René Nyberg
Ernst René Anselm Nyberg (s. 13. helmikuuta 1946 Helsinki)[1] on suomalainen pitkän uran tehnyt diplomaatti ja East Office -konsulttiyrityksen aiempi toimitusjohtaja.[2] Hän jäi eläkkeelle vuonna 2013.[3]
Nyberg valmistui ylioppilaaksi Helsingin Saksalaisesta koulusta vuonna 1965 ja valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1969. Suomen ulkoasiainministeriön palvelukseen hän astui vuonna 1971 ja hoiti vuoteen 2004 erilaisia tehtäviä Moskovassa, Leningradissa, Brysselissä, Bonnissa ja oli Suomen pysyvä edustaja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä Wienissä vuosina 1992–1995.[1] Vuonna 2000 hänet nimitettiin suurlähettilääksi Moskovaan, ja vuonna 2004 hän siirtyi suurlähettilääksi Berliiniin. East Officen toimitusjohtajana Nyberg aloitti vuonna 2008.[2]
Nybergin puoliso on professori Kaisa Nyberg.[1] Teoksessa Viimeinen juna Moskovaan Nyberg kertoo juutalaisen äitinsä Fannyn suvun vaiheista ja taustoittaa itäeurooppalaista juutalaisuutta.[4] Teos oli ehdolla Suuren Journalistipalkinnon Vuoden kirja -kategoriassa vuonna 2015.[5]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapaudenristin ritarikunta (Suomi): 1. luokan Vapaudenristi[6]
Pyhän Henrikin risti (Suomen evankelis-luterilainen kirkko, v. 2021)[7]- Kungliga Krigsvetenskapsakademien (Ruotsi) Jäsen, v. 1995.[8]
- Rajavartiolaitoksen ansioristi, v. 1999
- Sotilasansiomitali, v. 1987[9]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjolan turvallisuus ja Suomi: ydinaseiden vähenevä merkitys. Helsinki: Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2504-0
- Viimeinen juna Moskovaan. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-260-7 (käännökset: venäjäksi 2017, viroksi 2017, latviaksi 2017, saksaksi 2019, ruotsiksi 2019
- Patriarkkoja ja oligarkkeja. Helsinki: Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-569-1
- Ruotsin ja Venäjän välissä: esseitä historian varrelta. Helsinki: Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-056-6 (käännös: ruotsiksi Mellan Sverige och Ryssland tulossa)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nybergin ansioluettelo (Arkistoitu sivu) 10.3.2008. Suomen Berliinin-suurlähetystö. Viitattu 17.2.2016.
- ↑ a b Katja Boxberg: Metsäyhtiöt töppäsivät Venäjällä turhaan. Kauppalehti, 26.4.2011, s. 8.
- ↑ Hakala, Pekka: Esko Aho nimitettiin Venäjä-lobbareiden johtoon HS.fi. 23.5.2013. Viitattu 17.2.2016.
- ↑ Rislakki, Jukka: Juutalaisen suvun tarina HS.fi. 30.8.2015. Viitattu 1.11.2022.
- ↑ Vuoden 2015 Suuri Journalistipalkinto-voittajaehdokkaat on julkistettu Suuri Journalistipalkinto. Viitattu 17.2.2016.
- ↑ Elämäkerta René Nyberg. 2024. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Professori Simo Heininen ja suurlähettiläs René Nyberg palkittiin kirkon työn edistäjinä Seurakuntalainen. 23.8.2021. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Olof Santesson, Trauma och krig i en judisk värld, Anselm.fi. (Artikkeli alun perin julkaisussa: Kungl. Krigsvetenskapsakademiens Handlingar och Tidskrift 2/2020)
- ↑ Sotilasansiomitali myönnettiin 254:lle Helsingin Sanomat 4.6.1987 s. 18
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta René Nyberg Wikimedia Commonsissa
- René Nybergin kotisivut
- Tietokirjailija-toimittaja Kari Vitie tietokirjailija Pekka Virkin vieraana Jälkisuomettumisen ruumiinavaus -ohjelmasarjassa, jossa he keskustelevat muun muassa René Nybergistä ja East Officesta sarjan 2. jaksossa Ryvettynyt rälssi, 9.10.2023.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
