Edward Mills Purcell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edward Mills Purcell
Henkilötiedot
Syntynyt30. elokuuta 1912
Taylorville, Illinois, Yhdysvallat
Kuollut7. maaliskuuta 1997 (84 vuotta)
Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat Yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Kenneth Bainbridge ja Henry De Wolf Smyth
Instituutti Purduen yliopisto, Harvard, MIT
Tutkimusalue Fysiikka
Tunnetut työt Ydinmagneettinen resonanssi
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1952)

Edward Mills Purcell (30. elokuuta 19127. maaliskuuta 1997) oli yhdysvaltalainen fyysikko. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä Felix Blochin kanssa ydinmagneettisen resonanssin (NMR) analyysimenetelmän löytämisestä.[1]

Purcell kasvoi Illinoisissa ja opiskeli sähkötekniikkaa indianassa Purduen yliopistossa. Hän kiinnostui fysiikasta jo siellä, lähti Saksan Karlsruheen vaihto-opiskelijaksi ja jatkoi kotimaahan palattuaan Harvardin yliopistossa missä väitteli vuonna 1938.[2]

Toisen maailmansodan aikana Purcell työskenteli MIT:ssä tutkaongelmien parissa. Vuonna 1946 hän kehitti uuden menetelmän jolla voitiin havaita ydinmagneettista resonanssia paljon tarkemmin kuin Isidor Isaac Rabin aikaisemmalla menetelmällä.[3]

Purcell oli naimisissa ja hänellä oli kaksi poikaa.[2]

NMR-menetelmää käytetään nykyisin yleisesti molekyylien ja yhdisteiden rakenteen tutkimiseen.[3]

  1. The Nobel Prize in Physics 1952 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
  2. a b Biography nobelprize.org. Viitattu 9.8.2012.
  3. a b E.M. Purcell Encyclopedia Britannica