1950-luvun miehittämättömät avaruuslennot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

1950-luvun miehittämättömät avaruuslennot koostuvat 22 satelliitin laukaisusta 26 kuukauden aikana 4. lokakuuta 1957 eli Sputnik 1:n avaruuslennosta alkaen.

Kaikki Yhdysvaltain laukaisemat piensatelliitit, lähinnä mikrosatelliitteja, laukaistiin matalille Maan kiertoradoille (200–600 km) tai sellaisille elliptiselle radoille, joille vaaditaan yhtäsuuri kantoraketin aikansaama loppunopeus kuin matalille radoille. Neuvostoliitto pystyi voimakkaammalla kantoraketillaan (R-7) nostamaan raskaita satelliitteja ja lähettämään kuuluotaimia. Sen kuuluotaimissa ei ollut radankorjausmoottoreita ja täten niiden suuntauksen tarkkuus riippui täysin kantoraketin laukaisun suuntatarkkuudesta. Neuvostoliiton avaus Kuun tutkimuksessa oli laukaiseva tekijä Kennedyn Apollo-ohjelman syntyyn.

1950-luvulla kaikkiaan 35 kantoraketin laukaisuyritystä epäonnistui, niistä vain viisi tapahtui Neuvostoliitossa. Epäonnistuneet laukaisut toivat hetkeksi yhdysvaltalaisen median etusivujen ostikkojen käyttöön sanat flopnik (korkeushypyn floppaus + Sputnik) ja kaputnit (saksan sana Kaputt + Sputnik) kuvaten Yhdysvaltain laukaisujen epäonnistumisia.

Vain muutama vuosi myöhemmin esimerkiksi James Bond -elokuvassa Salainen agentti 007 ja tohtori No esitettiin suurelle yleisölle ajatus, että kommunistiset tahot häiritsisivät Floridasta tehtyjä rakettien laukaisuja.

Yhdysvaltain ongelmat liittyivät kuitenkin liian pienten rakettien virittämiseen kantoraketeiksi eli niiden rakettimoottoreiden räjähdyksiin tai ohjausjärjestelmän virhetoimintoihin. Nämä tekniset epäonnistumiset lisäsivät Yhdysvaltain rakettiohjelmien rahoitusta, joka puolestaan lisäsi Neuvostoliiton satelliittiohjelmien rahoitusta - syntyi avaruuskilpa. Yhdysvaltain presidentti Eisenhowerin jäähyväispuhe "sotateollisen kompleksin" toiminnan vaaroista liittyy osin Yhdysvaltain ohjusteollisuuteen, mahdollisesti kahden maan ohjusteollisuuksien saamiin synergioihin varustelu- ja avaruuskilvoissa.

Onnistuneet laukaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
4. lokakuuta 1957 Sputnik-1 Teknologinen koe Vostok-kantoraketti, Baikonurin kosmodromi Neuvostoliitto
3. marraskuuta 1957 Sputnik-2 Tiedesatelliitti Vostok-kantoraketti, Baikonurin kosmodromi Neuvostoliitto
1. helmikuuta 1958 Explorer 1 Tiedesatelliitti Juno-kantoraketti, Cape Canaveralin ilmavoimien tukikohta Yhdysvaltain maavoimat
17. maaliskuuta 1958 Vanguard 1 Tiedesatelliitti Vanguard-kantoraketti, Cape Caneveralin ilmavoimien tukikohta Yhdysvaltain laivasto
17. maaliskuuta 1958 Explorer 3 Tiedesatelliitti Juno-kantoraketti, Cape Caneveralin ilmavoimien tukikohta Yhdysvaltain maavoimat
15. toukokuuta 1958 Sputnik 3 Tiedesatelliitti Vostok-kantoraketti, Baikonurin kosmodromi Neuvostoliitto
26. kesäkuuta 1958 Explorer 4 Tiedesatelliitti Juno-kantoraketti, Cape Caneveralin ilmavoimien tukikohta Yhdysvaltain maavoimat
11. lokakuuta 1958 Pioneer 1 (osittainen epäonnistuminen) Tiedesatelliitti Juno-2-kantoraketti, Cape Caneveralin ilmavoimien tukikohta NASA
6. joulukuuta 1958 Pioneer 4 Tiedesatelliitti Juno-2-kantoraketti, Cape Caneveral NASA
18. joulukuuta 1958 Score Tietoliikennesatelliitti Atlas B-kantoraketti, Cape Canveralin ilmavoimien tukikohta ARPA
1. tammikuuta 1959 Luna 1 Kuuluotain Vostok-L-kantoraketti, Baikonurin kosmodromi Neuvostoliitto
17. helmikuuta 1959 Vanguard 2 Tiedesatelliitti (nanosatelliitti) Vanguard-kantoraketti, Cape Canaveralin ilmavoimien tukikohta Yhdysvaltain laivasto
28. helmikuuta 1959 Discoverer 1 vakoilusatelliitti; peitetarina julkisuudessa: biologisen tutkimuksen satelliitti Thor-DM18 Agena-A-kantoraketti, Yhdysvaltain ilmavoimien Vandenbergin lentotukikohta Yhdysvaltain ilmavoimat
3. maaliskuuta 1959 Pioneer 4 Tiedesatelliitti Juno-2-kantoraketti, Cape Canevarel NASA
7. elokuuta 1959 Explorer 6 Tiedesatelliitti Thor-DM18 Able-3-kantoraketti, Cape Canevarel NASA
13. elokuuta 1959 Discoverer 2 vakoilusatelliitti; virallisesti biologisen tutkimuksen satelliitti Thor-DM18 Agena-A-kantoraketti, Vandenbergin ilmavoimien tukikohta Yhdysvaltain ilmavoimat
13. elokuuta 1959 Discoverer 5 eli Key Hole 1 2 vakoilusatelliitti, joka esitettiin maailmalle biologisen tutkimuksen satelliittina, ks. KH-vakoilusatelliitit Thor-DM18 Agena-A-kantoraketti, Vandenbergin ilmavoimien tukikohta Yhdysvaltain ilmavoimat
19. elokuuta 1959 Discoverer 6 eli Key Hole 1 1 vakoilusatelliitti, joka esitettiin maailmalle biologisen tutkimuksen satelliittina Thor-DM18 Agena-A-kantoraketti, Vandenbergin ilmavoimien tukikohta Yhdysvaltain ilmavoimat
12. syyskuuta 1959 Luna 2 Kuuluotain Vostok-L-kantoraketti, Baikonurin kosmodromi Neuvostoliitto
4. lokakuuta 1959 Luna 3 Kuuluotain Vostok-L-kantoraketti, Baikonurin kosmodromi Neuvostoliitto
13. lokakuuta 1959 Explorer 7 Tiedesatelliitti Juno-2-kantoraketti, Cape Canevarel NASA
7. marraskuuta 1959 Discoverer 7 eli KH1 4 vakoilusatelliitti, joka esitettiin maailmalle biologisen tutkimuksen satelliittina Thor-DM18 Agena-A-kantoraketti, Vandenbergin ilmavoimien tukikohta Yhdysvaltain ilmavoimat

Epäonnistuneet laukaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 1957

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1957 tehtiin yksi Yhdysvaltojen laukaisu, joka epäonnistui:

  • 6. joulukuuta 1957, Vanguard-satelliitti, Vanguard-kantoraketti, Yhdysvaltain laivasto, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-18A.

Vuosi 1958

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1958 tehtiin 21 epäonnistunutta laukaisua, joista 18 oli Yhdysvaltojen:

  • 5. helmikuuta 1958, Vanguard, Vanguard-kantoraketti, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-18A Failure
  • 5. maaliskuuta 1958, Explorer 2, Juno-1-kantoraketti, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-26A
  • 27. huhtikuuta 1958, Sputnik 3, Sputnik-kantoraketti, Baikonurin kosmodromi
  • 29. huhtkikuuta 1958, Vanguard, Vanguard-kantoraketti, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-18A
  • 28. toukokuuta 1958, Vanguard, Vanguard-kantoraketti, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-18A
  • Vanguard, Vanguard-kantoraketti, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-18A
  • 25. heinäkuuta 1958, Pilot 1, ?-kantoraketti, Yhdysvallat
  • 26 heinäkuuta 1958, Explorer 4, Juno-1-kantoraketti, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-5
  • 12. elokuuta 1958 Pilot 2, Pilot (NOTS-EV-1) In, F-4D-lentokone [1]
  • 17. elokuuta 1958 Pioneer, Thor-DM18 Able-1-kantoraketti, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-17A
  • 22. elokuuta 1958 Pilot 3 Pilot (NOTS-EV-1) In, F-4D
  • 24. elokuuta 1958 Explorer 5 Juno-1 Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-5
  • 25. elokuuta 1958 Pilot 4, Pilot (NOTS-EV-1) In, F-4D
  • 26. elokuuta 1958 Pilot 5, Pilot (NOTS-EV-1) In, F-4D
  • 28. elokuuta 1958 Pilot 6, Pilot (NOTS-EV-1) In, F-4D
  • 23. syyskuuta 1958, Luna (1a), Vostok-L-kantoraketti, Bainonurin kosmodromi
  • 26. syyskuuta 1958, Vanguard, Vanguard-raketti, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-18A
  • 11. lokakuuta 1958, Luna (1b), Vostok-L-kantoraketti, Baikonurin kosmodromi
  • 23. lokakuuta 1958, Beacon 1, Juno-1-kantoraketti, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-5
  • 8. marraskuuta 1958, Pioneer 2, Thor-DM18 Able-1-kantoraketti, Cape Caneveralissa sijaitseva Yhdysvaltain ilmavoimien Eastern Test Range, torni LC-17A
  • 4. joulukuuta 1958, Luna (1c), Vostok-L-kantoraketti, Baikonurin kosmodromi

Yhdysvaltain maavoimat oli selkeästi häviämässä avaruuskilvan Yhdysvaltain aselajien välisessä kilvassa. Von Braunin ryhmä Yhdysvaltain armeijan Alabaman arsenaalilla oli vuonna 1958 siirtymässä juuri perustetulle NASAlle.

Vuosi 1959

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1959 tehtiin 13 epäonnistunutta laukaisua, joista 11 oli Yhdysvaltojen:

  • 21.01.1959, USAFin Discoverer 1 - biologinen tutkimussatelliitti, Thor-DM18 Agena-A-kantoraketti, Vandenbergin ilmavoimien tukikohta (tuhoutui ennen laukaisuyritystä)
  • 14.04.1959, Vanguard (magnetometri), Vanguard-kantoraketti, Cape Canaveral torni LC-18A
  • 3.06.1959, USAFin Discoverer 3 biologinen tutkimussatelliitti, Thor-DM18 Agena-A-kantoraketti, Vandenbergin ilmavoimien tukikohta
  • 18.06.1959, Luna-kuuluotain, Vostok-L-kantoraketti, Baikonurin kosmodromi
  • 22.06.1959, Vanguard-satelliitti, Vanguard-kantoraketti, Cape Canaveralin Eastern Test Range
  • 25.06.1959 KH-1 1 (Discoverer 4) vakoilusatelliitti, joka esiteltiin tiedekokeena, Thor-DM18 Agena-A-kantoraketti, Vandenbergin ilmavoimien tukikohta
  • 16.07.1959, Explorer (6) tiedesatelliitti, Juno-2-kantoraketti, Cape Canaveralin Eastern Test Range
  • 15.08.1959, Beacon 2-tietoliikennesatelliitti, Juno-2-kantoraketti, Cape Canaveralin Eastern Test Range
  • 17.09.1959, Transit 1A - sotilaallinen navigaatiosatelliitti, Thor-DM18 Able-2-kantoraketti, Cape Canaveralin Eastern Test Range
  • 18.09.1959, Vanguard 3-tiedesatelliitti, Vanguard-kantoraketti, Cape Canaveralin Eastern Test Range (osittainen epäonnistuminen)
  • 24.09.1959, Pioneer (P 1)-tiedesatelliitti, Atlas-C Able-kantoraketti, Cape Canaveralin Eastern Test Range (tuhoutui ennen laukaisuyritystä)
  • 20.11.1959, KH-1 5 (Discoverer 8) - vakoilusatelliitti, Thor-DM18 Agena-A-kantoraketti, Vandenbergin ilmavoimien tukikohta (osittainen epäonnistuminen)
  • 26.11.1959, Pioneer (P 3)-tiedesatelliitti, Atlas-D Able-kantoraketti, Cape Canaveralin Eastren Test Range

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Ei edeltäjiä 		Miehittämättömät avaruuslennot Seuraaja:
Luettelo vuoden 1960 miehittämättömistä avaruuslennoista
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=1950-luvun_miehittämättömät_avaruuslennot&oldid=20795357”