryūsei Wikimedia Commonsissa
