Ķemerin kansallispuisto

Ķemerin kansallispuisto

Ķemerin iso suo

Sijainti	Vidzeme, Zemgale ja Riianlahden kaakkoisosa, Latvia
Lähin kaupunki	Jūrmala
Pinta-ala	36 184 ha tai 38 165 ha

Hallinto

Nimi alkuperäiskielellä	latv. Ķemeru nacionālais parks
Tyyppi	Latvian kansallispuisto
Perustettu	1997
Hallinto	Salas-maalaiskunta Babīten piirikunnassa, Vidzemen alueella Lapmežciema- ja Smārdes-maalaiskunnat Enguren kunnassa Zemgalen alueella Valgundes-maalaiskunta Jelgavan piirissä Zemgalen alueella Džūkstes- ja Slampes-maalaiskunnat Tukumsin piirissä Jūrmalan kaupunki

Ķemerin kansallispuisto (latv. Ķemeru nacionālais parks) on vuonna 1997 perustettu suojelualue Itämeren rannalla Vidzemen alueella Latviassa noin 50 km etäisyydellä pääkaupungista Riiasta.

Ķemerin kansallispuisto on noin 36 184 tai 38 165 (joidenkin mukaan jopa 38,2 tuhannen) hehtaarin laajuinen kansallispuisto, josta 1954 hehtaaria kuuluu Riianlahteen ja loput on metsää ja suota. Sen mm. Kaņieris-järvi on kansainvälisesti merkityksellinen Ramsar-kosteikkoalue. Puiston hallinto- ja opastuskeskus toimii historiallisessa ja kulttuuriympäristöllisessä “Meža mājassa” eli ”Metsätalossa”, kansallisromanttisessa tyylissä rakennetussa rakennuksessa, jossa aikaisemmin on toiminut sekä ravintola että sanatorio ja jonka vieressä on tarjolla luontopolku kosteikkometsään. Tämä on Latvian kolmanneksi suurin kansallispuisto Gaujan ja maan itäosassa sijaitsevan Rāznan kansallispuiston jälkeen. Ķemerin kansallispuisto on tunnettu useista sekä sammaleisistä keidas- että ruohoisista avosoistaan.

Kansallispuisto perustettiin kansallisesti merkittävänä erityissuojelualueena vuonna 1997 edistämään matalien vesien ja kosteikkoalueiden synnyttämien järvien ja laajojen soiden olosuhteita ja ekosysteemejä Riianlahden länsirannikolla, suojelemaan harvinaisia kasvilajeja ja sekä Kaņieris- että Slokas-järvien kasvillisuutta, kivennäisvesien lähteiden ja sapropelimudan muodostumisprosesseja ja -alueita. Ķemerin kansallispuiston kasveista 25% on niitä kasveja, jotka löytyvät Latvian punaisen kirjan sivuilta. Ķemerin kansallispuisto on hyvin monimuotoinen alue paitsi luonteeltaan myös kulttuurihistoriallisesti ja siihen kuuluu vanhan sanatorion ja kirkon välissä oleva laaja Ķemerin puisto muistomerkkeineen. Aikaa myöten kansallispuiston eri osia on käytetty hyvin erilaisiin tarkoituksiin ja sen perustamisen jälkeen alueella on toteutettu useita laajoja kosteikkojen kunnostamishankkeita. Suurimpia niistä on Slampe-joen mutkien palauttaminen ja vedenpinnan nostaminen Ison Ķemeri-suon koillisosassa. Vuodesta 2004 Ķemerin kansallispuisto on kuulunut Natura 2000-suojeluohjelmaan. Vuosi 2006 oli merkittävä Ķemerin kansallispuiston historiassa, koska se hyväksyttiin EUROPARC Federaatioon ja se liittyi luonnonsuojelujärjestöjen liiton EUROSITE (eli eurooppalaisen luonnonhoidon katto-organisaation) jäseneksi.

Yhteydet

Soinen ja järvien Ķemeri sijaitsee keskellä Latviaa lähellä kylpyläkaupunkia Jūrmalaa noin 6 km etäisyydellä Riianlahdesta. Vuonna 1877 avattiin Riian ja Tukumsin välinen rautatie ja sen yhteydessä Ķemeriin rakennettiin ensimmäinen rautatieasema. Ensimmäisen maailmansodan aikana tuhoutunut rautatieasema rakennettiin arkkitehdin Arthur Medlingerin kaavan mukaisesti uudelleen sotienvälisenä vuonna 1922 ja se on säilynyt nykypäivään saakka pienin muutoksin. Vielä kerran asemarakennus kunnostettiin toisen maailmansodan jälkeen ja siellä sijaitsee Ķemerin polkupyöränvuokrausasema. Lomakeskuksen suosion kasvaessa jo kesällä 1911 otettiin käyttöön junaliikenne Ķemeristä suoraan Moskovaan. Kesällä vuonna 1912, kaksi vuotta kestäneen rakentamisen jälkeen, avattiin 6 km pituinen sähköinen raitiovaunulinja rautatieasemalta Jaunķemerin uimarannalle.

Puisto rajoittuu Riianlahteen Jūrmalan länsipuolella ja kaupungin rautatieasemalta tähän on 11,5 kilometriä. Puisto sijaitsee 40,5 km päässä Riian kansainvälisestä ja 20,5 km päässä Jūrmalan lentoasemasta. Puiston vierestä kulkee moottoritie Е22 ja Riian ja Ventspilsin välinen maantie А10. Julkisilla liikennevälineillä Riiasta puistoon on tunnin ajomatka ja perille Ķemerin asemalle pääsee joko Riika–Ķemeri- tai Riika–Jūrmala–Tukums-junalla. Busseista Riian ja Ventspilsin tai Riian ja Kuldīgan väliä kulkeva pysähtyy pysäkille "Ķemeri pagrieziens" ja Sloka (Jūrmalan kaupunginosa)–Ķemeri-reittiä ajava linja-auto nro 6 pysäkillä ”Meža māja”. Jūrmalasta pääsee vielä Buldurin nimisen lähialueen kautta Ķemeriin minibussilla nro 10 ja Riiasta minibussilla nro 11.

Noin 2 km: n päässä Ķemeristä (rautatieasemalta n. 2,5 km) sijaitseva puisto ja Metsätalon opaskeskus on vierailijoille avoinna alkaen 1. toukokuuta 30. syyskuuhun saakka.

Ķemerin historiallinen lomakeskuspuisto

Ķemeristä tuli asuttu paikkakunta parantavien rikkilähteiden ansiosta, joita alun perin kutsuttiin lähimmän asutuskeskuksen mukaan Slokas- tai pyhiksi lähteiksi. Vaikka lähteiden parantavat ominaisuudet olivat olleet paikallisten tiedossa jo vuosisatojen ajan, tiheät metsät, laajat suot ja yhteyksien puute vaikeuttivat niiden käyttöä. Vuodesta 1838 vuoteen 1995 Ķemerissä toimi eliittilomakeskus, jossa parannukseen käytettiin Ķemerin alueen rikkipitoisia vesiä.

Paikannimi

Tarina kertoo, että XIX vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla alueella asui yritteliäs metsänhoitaja Anša Kemeri, joka ensimmäisenä huomasi paikallisten vesien parantavat ominaisuudet. Lähdevesi oli kirkasta, väritöntä, sillä oli voimakasta rikkivetyhajua ja suolaisuuden lisäksi karvasta makua. Lähteille oli mahdollista päästä vain kävelemällä Kūdrasta metsäpolkua pitkin tai veneellä pitkin Slocene (joen)–Slokas-järven–Vērsupīte-joen muodostamaa vesiväylää. Metsän tarkkailun lisäksi A. Kemeri otti tehtäväkseen kaikkien tänne tulevien opastuksen ja hän jopa rakensi tänne ensimmäisen talon, jossa oli alkeellisia kylpyjä ja jossa vieraat saattoivat yöpyä.

Vēršupīte -joki

Paikannimen Ķemerin alkuperä liittyy sekä metsämiehen sukunimeen että Slokan alueen taloihin, joita mainitaan Kuurinmaan herttua Gotthard Kettlerin asiakirjoissa vuonna 1561, ja joiden joukossa oli maanviljelijän Caspar Ķemmeran talo. Vasta 1800-luvulla lomakohde sai nimen Ķemeri.

Perustamisen alkuhetket

Aluksi lähdevettä kannettiin soisesta, vaikeasti tavoitettavasta paikasta kahteen läheiseen metsätaloon, joissa tarjottiin kylpyjä. Joidenkin lähteiden mukaan kylpyammeina käytettiin paikallisten talonpoikien tammesta tehtyjä kaukaloita. Ensimmäiset potilaat tulivat Ķemeriin jo vuonna 1796, mutta kiinnostus rikkilähteiden käyttöönotosta sairauksien hoitoon kasvoi sen jälkeen, kun oltiin tehty rikkiveden kemiallinen analyysi. Vuonna 1801 Pietarin lääketieteellinen neuvosto määräsi farmaseutti T. Lovitzin Baldoneen tutkimaan rikkivettä ja useita vuosia myöhemmin kivennäisvesianalyysien parissa jatkoi Riian apteekkari (joidenkin lähteiden mukaan Tarton yliopiston alun perin riikalainen professori) D. Grindels. Slokan asukkaat avasivat ensimmäiset täysihoitolat Ķemerissä vuonna 1818. Vierailijoiden tarpeisiin tarkoitetut ensimmäiset julkiset rakennukset ja ajotie Ķemeristä Sloka–Tukums-päätielle rakennettiin 1800-luvun loppupuolella–1920-luvulla. Potilaiden joukossa oli Baltian kenraalikuvernööri kreivi von Pālens, jota hoidettiin Ķemerissä 1930-luvulla. Hänen ehdotuksestaan Venäjän tsaarivaltio myönsi maata ja varoja lomakeskuksen rakentamiseen. Vuonna 1836 saatiin ensimmäiset tontit ja rakennettiin ensimmäinen hallintorakennus. Tsaari Nikolai I antoi vuonna 1838 kylpylän perustamiseen 100 tuhatta ruplaa ja 760 hehtaaria (joissakin lähteissä luku on 677 hehtaaria) metsämaata puistoa varten. Ensimmäiset 20 kylpyammetta asennettiin vuonna 1838, ja sitä pidetään lomakohteen perustamisajankohtana.

Vuonna 1839 aloitettiin ja v. 1851 perustettiin Ķemerin lomakeskukseen Riian maisema-arkkitehdin (joidenkin lähteiden mukaan puutarhurin) Kārlis Heinrihs Vāgnersin suunnittelema n. 760 hehtaarin kokoinen maisemapuisto. Tämä laaja puisto muutti Ķemerin maailmanluokan terveyskylpyläksi. Ķemerin puistoon kuului monia pienarkkitehtuurisia elementtejä kuten paviljongit, rotundat ja sillat, myös Vēršupīte-joki ja keinotekoisesti luodut kanavat. Ķemerin puisto on Latvian vanhin ja suurin julkinen puutarha Riian ulkopuolella, jossa 1930-luvulla puistopolkujen kokonaispituus oli 15 km. Vuonna 2009 aloitettiin puiston ja sen arkkitehtonisten kohteiden peruskorjaus.

Kulttuurihistorialliset rakennukset

Kansallispuiston alueella dolomiittiesiintymien ja laajojen soiden vuorovaikutuksen seurauksena muodostui rikkivetyä ja mineraalivedenlähteistä 2 on lomakeskuspuiston alueella. Toinen niistä sijaitsee puiston päätien alussa pitsikoristeisen lehtimajan vieressä ja on yksi suosituimmista lähteistä, jossa rikin tuoksuinen lähdevesi virtaa liskoa muistuttavasta patsaasta. Joidenkin mukaan tämä "Ķirzaciņa" eli pienen liskon niminen lähde oli kuudes 1800-luvun lopussa löydetty rikkilähde Ķemerissä. Rikkilähteen paviljonki rakennettiin 1800–1900-lukujen vaihteessa, on ainoana säilynyt alkuperäisessä muodossaan ja on eräs 1900-luvun alun puistoarkkitehtuurin esimerkkejä. Liskoveistos luotiin vasta vuonna 1949, ennen sitä sen paikalla oli delfiinin selässä ratsastava poika. Ķemerin hotellin ja Meža mājan välisessä metsässä vaikeasti löydettävissä olevaa toista rikkilähdettä edustavat sammakko- tai rupikonnapatsaan jäännökset.

• vuosina 1933–1936 Kurzemen metsään rakennettiin saksalais-baltialaista alkuperää olleen latvialaisen arkkitehdin Eižens Lauben uusklassiseen tyyliin suunnittelema vaikuttavan kokoinen, viisikerroksinen hotellirakennus, jossa keskellä on torni. Käytössä on runsaasti pylväitä, kaiteita, pilastereita ja reunuksia ja 1930-luvulla hotelli olikin yksi moderneimmista Euroopassa. Valtion varoilla valmistunut rakennus on esimerkki neoeklektismistä Latvian arkkitehtuurissa ja on lomakohteiden konstruktivismin arkkitehtoninen symboli. Koska tämä monoliittinen muodostelma luo vaikutelman linnasta, rakennus tunnetaan myös nimellä ”valkoinen palatsi” tai ”valkoinen laiva” ("valkoinen linna" tai "valkoinen alus"). Neuvostoliiton aikana hotellissa oli 300 paikkainen Ķemeri-kylpylä. Tähän päivään mennessä säilynyt on itse rakennus, osittain aulan, musiikkisalongin, kirjaston ja ruokasalin sisätilat sekä erilaiset taideteokset. Tämän vanhan sanatorion omistajana on ollut liikemiehiä ja mm. sijoittaja Saudi-Arabiasta, joiden päämääräksi on ollut kunnostaa se luksushotelliksi. Vuonna 2003 Kempinski-ketju kiinnostui kylpylästä.

Paviljonki ”Rakkauden saareke”

• vuonna 1929 valmistunut arkkitehdin Frīdrihs Skujiņšin suunnittelema Ķemerin vesitorni on osa Latvian teollisuusperintöä. Torni on 42 metrin korkuinen ja se piti samanaikaisesti juoma- ja kivennäisvesivarantoja, sen tilavuus oli 100 m³ ja ennen toista maailmansotaa lomakohteen vieraat saattoivat ihailla Ķemerin ympäristöä tornin yläosassa olleelta varustetulta näköalatasanteelta.

• keinotekoisella saarella sijaitseva rotundapaviljonki “Rakkauden saareke” rakennettiin 1800-luvun lopussa ja sisustettiin runsailla puuveistoksilla. Paviljonki tuhoutui ensimmäisen maailmansodan aikana ja modernin klassismin tyylinen kivinen rotunda rakennettiin vuonna 1928. Myös tämä rakennus on arkkitehdin Frīdrihs Skujiņšin suunnittelema (puuttuu tieto, kumman, puisen vai kivisen). Tämä oli kahvilapaviljonki, jossa lomakohteen vieraille tarjottiin virvoitusjuomia, teetä ja välipaloja, viihdettä varten tänne asennettiin radio ja täällä oli venelaituri.

• ensimmäinen valtion uimalaitos, Ķemerin kylpylä rakennettiin vuonna 1838 valtion maalle, jonka tsaari Nikolai I antoi rikkivedenparannuslaitoksen tarpeisiin. Tätä vuotta pidetään lomakohteen perustamisvuotena. Ensimmäisen maailmansodan aikana Ķemerin piirissä aktiivinen sodankäynti tuhosi lomakohteen, mutta sodan jälkeen paikkakunta toipui nopeasti ja vuonna 1928 myönnettiin sille kaupungin oikeudet. Toisen maailmansodan jälkeen tähän perustettiin Ķemerin kylpylän poliklinikka, joka nykyään on ainutlaatuinen kompleksi ja se on yksityisomistuksessa.

Koska lomakohteisiin kokoontui eri kansallisuuksia ja uskontoja edustavia ihmisiä, 1990-luvulla Ķemeriin rakennettiin kolme kirkkoa – ortodoksinen, evankelis-luterilainen ja katolinen. Kaikki kolme rakennusta ovat säilyneet nykypäivään saakka ja ovat suojelunalaisia kulttuurimuistomerkkejä.

• vuonna 1893 rakennettiin Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin ristikupolinen ortodoksinen kirkko kellotorneineen. Venäläis-balttilaisen arkkitehdin Vladimir Lunskin ilmaiseksi kehitelleiden suunnitelmien mukaan se on rakennettu Pohjois-Venäjälle perinteiseen puukirkkojen arkkitehtoniseen tyyliin. Lähistölle haudattiin 97 ensimmäisen maailmansodan aikana kaatunutta venäläistä sotilasta, joille mustan marmorisen ristin muotoinen muistomerkki avattiin vuonna 1925. Lähellä kirkkoa on veljeshautausmaa ja muistomerkkejä Neuvostoliiton sotilaille, jotka menehtyivät toisen maailmansodan aikana. Tämä on Ķemerin vanhin kirkko, joka epäilemättä on rakennettu ilman yhtäkään naulaa.

• Ķemerin evankelis-luterilainen kirkko on rakennettu vuonna 1897 uusgoottilaiseen tyyliin ja se oli lomakohteen ensimmäinen 1800-luvun tiilirakennus. Saksalaista alkuperää insinöörin ja arkkitehdin Heinrich Scheelin (Heinrihs Šēlsin) suunnittelemassa kirkossa on esillä latvialaisen taiteilijan Indriķis Zeberiņšin alttarimaalaus ”Kristus parantaa sairaan” ja muistolaatta Latvian vapaussodassa kaatuneille Ķemerin asukkaille.

• roomalaiskatolinen Pyhän Johannes Kastajan kirkko on vuonna 1899 rakennettu puinen rakennus, jossa on torni ja joka on edelleen nuorin Ķemerin kirkoista.

• vuonna 1932 tai 1933 rakennettu arkkitehdin Frīdrihs Skujiņšin muuraus- ja puurakenteiden yhdistelmänä suunnittelema ravintola "Jautrais ods" e. ”Iloisen hyttysen” ruokokattoinen rakennus on Latvian kansallisromanttisen arkkitehtuurin kirkkain edustaja. Ravintola oli alueella laajalti tunnettu. Vuonna 1951 tähän perustettiin erikoistunut lastenkylpylä "Meža māja" (Metsätalo). Vuonna 1979 täällä kuvattiin otoksia Igor Maslennikovin ohjaamaan televisiosarjaan "Sherlock Holmesin ja tohtori Watsonin seikkailut". Vuodesta 1997 lähtien Ķemerin kansallispuiston perustamisen myötä Meža mājasta tuli hallintorakennus ja samalla moderni infokeskus vierailijoille sekä paikka monille ympäristökasvatustapahtumille. Meža mājan takana sijaitsee pitkospuukäytävä erittäin kosteaan, luonnolliseen mustaleppämetsään. Polun pituus on 0.6 km.

Kansallispuiston kuvaus

Pitkospuut Ķemerin suolla

Täällä on yksi Latvian tunnetuimmista ja suurimmista noin 60 neliökilometrin laajuinen valtaisa ja turverikas Suuri Ķemerin suo (Lielais Ķemeru tīrelis Boļes Ķemera purvs), erityisyytenään pienten järvien labyrintti, johon johtaa yli kolmen kilometrin pituinen polku. Kansallispuiston soista toiseksi isoin on Raganu, jossa esiintyy suota rikastavia rikkilähteitä ja 0.8 km pituinen pitkospuupolku. Ķemeri tiedetään mineraalipitoisista, rikkivety- e. kivennäisvesilähteistä ja parantavista mutavarastoista, sen ympäristöstä löytyy runsaasti mineraaleja ja biologisesti arvokkaita niittyjä. Harvinaisena luonnonilmiönä Ķemerin maanpinnassa on yli 30 rikkilähdettä, joiden parantavien ominaisuuksien ansiosta paikkakunnalla on takanaan yli 160 vuotta lomakohdeperinteitä. Puiston alueen halki virtaa huhtikuisin ja toukokuisin tulviva Vēršupīte-joki, tässä sijaitsevat Kanieris- ja Slokas-järvi, entisiä Litorinameren laguuneja, joiden kaislikoissa viihtyviä lintuja voi seurata Kaniera Pilskin (Kaniersin muinaislinnan) luontopolulla (Laipa) tai näkötornista. Puistossa on useita retkireittejä: kosteaan leppämetsään johtavan lisäksi vaihtoehtoina on kolme, joko 16, 17 tai 22 kilometrin pituista reittiä Valguma-järven läheisyydessä, kävelytie suon läpi, mäen polku, pyöräilyreittejä ja useita luontopolkuja, mm. paljain jaloin kuljettava polku (1,2 km), sekä 3 tornia lintujen tarkkailemiseksi. Näkötorneista yksi on rakenteiltaan kelluva, josta voi vakoilla vesilintuja.

Kalastajan laituri Lapmežciemsissa

Puiston alueesta 57% on metsää, 24% suota ja 10% pintavesistöä eli pääasiassa kosteikkoja ja Ķemerin eteläpuolella sijaitsevaa suomaata, joihin kuuluu seitsemän suota, kolme isoa linturikasta järveä, Kaņieris, Slokas- ja Valguma-järvi, kaksi jokea lukuisine sivujokineen ja rannat. Metsämassiivien ja Vēršupīte-joen tulva-alueiden välissä avautuvat biologisesti arvokkaat niityt, joissa laiduntavat sekä metsäneläimet että villilehmät ja -hevoset. Puiston keskiosan valtavat korkeat sammalsuot. Ķemerin kansallispuisto erottuu ekojärjestelmien moninaisuudellaan, johon kuuluvat lähes kaikki Latvian leveysasteille tunnusomaiset metsätyypit mm. kosteat mustaleppämetsät, ja jossa rannikolle on ominaista pääasiassa valkoiset hiekkarannat, herkkä dyynikasvillisuus ja kuivat mäntymetsät. Geologian näkökulmasta puisto sijaitsee Litorinameren entisillä rannoilla, johon dyynit ja järvet syntyivät. Puiston luoteisosassa on kumpuja ja Valguma-järvi, jonka syvyys on 30 metriä. Kansallispuiston alueella on jäänteitä sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikaisista mm. v. 1915 kaivetuista juoksuhaudoista ja hautausmaista.

Kansallispuisto sisältää 3 tai jopa 4 vyöhykettä. Puiston koko alue ei kuulu valtion omistukseen ja sitä ympäröivällä puskurivyöhykkeellä asuu nykyään 3 500 paikallista ihmistä. Asukkaiden pääasiallinen toimeentulo on kalastus. Seuraavat vyöhykkeet ovat suojattua aluetta että suunniteltu estämään puistoon kuuluvan maan laitonta käyttöä. Lopuksi on kansallispuiston keskeinen vyöhyke ja erityisen suojattu luonnonsuojelualue, johon vierailijoille pääsy on estetty.

Kansallispuiston erikoisuudet

Ķemerin suota

• Suuri Ķemerin suo (Lielais Ķemeru tīrelis) ja sen nummipolut (Lielā Ķemeru tīreļa taka). Suon pinta-ala on 5 000–5 600 hehtaaria ja ikä on n. 8 000 vuotta. Sille on ominaista pitkulaisten järvien tai suonsilmäkkeiden labyrintti, joka antaa sille erityisen ilmeen. Puiset kävelytiet johtavat keskelle sammalien, matalien mäntyjen, pienten tummien lampien, suopursujen, lihansyöjäkasvisukua kihokkien, pienten lirojen, västäräkkien, metsäkirvisten ja kurkien elinympäristöä. Lyhyempi kierros on n. 1,4 ja pidempi, n. 3,4 kilometrin pituinen tarjoaa näkymät suolle havaintoalustalta.

Raganu-suo

• Raganu-suo (Raganu purvs) on yksi rikkivedenlähdepaikoista kansallispuistossa. Rikkipitoinen vesi on syynä suon ekosysteemiin ja sen lampien tunnusomaiseen, erikoiseen kasvistoon ja väriin. Paikoissa, joissa rikkilähteitä virtaa, kasvaa kalsifiilisia kasveja, koska lähteiden vesi sisältää runsaasti kalsiumkarbonaattia. Reitti pitkospuilla läpi ylemmän suon rikkilammille sijaitsee Raganu-suon länsireunassa, polun pituus on 0.8 km ja polulla käynti on sallittu vain puiston oppaan saattamana. • Kanieris-järvi (Kaņiera ezers) on yksi kansallispuiston parhaimmista lintujen tarkkailupaikoista. Tähän on rakennettu lintujen tarkkailutorni ja siellä tie johtaa Latvian suurimman katajikon läpi. Tutustuakseen kaislikoissa eläviin lintuihin järven yli on ponttoneille asetettuina kaislikonsillat. • Slokas-järvi on matala rannikkojärvi, jossa on dolomiittipohja, rikkaat vesikasvit ja rikkilähteet. Se on tärkeä muuttolintujen lepopaikka ja tässä kalastus on sallittu. • Vihreä dyyni (Zaļā kāpa). Ķemerin metsätie päättyy umpikujaan lähelle jyrkkää Vihreää dyyniä. Tämä on mäntymetsään kohonnut hiekkamäki, joka ulottuu useiden kilometrien päähän ja joka oli muinaisen Litorinmeren rannikkoa. • Dundurun niityt (Dunduru pļavas). Metsien ympäröimillä Dundurun niittyillä laiduntavat ”uudet alkuhärät” ja puolalaista konik rotua hevoset. Nämä eläimet ovat hyvin lähellä sukupuuttoon joutuneita esi-isiä – alkuhärkää ja tarpaaneja. Niitä voidaan tarkkailla näkötornista.

Floora ja fauna

Ķemerin matalia mäntyjä

Ķemerin kansallispuisto on kosteikkopuisto ja lähes puolet siitä on metsää, josta tulva-alueiden kosteaa mustaleppämetsää on säilynyt varsin laajoilla alueilla. Ne ovat lehtipuumetsiä, joissa vallitsee tammet ja saarnet, dyynien vanhimmat mäntymetsät ja pohjoiset kosteat havumetsät, joissa hallitsevat kuusi ja mänty. Metsäkasviston kauniimpia edustajia ovat lehtotikankontti eli ”pieni tohveli”, luonnonvaraiset kämmekkäkasvit, miekkaliljat, hiekan neilikka. Ķemerin puiston länsipuolella avautuvat hiekkarannat ja matalia hiekkadyynejä voidaan havaita melkein koko rannikolla. Dyynit kauempana mertä ovat melko tiheiden mäntymetsien peittämiä.

Kansallispuiston alueelta löytyy noin 237  (tai Latviassa rekisteröidystä 342 lintulajista lähes 260) lintulajia, joista 188 on paikallisia. Kaņieris-järvi, Slokas-järvi että Ķemerin iso suo ovat kansainvälisesti tärkeitä lintupaikkoja ja ruokinta- ja pesimisolosuhteet ovat täällä erityisen suotuisat. Muuttokautena pysähtyy useita tuhansia lintuja Vēršupīte-joen tulvametsässä, Dundurun niityillä, Lapmežciemsin merenrannalla sekä Raganu-suolla. Puiston symboli on sekä Latviassa että Euroopassa harvinainen tikkalaji, valkoselkätikka, joka vaatii hyvin kosteita lehtimetsiä. Tämän lisäksi täällä pesii pohjantikkoja, palokärkiä, ruisrääkköjä, yhdeksän lepakkolajia jne. Seitsemän erilaista lisko- ja käärmelajia elää niittyjen pitkässä ruohossa, aluskasvustossa ja soiden välissä. Vuorostaan 11 erilaista sammakkoeläinlajia, tavallisia sammakko- että rupikonnalajeja elelee lähempänä vettä. Ķemerin kansallispuistossa esiintyy yhteensä 47  nisäkäslajia, täällä asuvat että liikkuvat susi, ilves, peura, hirvi, saukko, majava, näätä, kärppä, jyrsijöistä unikeko, laiduntaa metsäkauriita ja kaivelee maata villisiat jne.

Katso myös

• Gaujan kansallispuisto
• Rāznan kansallispuisto

Aiheesta muualla

Latvian kansallispuistot

• Gaujan kansallispuisto
• Ķemerin kansallispuisto
• Rāznan kansallispuisto
• Slīteren kansallispuisto