Otos (elokuvataide)
Otos tarkoittaa elokuvanteossa jokaista erikseen tallennettua liikkuvan kuvan tai äänen yhtäjaksoista pätkää tai tästä pätkästä lopullisessa elokuvassa käytettävää osaa. Kuvausvaiheessa otos siis alkaa elokuvakameran jokaisesta käynnistyksestä ja päättyy kameran pysäyttämiseen. Leikkausvaiheessa otokseksi kutsutaan kahden liitoksen eli leikkauksen välistä kuvaa.[1][2]
Otos ja otto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Usein samaa otosta kuvataan tai äänitetään monta kertaa uudelleen, ja näitä toistokertoja kutsutaan nimellä otto. Eri otoista valitaan paras käytettäväksi kyseisenä otoksena leikkaustyössä, ja silloinkin siitä usein leikataan osa pois alusta tai lopusta tai molemmista.[3].
Kuvaotosten luokittelua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan kuvaotoksia voidaan luokitella monin tavoin:[1]
- kuvakoon mukaan: lähikuva, puolikuva, yleiskuva jne.;
- kameran kuvakulman mukaan suhteessa kuvattavaan kohteeseen: yläkulmaotos, alakulmaotos;
- otokseen sisältyvän kameran liikkeen mukaan: kamera-ajo, panorointi jne.;
- suhteessa kohtauksen muihin otoksiin: reaktio-otos (näyttelijä reagoi edellisen tai seuraavan otoksen näyttämään tapahtumaan), näkökulmaotos, pariotos jne.
Ääniotokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan ja ääniteoksen (kuunnelman, radiodokumentin jne.) ääni muodostuu myös otoksista, joiden leikkaus poikkeaa kuvamateriaalin leikkauksesta siinä, että erikseen äänitettyjä otoksia liitetään yhteen paitsi peräkkäin, myös päällekkäin ja lomittain.[2] Äänileikkaus on yleensä kuvaleikkausta monimutkaisempaa ”palapeliä”: valmis ääniteos tai elokuvan ääniraita voi muodostua kuvauksessa äänitetystä äänestä kuten näyttelijöiden dialogista, jälkeenpäin äänitetystä puheesta kuten selostuksesta, dubbauksesta tai kertojaäänestä; näyttelijöiden askel- ja muista foley-äänistä; arkistosta valituista valmiista äänitehosteista (koiran haukunta, sateen ropina yms.); kohtauksissa soivasta musiikista (äänilevy soi, joku soittaa pianoa), varsinaisesta elokuvamusiikista jne. Elokuvanteossa kaikkia näitä ääniotoksia voidaan käsitellä monipuolisemmin kuin kuvia: äänien voimakkuutta, sävyä, korkeutta ja jopa nopeutta voidaan muunnella ääniteknisin keinoin[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pirilä, Kari – Kivi, Erkki: Otos, elävä kuva – elävä ääni osa 1. Like 2005.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hakusana "otos" Tieteen termipankki. Viitattu 8.11.2108.
- ↑ a b Pirilä & Kivi 2005, s. 57.
- ↑ Hakusana "otto" Tieteen termipankki. Viitattu 8.11.2108.
- ↑ Pirilä & Kivi 2005, s. 60.