152 mm haupitsi M1910

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta 152 H/10)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
6 dm polevaja gaubitsa sistemy Schneidera
152 H/10
152 H/10
Aseen tyyppi Raskas haupitsi
Alkuperämaa  Ranska
 Venäjän keisarikunta
Palvelushistoria
Valtion käytössä  Venäjän keisarikunta
 Neuvostoliitto
 Suomi
 Saksa
Sodissa Ensimmäinen maailmansota
Toinen maailmansota
Talvisota Jatkosota
Valmistushistoria
Suunnittelijat Schneider
Valmistajat Schneider, Putilov, Perm [1][2]
Tekniset tiedot
Paino 2245[2]-2400[1] kg (tuliasemassa)
Piipun pituus 1824 mm / L/12,5 [2]
Kaliiperi 152,4 mm (6 tuumaa) [2]
Lähtönopeus 335 m/s [1][2]
Maksimikantama 7,7[1]-8[2] km

152 mm haupitsi M1910 eli oikeammin 6 dm polevaja gaubitsa sistemy Schneidera oli ranskalaisen Schneiderin suunnittelema raskas haupitsi, jota valmistettiin lisenssillä Keisarillisella Venäjällä. Haupitseja käytettiin sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Haupitsi oli käytössä myös Suomessa, jossa sen nimikkeenä oli 152 H/10.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarillinen Venäjä ryhtyi uusimaan tappiollisen Venäjän–Japanin sodan (1904–1905) jälkeen tykkikalustoaan. Aluksi uutta kalustoa ostettiin mm. Saksasta, Japanista ja Englannista, mutta omaa tuotantoa haluttiin myös kehittää. Tykistön kannalta erittäin merkittäväksi muodostui Venäjän ja Ranskan yksityisen aseteollisuuden yhteistyö, joka konkretisoitui ranskalaisen Schneiderin ja venäläisen Putilovin asetehtaiden välillä tehtyyn sopimukseen vuonna 1907. Schneider suunnitteli Venäjälle joukon tykkejä, joista yksi raskas haupitsi oli venäläiseltä nimikkeeltään 6 dm polevaja gaubitsa sistemy Schneidera.[1][3]

Schneider sovelsi haupitsiin aikaisemmin Venäjälle suunnittelemansa 107 mm pushka obr. 1910 g. -kanuunan (suomalaiselta nimikkeeltään 107 K/10) ratkaisuja. Schneider valmisti aluksi muutaman prototyypin Ranskassa, mutta loput tykeistä valmistettiin lisenssillä Venäjällä Putilovin ja Permin asetehtaissa.[1][2]

Rakenne ja ampumatarvikkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haupitsin rakenne oli aikakaudelleen tavanomainen. Siinä oli suora palkkilavetti, jossa oli keskellä aukko kehtoa ja perääntyvää putkea varten, sekä teräsvanteiset puupuolapyörät. Lukko oli tyypiltään kierrelukko, ja haupitsissa käytettiin nelipanoksisia kartussilaukauksia (tykkiin ladattiin ensin ammus, ja sen perään kartussihylsy, jossa on ruutipussit ja nalli). Putken alla olevassa kehdossa oli joustolaite, johon oli sijoitettuna hydraulinen hidastin ja pneumaattinen palautin. Haupitsia voitiin vetää sekä hevosilla että moottoriajoneuvolla.[2][4]

Suomen Tykistömuseon 152 H/10 takaa. Tämä tykki on valmistettu Permin asetehtailla vuonna 1917.

Tykin sivusuuntausala oli palkkilavetin takia hyvin kapea (± 3 astetta). Korkeussuuntausala oli −1–42 astetta. Suomessa haupitsissa käytettiin vain sirpalekranaatteja. Tällainen ammus painoi 43,5 kg ja lensi noin kahdeksan kilometrin päähän. Tosin vuodelta 1925 peräisin olevan manuaalin mukaan haupitsilla voidaan ampua myös tiettyjä 152 mm Canet -rannikkotykin sirpaleammuksia.[1][4]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarillisen armeijan kenttätykistö käytti haupitseja laajassa määrässä ensimmäisessä maailmansodassa. Tykkejä oli myöhemmin käytössä myös Neuvostoliiton puna-armeijassa toisessa maailmansodassa, jossa niitä päätyi sotasaaliina saksalaisten käsiin. Saksalaiset antoivat tykille nimikkeen 15,2 cm sFH 446(r), mutta he eivät oikein keksineet haupitseilleen riittävää käyttöä. Saksalaisten saamat tykit olivat luultavasti Neuvostoliitossa 1930-luvulla modernisoituja versioita, joiden venäläinen nimike oli 152 mm gaubitsa obr. 1910/30.[2][4]

Suomen sisällissodassa vuonna 1918 valkoiset saivat sotasaaliikseen yhteensä yhdeksän 152 H/10 -haupitsia. Näistä neljä saatiin Viipurista[5] ja loput Helsingistä. Tykeistä kahdeksan oli käyttökelpoisia, mutta niitä ei käytetty sisällissodassa.[2][4]Talvisotaan saakka haupitsit olivat ensin Raskaan Tykistörykmentin ja sitten Kenttätykistörykmentti 4:n (KTR 4) yhden patterin koulutuskalustona.[1]

Talvisodassa tykit olivat Vaasassa perustetun Raskas patteristo 4:n kahdella patterilla. Patteristo tuki suomalaisten joukkojen puolustusta Karjalankannaksen itäosassa Mannerheim-linjalla Taipaleen sektorilla. Jatkosodassa tykit kuuluivat Raskas patteristo 30:lle, joka oli 11. divisioonaan oma patteristo. Patteriston yksi patteri ampui haupitseilla jonkin aikaa vuonna 1941, kunnes tykit poistettiin aktiivikäytöstä loppuun ammuttuina (ainakaan 15.10.1941 patteriston kalustona ei niitä enää ollut[6]). Lisäksi yksi haupitsi oli Maasotakoululla harjoitustykkinä. Huonosta kunnostaan huolimatta näitä Suomen kenttätykistön vanhimpia raskaita haupitseja säilytettiin varastoituna vuoteen 1966 saakka, jolloin seitsemän jäljellä olevaa viimein hylättiin.[1][2][4]

Vertailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan tykistökomitea kokoontui 1874 tarkastellen Ranskan-Preussin sodan tuloksia, ja päätyi siihen, että Ranskaan tarvitaan raskas haupitsi, noin 140 mm:n - 160 mm:n. Tämän tuloksena kehitettiin 155 mm:n kaliiperi raskaille haupitseille. Ensimmäinen tämän tyypin kenttätykki kehitettiin 1877. Tulinopeus, ampumakulmat ja ammusten kantama kehittyivät haupitsityyppi haupitsityypiltä ensimmäisen maailmansodan loppupuolelle saakka.

Haupitsi tai kanuuna väljyys putkipituus kantama kulmat tulinopeus massa ammuksen massa vuosi muuta
Canon de 155 L de Bange Mle 1877 155 27 (kanuuna) 12,7 -10°
+28°		 1 2530 40,0 1877 [7] Suomessa 44 kappaletta 155 K/77 (nykymerkintätavalla 155 K 77) ja 4 kappaletta 155/27 BaMK
Obusier de 155 mm C modèle 1881 155 15,5 6,8 -17°
+60°		 0,5 2155 43,7 1881
Canon de 155 court Mle 1904 Tir Rapide Rimailho 155 15,5 6,28 -0°
+60°		 6 3200 41,0 - 43,0 1904
6 dm polevaja gaubitsa sistemy Schneidera 152 12,5 7,7 - 8,0 2245-2400 1910 Venäjällä Scheiderin lisenssillä valmistettu kuusituumainen
Canon de 155 C Mle 1915 Schneider 155 15 -0°
+42°		 3220 1915
Canon de 155 C Mle 1915 St. Chamond 155 17,8 6,9-9,0 -5°
+40°		 3 3040 43,0 - 43,5 1915
Canon de 155 C Mle 1917 Schneider 155 15 10,3-11,0 3 3300 43,0 - 43,6 1917

Haupitsi on verrattain lyhytpiippuinen tykki. Tykinputken suhteellinen pituus ilmaistaan siten, että putken pituus jaetaan väljyydellä eli kaliiperilla, mikä on tykinputken sisähalkaisija. Vajaa 20 mm:ä väljien aseiden piippuihin viitataan sanalla piippu, ja sitä väljempiin tykeissä sanalla putki. Vajaa 20 mm:ä väljät aseet ovat usein konekiväärejä, eivät tykkejä nykymielessä. Kantama tarkoittaa ammuksen kantaamaa, tykkitulen ulottuvuutta kilometreissä. Kulmat tarkoittavat alakulmaa, sitä, miten alaviistoon tykillä voi ampua ja yläkulmaa, miten yläviistoon tykillä voi ampua. Tulinopeus tarkoittaa sitä, miten monta laukausta tykillä voidaan ampua minuutissa. Massa tarkoittaa koko tykin massaa. Ammuksen massa tarkoittaa tykistökranaatin massaa. Vuosi tarkoittaa tässä ranskalaista suunnitteluvuotta tai lisenssivuotta Venäjällä. Suomen puolustusvoimissa tykkejä ei ole merkitty eikä merkitä suunnitteluvuoden eikä valmistusvuoden mukaan, vaan sen vuoden mukaan, kun ne on otettu SUomen puolustusvoimien käyttöön.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Partanen 1988, s. 66
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Paulaharju 1996, s. 120
  3. ↑ Partanen 1988, s. 19
  4. ↑ a b c d e http://www.jeagerplatoon.net[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Paulaharju 1989, s. 200
  6. ↑ Paulaharju et al. 1994, s. 245
  7. ↑ https://artillerie.asso.fr/basart/article.php3?id_article=1246
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=152_mm_haupitsi_M1910&oldid=22887815”