Tämä on lupaava artikkeli.

Charles K. Kao

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Charles Kuen Kao
高錕
Henkilötiedot
Koko nimi 高錕
Syntynyt4. marraskuuta 1933
Shanghai, Kiina
Kuollut23. syyskuuta 2018 (84 vuotta)
Sha Tin, Hongkong
Kansalaisuus Yhdysvallat
Iso-Britannia
Koulutus ja ura
Tutkinnot Imperial College London
Väitöstyön ohjaaja Harold Barlow
Instituutti Hongkongin kiinalainen yliopisto CUHK
Tutkimusalue optiikka
Tunnetut työt valokuitu
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (2009)

Charles Kuen Kao (perint.: 高錕; yksink.: 高锟; pinyin: Gāo Kūn; 4. marraskuuta 1933 Shanghai, Kiina23. syyskuuta 2018 Sha Tin, Hongkong[1]) oli Kiinassa syntynyt brittiläis-yhdysvaltalainen[2] fysiikan professori. Hän tutki ja kehitti valokuitujen käyttöä tiedonsiirtoon, mistä hän sai puolet vuoden 2009 fysiikan Nobelista. Toinen puoli jaettiin Willard S. Boylen ja George E. Smithin kesken.[3]

Kao tuli sivistyneestä ja varakkaasta perheestä Shanghain lähistöltä. Hänen isänsä opiskeli vuoden Yhdysvalloissa oikeustiedettä. Perheeseen syntyi neljä lasta, mutta vanhemmat lapset kuolivat pieninä tuhkarokkoepidemiaan. Vuonna 1948 perhe muutti Hongkongiin, missä Kao kävi koulunsa loppuun ja vuonna 1953 hän lähti Englantiin, missä hän opiskeli sähkötekniikkaa Lontoon yliopistossa.[4] Hän suoritti 1957 tutkintonsa keskinkertaisin arvosanoin ja meni samana vuonna töihin puhelinyhtiö Standard Telephones and Cablesiin (STC), joka on telejätti ITT:n brittiläinen tytäryhtiö.[4]

Kao siirtyi 1960 ITT:n Harlow’ssa sijaitsevaan laboratorioon. Hän väitteli 1965 Lontoon yliopistossa.[5] Vuonna 1966 Kao ja George Hockman keksivät, että jos erittäin kirkkaasta lasista tehdään ohuita säikeitä, niitä pitkin voi siirtää valoa pitkiä matkoja ilman että signaali vaimenee olemattomiin.[5] Tulos julkaistiin samana vuonna kuuluisassa artikkelissa ”Dielectric-fibre Surface Waveguides for Optical Frequencies”.[4] Tästä työstä Kao sai 2009 Nobelin fysiikanpalkinnon.[5]

Kao opetti Hongkongin kiinalaisessa yliopistossa kaksi jaksoa, 1970–1974 ja 1987–1996. Jälkimmäisellä jaksolla hän oli yliopiston varakansleri. Siinä välissä hän työskenteli jälleen ITT:n palveluksessa, tällä kertaa sen eri toimipisteissä Yhdysvalloissa.[5] Kao ei enää 1996 palannut ITT:lle, jonka Yhdysvaltojen toiminnot oli myyty ranskalaiselle Alcatelille, vaan jatkoi sen sijaan hongkongilaisen yrityselämän palveluksessa.[4]

Kao tapasi tulevan vaimonsa STC:llä. Heillä on kaksi lasta.[4] Kaolla havaittiin Alzheimerin tauti vuonna 2004.[5]

Valokuitua.

Ensimmäiset käytännön sovellukset Kaon keksinnöstä toteutettiin 1970, ja 1900-luvun loppuun mennessä huomattava osa maailman tietoliikenteestä oli siirtynyt kulkemaan valokuituja pitkin.[5] Kun Kao sai Nobelinsa, laskettiin, että maailmassa oli yli miljardi kilometriä valokuitua.[2]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kao on saanut lukuisia palkintoja ja arvonimiä. Hänelle on myönnetty IEEE:n Alexander Graham Bell -mitali sekä Marconin ja Kolumbuksen mitalit.[4] Nobelin hän sai 2009. Hän on Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentaja (Commander of the Order of the British Empire, CBE) vuodesta 1993 ja Brittiläisen imperiumin ritarikomentaja (KBE) vuodesta 2010. Hongkongin kiinalaisen yliopiston tiloissa paljastettiin Kaon patsas vuonna 2010.[6]

  1. Nobel Prize winner and Hong Kong native Charles Kao dies, 84
  2. a b The Nobel Prize in physics 2009: Press Release The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 4.11.2009. (englanniksi)
  3. The Nobel Prize in physics 2009 (lehdistötiedote, haastattelu ja valokuvia) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  4. a b c d e f Charles Kuen Kao Biographical The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 27.9.2018. (englanniksi)
  5. a b c d e f Charles Kao Encycopedia Britannica
  6. The Chinese University Unveils Statue of Professor Sir Charles Kao 27.10.2010. CUHK. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)