Vapaa demokraattinen puolue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vapaa demokraattinen puolue
Freie Demokratische Partei

Perustettu 1948
Puheenjohtaja Christian Lindner
Pääsihteeri Bijan Djir-Sarai
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta, keskusta-oikeisto
Toimisto Thomas-Dehler-Haus
Reinhardtstraße 14
10117 Berliini
Jäsenmäärä Nousua 65 500 (2019)[2]
Liittopäivät
92 / 736
(2021)
Osavaltioparlamentit
112 / 1 868
Euroopan parlamentti[3]
5 / 96
Kansainväliset jäsenyydet ALDE
Liberal International
Nuorisojärjestö Junge Liberale
Kotisivu www.fdp.de

Vapaa demokraattinen puolue (saks. Freie Demokratische Partei, lyh. FDP) on keskusta-oikeistolainen klassista liberalismia edustava puolue Saksassa. FDP on ollut usein mukana joko kristillisdemokraattien tai sosiaalidemokraattien johtamissa hallituksissa. Puolue saavutti vuoden 2009 liittopäivävaaleissa historiansa parhaimman tuloksen, mutta kärsi heti seuraavissa, vuoden 2013 vaaleissa, historiansa pahimman vaalitappion menettämällä kokonaan edustuksensa liittopäivillä, jonne puolue pääsi palaamaan taas seuraavissa liittopäivävaaleissa vuonna 2017.[4][5]

Vapaa demokraattinen puolue edustaa arvo- ja talousliberalismia. Historiallisesti puoluetta on pidetty enemmän keskustalaisena, mutta 1980-luvulta alkaen se on siirtynyt enemmän oikeistoon päin, ja nykyään FDP luetaan vahvasti oikeistolaiseksi puolueeksi. Historiallisesti FDP:tä on pidetty selkeästi Eurooppa-myönteisenä, mutta euroalueen velkakriisin myötä puolueessa nousi esiin myös lievää euroskeptistä suuntausta edustanut "kansallisliberaali" vähemmistö.[4]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FDP:n kannatus on valtakunnallisissa vaaleissa ollut 5,8 ja 12,8 prosentin välillä. Se on osallistunut apupuolueena kolmea lukuun ottamatta kaikkiin sodan jälkeisiin hallituksiin joko kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien kanssa ja ollut vuoden 1949 jälkeen hallituksen ulkopuolella vain kahdeksan vuotta.

FDP sai 6,2 prosenttia äänistä ja 43 paikkaa liittopäiville vuonna 1998. Guido Westerwelle nousi vuonna 2001 puolueen johtoon ja puolue sai 2002 7,4 prosenttia äänistä ja 2005 9,8 %, 61 paikkaa. Vuoden 2013 liittopäivävaaleissa puolueen kannatus kuitenkin laski 4,8 prosenttiin, eikä se viiden prosentin kannatusrajan vuoksi saanut edustusta liittopäiville.

Vuonna 2009 FDP sai kaikkien aikojen suurimman vaalivoittonsa (15 %) lupaamalla kevennetyn verojärjestelmän. Puoluejohtaja Guido Westerwelle ei saanut neuvoteltua verokevennyksiä hallitusohjelmaan, mistä alkoi puolueen kannatuksen lasku, joka johti FDP:n putoamiseen liittopäiviltä vuonna 2013 sekä sitä ennen useimmista osavaltioparlamenteista.[6]

Vuoden 2017 liittopäivävaaleissa FDP teki vahvan paluun liittopäiville ja sai 10,7% annetuista äänistä.[5]

Vaalitulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puheenjohtaja Kausi
Theodor Heuss 1948–1949
Franz Blücher 1949–1954
Thomas Dehler 1954–1957
Reinhold Maier 1957–1960
Erich Mende 1960–1968
Walter Scheel 1968–1974
Hans-Dietrich Genscher 1974–1985
Martin Bangemann 1985–1988
Otto Lambsdorff 1988–1993
Klaus Kinkel 1993–1995
Wolfgang Gerhardt 1995–2001
Guido Westerwelle 2001–2011
Philipp Rösler 2011–2013
Christian Lindner 2013–
  1. Germany Parties and Elections in Europe. 2013. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  2. Parteien: CDU und SPD verlieren Mitglieder - Grüne legen deutlich zu ZEIT Online. 16.1.2020. Viitattu 16.3.2021. (saksaksi)
  3. MEPs: Germany europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 2.9.2019. (englanniksi)
  4. a b Terry, Chris: Free Democratic Party (FDP) 2.4.2014. The Democratic Society. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  5. a b https://www.aldeparty.eu/news/strong-return-german-liberals-bundestag aldeparty.eu. Arkistoitu 27.5.2019.
  6. Saksan vihreät ja liberaalit etsivät syitä vaalitappioonsa (Arkistoitu – Internet Archive), Katarina Baer, HS-analyysi 26.9.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]