Žemaitė
(Julia) Žemaitė (oikealta nimeltään Julija Beniuševičiūtė-Žymantienė, 4. kesäkuuta 1845 Bukantėn maatila Plungėn lähellä – 7. joulukuuta 1921 Marijampolė[1]) oli liettualainen kirjailija.
Žemaitė syntyi köyhtyneeseen aatelisperheeseen. Hän kannatti vuoden 1863 kansannousua ja meni naimisiin siihen osallistuneen entisen maaorjan kanssa. Žemaitė ja hänen perheensä elivät köyhissä oloissa viljellen maata vuokratilalla.[1]
Žemaitėn ensimmäinen kertomus ilmestyi vuonna 1894. Hän kuvasi realistisissa kertomuksissaan Liettuan talonpoikaistoa ja arvosteli maanomistajia, papistoa ja virkamiehiä. Žemaitė osallistui yhteiskuntaelämään varsinkin muutettuaan Vilnaan vuonna 1911. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän matkusti Yhdysvaltoihin keräämään varoja sodasta kärsineille.[1]
Suomennettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuinka Jonelis oppi aakkoset: kertomuksia. Suom. Toivo Ahava. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1957.
- Miniä. Teoksessa: Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja. Venäjästä suom. Ulla-Liisa Heino. Espoo: Weilin+Göös, 1983.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Professori Arkadius Presaksen kirjoittamat Žemaitėn elämäkerta-artikkelit:
- Zemaite : Suuren kirjailijattaren elämäntarina I, Toveritar : Suomen sos.-dem. työläisnaisliiton äänenkannattaja, 01.11.1932, nro 22-23, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Zemaite : Suuren kirjailijattaren elämäntarina II, Toveritar : Suomen sos.-dem. työläisnaisliiton äänenkannattaja, 01.12.1932, nro 24, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
