Étienne Vacherot
_-_Philosophe_et_homme_politique_fran%C3%A7ais.jpg)
Étienne Vacherot (1809–1897) oli ranskalainen filosofi. Hän oli 1839–1852 professorina Sorbonnessa, mutta hänet erotettiin virasta katolismielisten vaatimuksesta sekä Napoleonin vallananastuksen vastustamisesta. Hän oli 1871–1876 kansanedustajana mutta erosi edustajatoimensa aikana tasavaltalaisesta puolueesta ja liittyi vanhoillisempiin, monarkisteihin. Hän julkaisi muun muassa teokset Histoire critique de l’école d’Alexandrie (3 os., 1846–1851), La métaphysique et la science (1858), La démocratie (1859), jonka johdosta hänet tuomittiin vankeuteen, La démocratie libérale (1892). Vacherot kannatti itsenäisesti kehitettyä ja perusteltua spiritualismia, jonka luonnetta hän ilmaisee nimityksellä positiivinen metafysiikka. Uskonnonfilosofisissa teoksissaan hän tunnustaa Jumalan vain ideaaliaatteeksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arvi Grotenfelt: Vacherot, Étienne. Tietosanakirja osa 10, palstat 405–406. (Artikkeli sisältää tekstiä, joka on tuotu tästä tekijänoikeusvapaasta lähteestä) Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1919. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Étienne Vacherot Wikimedia Commonsissa
