Achille Baraguey d’Hilliers

Achille Baraguey d’Hilliers, Charles-Philippe Larivièren maalaama muotokuva vuodelta 1857.

Achille Baraguey d’Hilliers (6. syyskuuta 1795 Pariisi – 6. kesäkuuta 1872 Amélie-les-Bains) oli ranskalainen kreivi, Ranskan marsalkka ja poliitikko. Hän hoiti tärkeitä tehtäviä varsinkin Ranskan toisen keisarikunnan aikana.

Ura

Baraguey d’Hilliersin isä oli kenraali Louis Baraguey d’Hilliers, joka toimi komentajana vallankumoussodissa ja Napoleonin sodissa. Baraguey d’Hilliers aloitti sotilasuransa vuonna 1806 rakuunarykmentissä ja opiskeli vuosina 1807–1812 sotilasakatemiassa, josta hän valmistui aliluutnantiksi. Hän osallistui Napoleonin Venäjän-sotaretkeen ja peri kreivin arvon vuonna 1813 kuolleelta isältään. Vuosina 1813–1814 Baraguey d’Hilliers oli marsalkka Auguste de Marmontin adjutanttina ja menetti 18-vuotiaana vasemman kätensä Leipzigin taistelussa. Hän sai 1814 kapteenin arvon ja jatkoi upseerinuraansa myös Bourbon-restauraation jälkeen. Hän osallistui vuosien 1823–1825 Espanjan-sotaretkeen ja vuosina 1830–1833 Algerian valloitukseen. Hänet ylennettiin everstiksi Algerin valtauksen jälkeen vuonna 1830.

Baraguey d’Hilliers oli vuosina 1833–1836 Saint-Cyrin sotakoulun apulaisjohtaja ja vuosina 1836–1841 sen johtaja. Sitten hän palasi Algeriaan, jossa toimi vuosina 1843–1848 Constantinen alueen komendanttina. Hän sai 1843 divisioonakenraalin arvon. Hänet valittiin vuoden 1848 helmikuun vallankumouksen jälkeen Doubsin departementin edustajana perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen, jossa hän liittyi monarkistisen oikeiston muodostamaan ”järjestyspuolueeseen” (Parti de l’Ordre). Baraguey d’Hilliers tuki toisen tasavallan presidentiksi valittua Ludvig Napoleonia, joka ehdotti häntä varapresidentiksi, mutta kansalliskokous ei valinnut häntä. Baraguey d’Hilliers valittiin seuraavana vuonna uudelleen kansalliskokoukseen. Hän sai marraskuussa 1849 komentoonsa Roomaa miehittäneet ranskalaiset interventiojoukot, minkä jälkeen hänet nimitettiin Ranskan lähettilääksi Kirkkovaltiossa. Vuonna 1851 hän oli divisioonankomentajana.

Baraguey d’Hilliers toimi Ranskan erikoislähettiläänä ja täysivaltaisena ministerinä Osmanien valtakunnassa Krimin sodan alkuvaiheessa vuosina 1853–1854. Kesällä 1854 hän komensi Itämerelle lähetettyjä ranskalaisia maihinnousujoukkoja, jotka valtasivat Bomarsundin linnoituksen Ahvenanmaalla. Hänet ylennettiin Ranskan marsalkaksi 12 päivää Bomarsundin antautumisen jälkeen elokuussa 1854. Vuosina 1855–1856 Baraguey d’Hilliers oli armeijan komentajana Boulognessa. Hän oli myös Ranskan senaatin jäsenenä ja varapuhemiehenä vuoteen 1870. Vuoden 1859 sodassa Italiassa hän toimi I armeijakunnan komentajana, ja osallistui voitokkaaseen Solferinon taisteluun. Vuoden 1870 Ranskan–Saksan sodan alussa iäkäs Baraguey d’Hilliers toimi Pariisin sotilaskuvernöörinä, mutta hänet korvattiin pian kenraali Louis Jules Trochulla. Hän johti vuosina 1871–1872 Ranskan tappion syitä tutkinutta komissiota.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Achille Baraguey d’Hilliers Wikimedia Commonsissa