Äimäruoho
| Äimäruoho | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Äimäruohot Subularia |
| Laji: | aquatica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Subularia aquatica |
|
| Katso myös | |
Äimäruoho eli vesiäimäruoho (Subularia aquatica) on pienikokoinen järvien ja murtovesien vesikasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksivuotinen äimäruoho on valkojuurinen, rönsytön vanakasvi, joka kasvaa vain 2–8 senttimetriä korkeaksi. Sen lehtiruusukkeessa on useita liereitä, äimämäisiä ja suippokärkisiä lehtiä. Vanat ovat harvakukkaisia. Kukat ovat pieniä, valkoteriöisiä tai teriöttömiä. Sekä verho- että terälehtiä on neljä kappaletta. Upoksissa kasvavien äimäruohojen kukat ovat aukeamattomia. Suomessa äimäruoho kukkii heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kehittyvät lidut ovat 2–4 millimetriä pitkiä, pitkulaisen soikeita, pulleita ja aukeavia.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äimäruohoa tavataan pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta sen levinneisyysalue on hajanainen. Euroopassa lajin ydinaluetta ovat Skotlanti, Norja, Ruotsi, Suomi ja Luoteis-Venäjä. Muualla Euroopassa lajia kasvaa paikoitellen Islannissa, Irlannissa, Walesissa ja Tanskassa, sekä Saksasta itään läpi Itä-Euroopan Länsi- ja Pohjois-Venäjälle. Aasiassa lajia tavataan paikoitellen Etelä-Siperiassa sekä Kamtšatkan niemimaalla, josta levinneisyysalue jatkuu Pohjois-Amerikan puolelle Länsi-Alaskaan. Pohjois-Amerikassa äimäruohon levinneisyysalue seuraa toisaalta Kalliovuoria Alaskasta aina Kaliforniaan saakka, toisaalta sitä tavataan Pohjois- ja Koillis-Kanadassa. Lajia kasvaa myös Länsi-Grönlannissa.[3]
Suomessa äimäruohoa tavataan paikoitellen koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äimäruohoa tavataan etupäässä makeassa vedessä, mikä selittääkin lajin levinneisyyden painopistettä esimerkiksi Euroopassa. Se viihtyy suojaisilla järvien rannoilla savi-, hiesu- ja liejupohjilla. Tavallisesti se kasvaa matalassa rantavedessä tai vähän vesirajan yläpuolella. Murtovedessä kasvaessaan äimäruohoa esiintyy etupäässä jokisuissa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Subularia aquatica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 187.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran: Sylört (myös levinneisyyskartat) 2004. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.1.2012. (ruotsiksi)