Berberikielet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Berberikielten puhuma-alueet luoteisessa Afrikassa.

Berberikielet ovat ryhmä Afrikan luoteiskulmassa, varsinkin Marokossa ja Algeriassa puhuttuja, berberikansojen käyttämiä kieliä. Joitakin niistä puhutaan Afrikassa etelämpänäkin, muun muassa Malissa ja Nigerissä. Berberikieliin kuului todennäköisesti myös Kanariansaarten alkuasukkaiden kieli guanchi. Se kuoli 1500-luvulla, ja siitä tunnetaan vain yksittäisiä sanoja ja muutamia lauseita.

Berberikielet ja sen murteet muodostavat oman haaransa afroaasialaisessa kielikunnassa. Berberikieliin on paljon vaikuttaneet arabia ja hieman ranska. Nykyään tavoitellaan Marokon Atlasvuorilla puhuttujen murteiden yhdistämistä yhdeksi kirjakieleksi (vakioitu tamazight), jolla olisi arviolta 7 miljoonaa puhujaa. Kabylen ja zenatin kielillä Algeriassa on myös miljoonia puhujia. Saharan berberiä (tamasheq) puhuvia tuaregeja on noin 1,2 miljoonaa. Kolmas ryhmä on Mauritaniassa puhuttu berberin muoto (zenaga) joka on uhanalainen, sillä on vain noin 300 puhujaa. Pienillä Saharan keitailla Libyassa ja Egyptissä asuvilla yhteisöillä on omia murteitaan, jotka voivat poiketa suuresti muista berberikielten muodoista.

Vanhalla ajalla berberikielet olivat vallitsevina suurimmassa osassa Pohjois-Afrikkaa[1], eivät kuitenkaan Egyptissä eivätkä myöskään Karthagossa, jossa puhuttiin seemiläistä puunin kieltä. Berberikieliin kuuluneesta numidian kielestä on säilynyt lyhyitä piirtokirjoituksia.[1]

Berberikieliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhujamäärältään suurimpia berberikieliä ovat:

Tamazightin ja tamašekin puhujia sanotaan tuaregeiksi[1].

  1. a b c Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 120-121, 3. painos, Gaudeamus 2005, ISBN 951-662-734-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.