Matkustajakone Kalevan pudotus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Aeron lento 1631)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Aeron lento 1631
Yhteenveto
Päivämäärä 14. kesäkuuta 1940
Onnettomuustyyppi alasampuminen
Tapahtumapaikka Suomenlahti
Lähtöpaikka Ülemisten lentoasema, Tallinna, Viro
Määränpää Malmin lentoasema, Helsinki, Suomi
Kuolleita 9
Loukkaantuneita 0
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Junkers Ju 52
Lentoyhtiö Aero O/Y
Rekisteritunnus OH-ALL
Matkustajia 7
Miehistöä 2

Matkustajakone Kaleva (OH-ALL) oli Aero O/Y:n kolmimoottorinen Junkers Ju-52-3/mge -lentokone, jonka kaksi neuvostoliittolaista Iljušin DB-3 -pommikonetta ampui alas sen ollessa reittilennolla 1631[1] Tallinnasta Helsinkiin 14. kesäkuuta 1940.

Ampumisen syynä pidetään Neuvostoliiton halua saada haltuunsa koneessa ollutta ranskalaista diplomaattipostia. Tapahtuma oli dramaattisimpia Suomeen liittyviä tapahtumia välirauhan aikana ja sai liikkeelle huhuja Baltian maiden miehityksen kiristämässä ilmapiirissä.

Miehistö ja matkustajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevan ohjaamossa oli kahden hengen miehistö. Ohjaajana toimi lentokapteeni Bo von Willebrand ja radistina Tauno Launis. He olivat lentäneet Kalevan samana päivänä normaalilla päivittäisellä vuorolennolla Tukholmasta Turun ja Helsingin kautta Tallinnaan. Iltapäivällä Kalevan oli tarkoitus palata samaa reittiä takaisin Tukholmaan.

Matkustajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmella kuriirilla oli mukanaan yhteensä 227 kiloa diplomaattipostia.

Alasampuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi neuvostoliittolaista DB-3T-pommikonetta odotti Kalevaa Suomenlahden yllä kahden kilometrin korkeudessa. Toinen niistä ampui varoituslaukauksia, mutta Kaleva jatkoi matkaansa. Lähellä Kerin majakkasaarta toisen pommikoneen konekivääriampuja avasi tulen noin 50 metrin etäisyydeltä.[2] Kaleva sai osumia vasempaan moottoriinsa, joka syttyi palamaan. Kaleva kääntyi vasemmalle kyljelleen ja syöksyi mereen Kerin majakkasaaren pohjoispuolelle, noin 30 kilometrin päähän Tallinnasta. Kalevan putoamispaikalla veden syvyys on noin 100 metriä. Kaikki yhdeksän Kalevassa ollutta ihmistä saivat surmansa. Heidän ruumiitaan ei ole löydetty.

Tapahtumat alasampumisen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaleva ja sen henkilökunta keväällä 1940 (kolmas vasemmalta Bo von Willebrand)

Lähellä putoamispaikkaa oli kolme virolaista kalastusvenettä. Kalastajat ryhtyivät ottamaan talteen pinnalle noussutta tavaraa: lentokoneen kappaleita, matkustajien tavaroita ja postisäkkejä, niiden mukana sata kiloa diplomaattipostia. Puolen tunnin kuluttua paikalle tullut neuvostoliittolainen Štš-luokan sukellusvene Štš-301 pakotti kalastajat luovuttamaan löytönsä neuvostoliittolaisille.[3] Sukellusveneen päällikkö, kapteeniluutnantti G. A. Goldberg sähkötti esikuntaan Kronstadtiin ja ilmoitti, että Neuvostoliiton pommikoneet olivat pudottaneet matkustajakoneen ja että hän oli korjannut pinnalle nousseen tavaran veneeseensä.

Suomen valtiojohdon toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen päämajan radiotiedustelu sieppasi Goldbergin lähettämän viestin. Koska Neuvostoliiton laivaston käyttämä salakirjoituskoodi eli niin sanottu meriviitonen pystyttiin Suomessa purkamaan, Kalevan todellinen putoamissyy selvisi nopeasti Suomen valtiojohdolle. Tämä tieto ei kuitenkaan päässyt leviämään suppeaa sisäpiiriä laajemmalle.

Tapauksella oli tosin kymmeniä silminnäkijöitä Viron rannikolla, mutta Suomen puolella kukaan ei nähnyt itse alasampumista. Rannikkotykistön pattereista havaittiin vain Kalevan jälkeensä jättämä musta savuvana. Paikalle Helsingin lentoasemalta lähetetty vääpeli Ilmari Juutilainen ehti Brewster-hävittäjällään perille niin myöhään, ettei nähnyt neuvostopommittajia. Tilanne oli ohi, ja paikalla oli vain suuri öljyläikkä, jonka keskellä Štš-301 keräsi hylkytavaraa virolaiskalastajilta. Myöskään Suomessa pikavauhtia perustettu tutkijalautakunta ei ehtinyt saada virolaisten todistajalausuntoja, sillä Neuvostoliitto katkaisi Viron yhteydet ulkomaailmaan kaksi päivää Kalevan tuhon jälkeen, 16. kesäkuuta. Seuraavana päivänä 17. kesäkuuta Neuvostoliitto miehitti koko Baltian[4].

Kalevan pudotus tapahtui välirauhan aikana, kun talvisodan päättymisestä oli kulunut vain kolme kuukautta. Suomen armeija oli heikentynyt, uusi itäraja vaikeasti puolustettavissa ja valtiontalous vararikon partaalla. Vaikka Kalevan pudottaminen oli kiistattomasti kansainvälisen oikeuden vastainen rikos, pääministeri Risto Ryti ja ylipäällikkö Mannerheim katsoivat maan ulkopoliittisen aseman niin heikoksi, että asiasta ei tehty protestia Neuvostoliitolle. Tapausta ei edes käsitelty virallisesti hallituksessa. Onnettomuuden todellinen syy salattiin myös suurelta yleisöltä. Kalevan putoamisen syyksi vahvistettiin epämääräinen räjähdys, jonka aiheutti ”jokin vieras, lentokoneeseen olennaisesti kuulumaton tekijä”. Hämärä ilmaisu synnytti paljon huhuja, mutta varmistusta niille ei saatu. Päinvastoin, sensuuri katkaisi keskustelun Kalevan tapauksesta lyhyeen. Lehdistön vaikeneminen kestikin lähes 50 vuotta. Aero O/Y:n toimitusjohtaja Gunnar Ståhle kertoi Kalevan pudottamisesta suomalaislentäjien leskille, mutta nämä eivät saaneet puhua asiasta kenellekään.

Mahdollisia alasampumisen syitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diplomaattiposti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevan alasampumisen syytä on etsitty koneessa olleesta 100-kiloisesta diplomaattipostista.[5] Sen joukossa oli eri teorioiden mukaan joko Moskovassa tehdystä salaisesta Neuvostoliiton ja Ranskan välisestä sopimuksesta kertovia dokumentteja, Yhdysvaltojen Baltian-lähetystöjen salakirjoituskoodeja tai vakoilumateriaalia, joka olisi koskenut Neuvostoliiton Virossa olevia tukikohtia. Lisäksi ruumassa oli valuuttavaroja, joiden arvo oli seuraava: 2 000 Suomen markkaa, 100 000 Romanian leuta, 13 500 Ranskan frangia, 100 Jugoslavian dinaaria, 90 Italian liiraa, 10 Viron kruunua, kolme Englannin puntaa, 75 Yhdysvaltain dollaria ja 521 Neuvostoliiton ruplaa[5].

On arveltu, että Neuvostoliitto halusi joko estää tietyn materiaalin pääsyn länteen tai vaihtoehtoisesti saada jotain aineistoa haltuunsa.

Diplomaattiposti ei liene kuitenkaan syy Kalevan tuhoon. Kummassakaan edellä mainitussa vaihtoehdossa Neuvostoliiton ei näet olisi tarvinnut turvautua varsin epävarmaan pudotusoperaatioon, jonka varjopuolia olisivat olleet säähän liittyvät riskit, pudotuspaikka vain parinkymmenen minuutin päässä Suomen rannikosta ja aggressiivisen teon mahdolliset poliittiset seuraamukset. Jos neuvostoliittolaiset olisivat todellakin olleet kiinnostuneita Kalevan ruumassa olleesta diplomaattipostista, he olisivat voineet ottaa postisäkit haltuunsa helposti vähän aikaisemmin, kun Kaleva oli vielä Tallinnan lentoasemalla. Vaikka miehitys ei ollut vielä alkanut, Neuvostoliitolla oli erittäin tiukka ote Virosta, jonka poliittinen johto ja armeijan ylimmät upseerit toteuttivat auliisti itänaapurin pienimmätkin toiveet. Kalevan pudotusta seuranneet tapaukset eivät nekään viittaa suunniteltuun operaatioon. Pommikoneen lentäjät saivat esimiehiltään haukut kömpelöstä toiminnastaan. Neuvostosukellusvene ei ollut odottamassa pudotuspaikalla, kuten usein väitetään. Se ehti putoamispaikalle vasta yli puoli tuntia tapauksen jälkeen. Neuvostoliiton kannalta oli pelkkä onnekas sattuma, että virolaiskalastajat osuivat kohdalle poimimaan hylkytavaraa neuvostoliittolaisille myöhemmin luovutettavaksi.

Baltian saarto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luontevimman selityksen Kalevan pudottamiselle tarjoaa Neuvostoliiton Itämeren laivastolle annettu käsky Baltian saarrosta. Saartokäskyn antoi 9. kesäkuuta Neuvostoliiton puolustuksen kansankomissaari, marsalkka Timošenko. Käskyn mukaan neuvostolaivaston, sukellusveneiden ja lentokoneiden oli pidätettävä kaikki Viron, Latvian ja Liettuan sota-alukset ja kauppalaivat ja katkaistava näiden maiden yhteydet ulkomaailmaan. Ilmavoimia käyttäen oli estettävä Viron ja Latvian ilmavoimien koneita lentämästä Suomeen ja Ruotsiin. Itämeren laivasto siirtyi tehostettuun operaatiovalmiuteen 11. kesäkuuta kello 11.35 ja täyteen taisteluvalmiuteen 16. kesäkuuta kello 19.30. Suomen päämajan tiedustelu totesi, että ”saartoa varten annetut ennakkomääräykset ovat olleet jokseenkin ylimalkaisia tai pikemminkin epäselviä, sillä selventäviä erikoiskäskyjä annettiin jatkuvasti”.

Tätä taustaa vasten Kalevan pudotus näyttäisi olevan – pikemmin kuin huolellisesti suunniteltu toimenpide – Neuvostoliiton Baltian miehitysoperaation sekaviin alkuvaiheisiin liittynyt teko, partiolennolla olleiden pommituslentäjien ylireagointi, kun he kohtasivat kiellettyyn suuntaan matkalla olleen lentokoneen. Štš-301-sukellusveneellä taas ei ollut mitään tekemistä Kalevan alasampumisen kanssa. Kapteeniluutnantti Goldberg aluksineen oli yksinkertaisesti ollut partioimassa paikassa, joka sille oli määrätty Baltian saartosuunnitelmassa.

Hylyn vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevan hylkyä etsittiin useina kesinä Kerin saaren pohjoispuolelta. Järjestelmällisintä työtä teki Viron merimuseon tutkimusalus Mare, jonka kapteenina on toiminut meriarkeologi Vello Mäss. Merenpohja kyseisessä kohdassa on erittäin epätasainen, mutta Mäss jatkoi etsintöjä sitkeästi. Tutkijoiden motivaatiota lisäsi, kun he kesällä 2006 löysivät muutaman kilometrin päästä Kalevan putoamispaikasta meren pohjalta sukellusvene Štš-301:n, joka oli uponnut saksalaisten miinakentässä elokuussa 1941. Vello Mässin mukaan oli myös mahdollista, että neuvostoliittolaiset nostivat Kalevan hylyn kesällä 1940.

Toukokuussa 2008 Yhdysvaltain ja Viron laivastot aloittivat hylyn etsinnät yhteistyössä.[6]

Kalevan hylky löydettiin 5. kesäkuuta 2024, kun virolaisen sukeltajan Kaido Peremeesin sukellusrobotit löysivät Kalevan hylyn Kerin majakkasaaren läheltä Viron aluevesiltä.[7] Kalevan hylky sijaitsee 71–76 metrin syvyydessä. Suomen ilmailumuseon intendentti Matias Laitinen on vahvistanut Peremeesin löydön.[7] Kaido Peremees oli aiemmin toukokuussa paikantanut toisen, vuonna 1935 Helsingin ja Tallinnan välillä mereen syöksyneen Aeron matkustajakoneen hylyn.[8]

Neuvostoliiton kanta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitto ei koskaan myöntänyt pudottaneensa Kalevaa. Saksalaiset kysyivät asiaa suoraan neuvostoliittolaisilta välirauhan aikana, mutta suurlähettiläs Wipert von Blücherin mukaan nämä kiistivät ampumisen itsepintaisesti. Myöhemminkään Kalevan pudotusta ei ole Neuvostoliitossa myönnetty, ja tapausta koskevat asiakirjat on ilmeisesti tuhottu tai poistettu laivaston keskusarkistosta. Kenraaliluutnantti Pjotr Hohlov kuvaa silminnäkijänä Kalevan pudotuksen muistelmissaan, mutta hän siirtää tapauksen viikkoa myöhemmäksi päivämäärälle 23. kesäkuuta 1940,[9] jolloin neuvostojoukot olivat jo miehittäneet Viron, ja väittää matkustajakoneen lentäneen ilman tunnuksia eli ”vakoilukoneena”. Hohlovin kirjassa vääristeltiin tosiasioita ilmeisen tarkoituksellisesti, sillä näin haluttiin saada edes jonkinlainen hatara oikeutus aggressiiviselle toimenpiteelle, joka oli kiistattomasti ilmailuliikennettä koskevien sopimusten ja kansainvälisen oikeuden vastainen. Vuonna 1947 allekirjoitetun Pariisin rauhansopimuksen teksti on muotoiltu niin, että Neuvostoliitto vapautui sen perusteella kaikesta vastuusta Kalevan alasampumisessa.

Muistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmar Borkin suunnittelema Kalevan alasampumisen uhrien muistomerkki Kerillä.

Kalevan alasampumisen 50-vuotispäivänä 14. kesäkuuta 1990 Helsingin Lauttasaaren sankarihaudoilla paljastettiin Kalevan radistin Tauno Launiksen muistolaatta.[10]

Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen Finnair (entinen Aero) pystytti vuonna 1993 Kalevan putoamispaikan lähellä sijaitsevalle Kerin saarelle muistomerkin Kalevan miehistölle ja matkustajille.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Välirauha maailman sodan keskellä”, Forum 4: Suomen historian käännekohtia, s. 106. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21237-9
  • Risto Niku: Kalevan kuolemanlento. Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4965-1
  • Erkki Pale: ”Lentokone Kalevan tuho”, Suomen radiotiedustelu 1927–1944, s. 61–67. (Toimittanut Reijo Ahtokari) Viestikoelaitoksen kilta, 1977. ISBN 952-90-9437-X
  • Vuosisatamme kronikka, s. 543. Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Niku, Risto: ”1”, Kalevan kuolemanlento, s. 11. (Reitti lento surmansuuhun) Jyväskylä: Edits, 2007. ISBN 978-951-37-4965-1
  2. ↑ Wunsch, Sinikka: Vaiettu muttei unohdettu – Kalevan tuho kesällä 1940 Agricolan kirja-arvostelut. Turun yliopisto. Viitattu 5.10.2010.
  3. ↑ Pale 1977, s. 62; Palen mukaan veneen tunnus on tulkittu väärin, ja oikea tunnus on Štš-303.
  4. ↑ Niku, Risto: ”3”, Kalevan kuolemanlento, s. 204. (Mitä välikohtauksessa tapahtui) Jyväskylä: Edits, 2007. ISBN 978-951-37-4965-1
  5. ↑ a b Niku, Risto: ”3”, Kalevan kuolemanlento, s. 176. (Miksi venäläiset ampuivat Kalevan?) Jyväskylä: Edits, 2007. ISBN 978-951-37-4965-1
  6. ↑ Juvakka, Kai: Alasammutun Kalevan etsinnät alkavat Viron rannikolla Helsingin Sanomat. 26.5.2008. Viitattu 27.5.2008. (Toimimaton linkki)
  7. ↑ a b Itämeri | Matkustajalentokone Kaleva on löytynyt – oli kateissa yli 80 vuotta Helsingin Sanomat. 5.6.2024. Viitattu 5.6.2024.
  8. ↑ Varjus, Seppo: HS: Kadonnut suomalainen matkustajakone on löytynyt 5.6.2024. Ilta-Saomat.
  9. ↑ Pale 1977, s. 63.
  10. ↑ Helsinki Suomen sotamuistomerkit 1939–1945 -sivusto. Viitattu 26.2.2022.
  11. ↑ Joel M. Vainonen: Suomi vaikeni Kalevan tuhosta Keskisuomalainen 18.7.2014. Viitattu 26.2.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matkustajakone_Kalevan_pudotus&oldid=22728956”