Abraham Tokazier

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Akseli Neittamon valokuva vuoden 1938 kilpailun maaliintulosta. Tokazier on kuvassa etummaisena.

Abraham Tokazier (28. syyskuuta 1909 Helsinki7. huhtikuuta 1976 Tukholma[1]) oli suomalainen pikajuoksija. Historiaan hän on jäänyt kesällä 1938 juostun oikeusmurhaksi arvioidun 100 metrin juoksun tulosten takia. Useiden arvioiden ja tilanteesta otetun valokuvan mukaan juoksun todellinen voittaja oli juuri Tokazier, vaikka hänet tulosluettelossa sijoitettiin neljänneksi. Syynä tuloksen vääristelyyn on arveltu olleen hänen juutalaisuutensa.[2]

Helsingin Makkabia edustaneen Tokazierin parhaaksi saavutukseksi jäi vuosikymmeniksi Kalevan kisojen 1938 hopea 100 metrin juoksussa. Hänen veljenpoikansa on muusikko Hillel Tokazier[3] ja sisarenpoika on diplomaatti, suurlähettiläs René Nyberg[4].

Vuoden 1938 kilpailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastavihityllä Helsingin olympiastadionilla 21. kesäkuuta 1938 pidetyissä yleisurheilukisoissa kuuluttajana toiminut pääselostaja Sulo Kolkka näki Tokazierin tulleen ensimmäisenä maaliin ja ehti kuuluttaakin tämän voittajaksi. Tuomarit kuitenkin julistivat juoksun ykköseksi tasaväkisen kilvan kolmosen, Kenttäurheilijoiden Aarre Savolaisen. Kakkoseksi ilmoitettiin Mikkelin Toivo Häkkinen ja kolmoseksi Torsten Avellan IK-32:sta. Kaikkien ajaksi ilmoitettiin sama 11,0. Skandaali oli heti valmis ja heräsi kysymys, eikö juutalainen juoksija saanut voittaa uudella urheiluareenalla. Saksalainen urheiluhistorioitsija Giselher Spitzer Berliinin Humboldt-yliopistosta pitää muun muassa valokuvatodisteiden perusteella antisemitismiä ainoana mahdollisena selityksenä tapahtuneelle. Hänen ja toimittaja Boris Solomonin tekemien tutkimusten perusteella vaikuttimena on pidetty sitä, että katsomossa istui arvovieraita Saksasta.

Helsingin Sanomat julkaisi seuraavana päivänä Akseli Neittamon valokuvan, jonka mukaan Tokazier ohitti maaliviivan ensimmäisenä; vastaavanlainen kuva julkaistiin myös Hufvudstadsbladetissa. Neittamon otos ei ollut virallinen maalikamerakuva, eikä se ollut tuoreeltaan maalituomareiden käytössä. Sulo Kolkka arveli Helsingin Sanomien jutussa syyksi sitä, että maalituomareiden koroke oli sijainnut liian lähellä rataa. Muutkin lehdet ihmettelivät selostuksissaan Tokazierin kohtaamaa tuomarivirhettä tuoreeltaan, mutta asia jäi sillä erää siihen. Tokazierin perheessä ja Helsingin Makkabissa tapahtunutta pidettiin ilmeisenä juutalaisvastaisuuden osoituksena.

Tokazierille ei koskaan yritetty palauttaa hänelle kuulunutta palkintoa[5] ja urheiluseura Makkabi yritti jo 1930-luvulla vedota tunnettuihin urheilupoliitikkoihin kuten Urho Kekkoseen ja Erik von Frenckelliin jotta Tokazierin tulos muutettaisiin[5]. Viimeksi Makkabi yritti vedota SUL:iin 1990-luvulla jotta se oikaisi Tokazierin tuloksen seuran 100-vuotisjuhlien alla mutta se ei tuottanut tulosta[5].

Tapaus on esillä myös kirjailija Kjell Westön romaanissa Kangastus 38 vuodelta 2013.[6]

Tuloslistan korjaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen urheiluliitto esitti tapahtuneen johdosta anteeksipyynnön 75 vuotta myöhemmin syyskuussa 2013[7] ja kilpailun lopputulos oikaistiin 4. lokakuuta 2013: Tokazier julistettiin kilpailun voittajaksi. [8] Myös Helsingin Kisa-Veikot olivat vaatimassa tuloksen oikaisua.

  1. Meliza's Genealogy. Viitattu 19.9.2013.
  2. Tokazierin omaiset iloisia tuloksen oikaisemisesta. Helsingin Sanomat 9.10.2013, s. A 35.
  3. Jokinen, Leena: SUL ei suostu muuttamaan skandaalijuoksun tuloksia vuodelta 1938 Iltasanomat.fi. 18.9.2013. Viitattu 24.11.2013.
  4. René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan. Helsinki: Siltala, 2015. Sivu 41. ISBN 978-952-234-260-7.
  5. a b c Setäni urheiluvoitto vääristeltiin juutalaisvastaisuuden vuoksi (Seura Historia) Seura Asiaa. Seura. Viitattu 16.9.2017.
  6. Juutalaisseura toivoo oikaisua Olympiastadionin vääryyteen Helsingin Sanomat. 20.8.2013. Viitattu 18.9.2013.
  7. SUL pyytää anteeksi 75 vuotta vanhaa tuomarointivirhettä Yle Urheilu. 18.9.2013. Viitattu 18.9.2013.
  8. Lundberg, Stefan: Hbl:s bild gav Tokazier segern Hufvudstadsbladet. 4.10.2013. Arkistoitu 7.10.2013. Viitattu 7.10.2013.(ruotsiksi)