Ace of Base
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: 18. maaliskuuta 2020: Yksi viite yhteen pieneen yksityiskohtaan. |
Ace of Base | |
---|---|
Ace of Base vuonna 2010. Vasemmalta oikealle Ulf Ekberg, Jonas Berggren, Julia Williamson ja Clara Hagman. |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1987– |
Tyylilaji | pop |
Kotipaikka | Göteborg, Ruotsi |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
Jonas Berggren, 1987– |
Entiset jäsenet |
Malin Berggren, 1987–2007 |
Levy-yhtiö | |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
Ace of Base on Göteborgissa vuonna 1987 alkunsa saanut ruotsalainen popyhtye. Yhtyeen perustajajäsenet ovat sisarukset Jonas Berggren, Jenny Berggren ja Malin "Linn" Berggren sekä Ulf Ekberg.
Vuosina 1992–2002 yhtye julkaisi 24 singleä ja neljä studioalbumia, sekä myöhemmin useita kokoelmia ja yhden paluulevyn vuonna 2010. Yhteensä nämä ovat myyneet maailmanlaajuisesti yli 60 miljoonaa kappaletta, mikä tekee Ace of Basesta kaikkien aikojen kolmanneksi myydyimmän ruotsalaisen yhtyeen Abban ja Roxetten jälkeen. 1990-luvulla Ace of Base oli eniten myyty eurooppalainen yhtye koko maailmassa. Yhtye on ollut myös ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi ja voittanut useita World Music Awards-, American Music Awards- ja Billboard Music Awards -palkintoja. Yhtyeen suurimpana kaupallisena hittinä voidaan pitää loppuvuonna 1993 julkaistua ”The Sign” -kappaletta, joka pysyi Yhdysvaltojen Billboard Hot 100 -listan ykkösenä kuusi viikkoa ja myi Yhdysvalloissa yli neljä miljoonaa kappaletta ollen vuoden 1994 myydyin single.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuvaiheet ja levytyssopimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen pääasiallinen lauluntekijä Jonas Berggren oli ollut mukana erilaisissa bändikuvioissa, kunnes 1987 hän perusti yhtyeen, jossa siskot toimivat laulajina. Uusi projekti aloitti toimintansa alun perin nimillä Kalinin Prospect, CAD ja Tech Noir, mutta päätyi Ulf Ekbergin keksimään nimeen Ace of Base alkuvuodesta 1991. Ryhmä nauhoitti alkuaikoinaan useita demokappaleita ja lähetteli niitä monille levymerkeille saamatta ensin minkäänlaista tunnustusta. Vuonna 1991 tuottaja John Ballard päästi heidät studioon nauhoittamaan demon kappaleesta ”Wheel of Fortune”. Yksikään yhtiö Ruotsissa ei aluksi kiinnostunut Ace of Basesta.
Vuonna 1992 tanskalainen levy-yhtiö Mega Records allekirjoitti sopimuksen yhtyeen kanssa. Wheel Of Fortunea tarjoiltiin radioille useaan kertaan ennen kuin se viimein sai kunnon julkaisun kesäkuussa 1992, ja nousu listoille Skandinaviassa alkoi.
1992–1994: Kansainvälinen menestys ja debyyttilevy Happy Nation / The Sign
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuvuodesta 1992 Ace of Base oli lähettänyt demokappaleen ”Mr Ace” tuottaja Denniz Popille, joka innostui yhtyeestä demon sisältäneen C-kasetin juututtua hänen autonsa soittimeen. Kappaleen nimeksi vaihtui All That She Wants ja sen reggaepohjainen pop-biitti muodostui Ace of Basen tavaramerkiksi. Kappale nousi ensin ykköseksi Tanskassa, edellisen singlen sinnitellessä kuukausien jälkeen vielä toisella sijalla. Mega Records julkaisi joulumarkkinoille 1992 pikaisesti debyyttialbumin ”Happy Nation”.
Albumi oli hitti Tanskassa, ja yhtye alkoi kiinnostaa myös muualla Euroopassa. Yhtye teki lisenssin levyn julkaisusta muualla Euroopassa Metronome/Polygram-yhtiön kanssa alkuvuodesta 1993. ”All That She Wants” julkaistiin pian kaikkialla Euroopassa, ja se nousi ykköseksi muun muassa Sveitsissä, Italiassa, Espanjassa ja Saksassa, jossa se pysyi kärjessä kahdeksan viikkoa.
Toukokuussa 1993 ”All That She Wants” oli kolme viikkoa listaykkösenä Isossa-Britanniassa ja myi yli 600 000 kappaletta. Yhdysvaltalaiset levy-yhtiöt eivät alkuvaiheessa kiinnostuneet yhtyeestä. Lopulta Arista Records -yhtiön perustaja Clive Davis kiinnitti nelikon levymerkilleen. Loppuvuodesta 1993 ”All That She Wants” oli Yhdysvaltojen Billboard Hot 100 -listan sijalla 2 ja myi platinaan oikeuttavan miljoona kappaletta.
Menestyksen ansiosta Clive Davis vaati, että yhtye kirjoittaisi uusia kappaleita Happy Nation -albumin USA:n julkaisua varten. Yksi näistä uusista kappaleista oli loppuvuodesta singlenä julkaistu ”The Sign”, joka menestyi massiivisesti Yhdysvalloissa, nousten Suomessakin listaykköseksi. Tämän vuoksi albumi julkaistiin Yhdysvalloissa nimellä The Sign.
Albumilta julkaistiin singleinä myös kappaleet ”Happy Nation”, ”Don’t Turn Around” ja ”Living In Danger”, jotka kaikki olivat radio-, lista- ja myyntihittejä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Ace of Base pääsi myös Guinnessin ennätysten kirjaan, sillä Happy Nationista / The Signista muodostui kaikkien aikojen myydyin debyyttialbumi. Tämän ennätyksen rikkoi Alanis Morissette vuonna 1997 albumillaan Jagged Little Pill.
1995–1997: kakkosalbumi The Bridge
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahden vuoden yhtäjaksoisen menestyksen jälkeen Ace of Base ei saanut pitää taukoa musiikista, sillä levy-yhtiöt kiirehtivät yhtyettä julkaisemaan uutta musiikkia. Arista Records myös kannusti siskoksia Jennyä ja Linnia kirjoittamaan kappaleita albumille, jotta levy saataisiin nopeammin valmiiksi. Marraskuussa 1995 julkaistiin kaikkien yhtyeen jäsenten kirjoittamia kappaleita sisältävä seitsemäntoista raidan kakkosalbumi The Bridge.
Albumi edusti huomattavaa soundin muutosta. Yhtye jätti suurimmaksi osaksi tavaramerkiksi muodostuneen reggae-biittinsä suunnaten enemmän kokeelliseen ja akustiseen ilmaisuun.
Ensimmäinen single ”Lucky Love” oli kuitenkin valtavirtainen popkappale ja saavutti jälleen menestystä Euroopassa. Single oli myös yhtyeen ensimmäinen ja ainoa listaykkönen kotimaassaan Ruotsissa. Huolimatta singlen menestyksestä Clive Davis päätti, että ensimmäinen Amerikassa julkaistava single oli nopeatempoisempi klubikappale "Beautiful Life". Se jatkoi yhtyeen menestystä Yhdysvalloissa.
The Bridge myi maailmanlaajuisesti seitsemän miljoonaa kappaletta, joista tuplaplatinaan oikeuttavan kaksi miljoonaa Yhdysvalloissa. Tämän jälkeen Ace of Base katosi hetkeksi tauolle parrasvaloista, ja vuonna 1997 se esiintyi ainoastaan Monacon World Music Awardsissa sekä prinsessa Victorian 20-vuotissyntymäpäivillä.
1998–1999: kolmas levy Flowers / Cruel Summer
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levy-yhtiöt päättivät antaa yhtyeelle aikaa kolmannen albumin kirjoittamiselle niin paljon kuin Ace of Base itse halusi. Suurin osa kolmannesta albumista nauhoitettiin Jonaksen omassa Barn Studiossa. Yhtye julkaisi albumin Euroopassa nimellä Flowers kesäkuussa 1998. Aiemmin suuren osan isoimpien hittien päälauluosuuksista esittänyt Linn oli jäänyt taka-alalle ja luovuttanut keulahahmon tittelin nuoremmalle sisarelleen Jennylle.
Single ”Life Is A Flower” julkaistiin albumilta ensin ja se saavutti menestystä listoilla, muodostuen vuoden lopussa eurooppalaisten radioiden soitetuimmaksi kappaleeksi. Ace of Basen brittiläinen levy-yhtiö oli aiemmin ehdottanut nauhoitettavaksi Bananarama-yhtyeen 1980-luvun hittiä "Cruel Summer", ja se päätettiin julkaista toisena singlenä Euroopassa. Arista-levymerkin Clive Davis päätti Life Is A Flower -kappaleen menestyksestä huolimatta julkaista Cruel Summerin ensimmäisenä singlenä Amerikassa uudelta albumilta. Single saavutti kultaa Yhdysvalloissa kuukauden sisällä ja oli Ace of Basen viimeinen miljoonamyyjä Yhdysvalloissa. Flowers-albumi julkaistiin Yhdysvalloissa nimellä Cruel Summer, ja se sisältää hieman poikkeavan kappalelistan Euroopan vastaavaan nähden.
Toisena singlenä albumilta julkaistiin Amerikassa ”Whenever You’re Near Me” (eli Life Is A Flower, jonka Davis oli vaatinut sanoittamaan uudestaan Amerikan markkinoita varten). Euroopassa levyltä julkaistiin vielä mm. sinkut ”Always Have, Always Will”, ”Travel to Romantis” ja "Cecilia".
Kiistanalaiseksi kappaleeksi muodostui fanien rakastama ja Rick Nowelsin alun perin Annie Lennoxille säveltämä "Everytime It Rains" -balladi, jonka Davis pakotti Malinin laulamaan vastoin tämän tahtoa. Radiohitiksi muodostunut kappale johti ristiriitoihin yhtyeen jäsenten välillä.
2000: ensimmäiset kokoelmat Singles of the 90’s ja Greatest Hits
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marraskuussa 1999 Ace of Base julkaisi joulumarkkinoille kokoelma-albumin Singles of The 90’s, joka sisälsi kolme uutta laulua. Niistä varsinaisen singlejulkaisun saivat ”Hallo Hallo” ja ”C'est La Vie”, joka nousi yllättäen listaykköseksi Espanjassa. Kolmas uusi kappale oli "Love In December", joka lähetettiin radioihin pienimuotoisempana promona.
Amerikassa kokoelma julkaistiin (jälleen kerran typistetyllä kappalelistalla) vuonna 2000 nimellä Greatest Hits. Se myi ensimmäisellä viikolla 5 000 kappaletta eikä siten sijoittunut Yhdysvalloissa. Levyyn päättyi Ace of Basen sopimus Amerikassa.
2002–2003: neljäs levy Da Capo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ace of Basen neljäs studioalbumi Da Capo julkaistiin syyskuussa 2002. Sen julkaisua oli suunniteltu jo vuodelle 2000, mutta tätä oli toistuvasti lykätty. Vaikka se nousi albumilistoille useissa Euroopan maissa, se menestyi heikosti verrattuna edeltäjiinsä. Albumia ei julkaistu Australiassa, Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa.
Albumilta julkaistiin singleinä kappaleet ”Beautiful Morning”, ”Unspeakable” ja ”The Juvenile”, joka oli uudelleen kirjoitettu versio alun perin jo vuonna 1995 tehdystä kappaleesta nimeltä GoldenEye. Sen oli ollut ehdolla 007 ja kultainen silmä -elokuvan tunnuskappaleeksi, mutta koska Arista Records pelkäsi elokuvan olevan floppi, he vetivät Ace of Basen pois projektista eikä kappaleesta valmistunut kuin demo.
2007–2012: Uusia kokoelmia ja vokalistien vaihtumisia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2007 Jenny Berggren antoi virallisen lausunnon, että kauan poissa ollut Linn Berggren ei ole enää mukana yhtyeessä.
2008 Ace of Base julkaisi triona uuden Greatest Hits-kokoelman Euroopassa ja teki kiertueen, joka kattoi muun muassa Tanskan, Venäjän ja Suomen. Vuoden 2008 Greatest Hitsillä ei ollut ennen julkaisemattomia kappaleita, mutta uusia versioita oli tehty vanhoista hiteistä Don't Turn Around, Happy Nation, Lucky Love ja The Sign. Singlenä julkaistiin Wheel Of Fortune 2009. Myös All That She Wantsista oli tehty uusi versio Britney Spearsin vokaaleilla. Tätä ei koskaan julkaistu, mutta se vuoti nettiin kesällä 2016. Kokoelman jälkeen suunnitelmissa oli paluu uuden albumin kera.
Myöhemmin vuoden 2008 kokoelma julkaistiin uudelleen laajennettuna nimellä Gold, ja se nousi brittien albumilistalle vuonna 2019. Läpi 2000-luvun eri levy-yhtiöt ovat julkaisseet eri maissa erilaisia kokoelmalevyjä yhtyeen tuotannosta.
Vuonna 2009 myös Jenny ilmoitti haluavansa keskittyä ensimmäisen sooloalbuminsa (My Truth, 2010) julkaisuun, ja tämän myötä iso osa Jonaksen säveltämästä viidennen albumin projektista hyllytettiin, eikä bändi enää palannut alkuperäiseen kokoonpanoonsa. Jenny on jatkanut Ace of Base -kappaleiden esittämistä soolona läpi 2010-luvun, osallistuen mm. Ruotsin Så Mycket Bättre -ohjelman kuudenteen kauteen sekä erilaisille 90's-festivaaleille nimellä 'Jenny from Ace of Base'.
2010: The Golden Ratio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäkuussa 2010 Ace of Base avasi Facebook- ja Twitter-tilit. Näissä tileissä ensi kerran julkistettiin yhtyeen kaksi uutta naisvokalistia, Clara Hagman ja Julia Williamson. Clara Hagman oli aiemmin selvinnyt Ruotsin vuoden 2009 Idols-välieriin, joissa Ulf Ekberg oli tuomarina. Ensimmäinen single uudelta albumilta kantoi nimeä ”All For You” ja se toimitettiin Euroopan radioihin heinäkuun lopussa. Uusi albumi The Golden Ratio julkaistiin syyskuussa 2010. Huhujen mukaan New Yorkissa ja Göteborgissa nauhoitettua albumia olisi ollut työstämässä muun muassa Red One ja Timbaland. Levyn nimikappale sai pienimuotoisen promojulkaisun radioon, mutta tämän jälkeen albumin markkinointikampanja oli ohitse.
Tammikuussa 2014 Julia ilmoitti virallisella Facebook-tilillään, että hän ja Clara ovat jääneet bändistä pois jo vuonna 2012.
2011–: Hidden Gems -harvinaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jonas Berggren oli epäsäännölliseen tahtiin vuodesta 2011 alkaen aloittanut julkaisemaan faneille lahjaksi ("Ace Thursdays") ennenjulkaisemattomia kappaleita, vanhoja demoja, B-puolia ja muita harvinaisuuksia yhtyeen virallisella Facebook-sivulla sekä muualla netissä. Keväällä 2015 näistä koottiin kokoelmalevy Hidden Gems, jolta julkaistiin sinkkuna "Would You Believe" (joka on alkuperäisen nelikon viimeisimpiä levytyksiä vuoden 2005 sessioista). Jatko-osa tälle saatiin 2020, kun Hidden Gems, Vol. 2 näki päivänvalon. Hidden Gems -levyt ovat myös osa kesällä 2020 30-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistua 12-levyn ja 195 kappaleen kokoelmaboxia All That She Wants: The Classic Collection , jonka sisältämät uudet remixit on julkaistu Spotify-singleinä.
Ace of Basen vaikutus muihin artisteihin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lady Gaga on kertonut, että monet hänen The Fame Monster -albuminsa kappaleet, muun muassa ”Alejandro”, ovat saaneet vaikutteita ”1990-luvun super pop -melodioista kuten Ace of Basesta”. Katy Perry on kertonut, että hänen toinen albuminsa Teenage Dream on ottanut vaikutteita yhtyeen musiikista. Myös Robyn ja Clean Banditin jäsenet ovat maininneet Ace of Basen vaikutuksen.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Happy Nation (1992), julkaistu vuonna 1993 Yhdysvalloissa nimellä The Sign
- Happy Nation (U.S. Version) (1993), myynti maailmanlaajuisesti 30 miljoonaa[1]
- The Bridge (1995), myynti maailmanlaajuisesti seitsemän miljoonaa.
- Flowers (1998), Yhdysvalloissa nimellä Cruel Summer, myynti maailmanlaajuisesti neljä miljoonaa
- Singles of the 90s (1999), Yhdysvalloissa keväällä 2000 nimellä Greatest Hits, myynti maailmanlaajuisesti 1,5 miljoonaa
- Da Capo (2002), myynti maailmanlaajuisesti 0,5 miljoonaa.
- Greatest Hits (2008)
- The Golden Ratio (2010)
- Hidden Gems (2015)
- Hidden Gems Vol. 2 (2020)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Single | Albumi |
---|---|---|
1992 | Wheel Of Fortune | Happy Nation |
All That She Wants | ||
Happy Nation | ||
1993 | Waiting For Magic | |
The Sign | The Sign / Happy Nation (U.S. Version) | |
1994 | Don't Turn Around | |
Living In Danger | ||
1995 | Lucky Love | The Bridge |
Beautiful Life | ||
1996 | Never Gonna Say I'm Sorry | |
My Déjà Vu | ||
1998 | Angel Eyes | |
Life Is A Flower | Flowers | |
Cruel Summer | Flowers / Cruel Summer | |
Whenever You're Near Me | Cruel Summer | |
Travel To Romantis | Flowers | |
Always Have Always Will | ||
Cecilia | ||
Donnie | ||
Tokyo Girl | ||
1999 | Everytime It Rains | Flowers / Greatest Hits (2000) |
The Megamix | non-album promo | |
C'est La Vie | Singles Of The 90's | |
Hallo Hallo | ||
Love In December | ||
2002 | Beautiful Morning | Da Capo |
Unspeakable | ||
The Juvenile | ||
2008 | Wheel Of Fortune 2009 | Greatest Hits (2008) |
2010 | Mr. Replay | The Golden Ratio |
All For You | ||
The Golden Ratio | ||
2013 | Into The Night Of Blue | Hidden Gems |
2015 | Would You Believe | |
2021 | Dancer In A Daydream (Trace Adam Remix) |