Mehikorvakasvit
| Mehikorvakasvit | |
|---|---|
 Rohtoguajakkipuu (Guaiacum officinale) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset, Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Yläluokka: | Euphyllophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Ylälahko: | Rosanae |
| Lahko: | Zygophyllales |
| Heimo: |
Mehikorvakasvit Zygophyllaceae R.Br. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Mehikorvakasvit (Zygophyllaceae)[1] on kaksisirkkaisten kukkivien kasvien heimo. Heimoon kuuluu 22 sukua ja noin 285 lajia.[2]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mehikorvakasvit voivat olla puu- tai ruohovartisia, monet heimon kasveista ovat kuivakkokasveja. Lehdet ovat yleensä vastakkaisesti, joillain lajeilla kierteisesti. Lehdet ovat yleensä hammaslaitaiset ja sormilehdykkäiset kahdella tai kolmella lehdykällä. Terälehtiä on yleensä viisi. Hedelmä vaihtelee sukujen välillä kodasta marjaan ja luumarjaan.[3]
Levinneisyys ja ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mehikorvakasveja esiintyy kaikilla mantereilla, trooppisilla, subtrooppisilla ja lauhkeilla vyöhykkeillä, mutta ei yleensä kylmillä vyöhykkeillä. Useat heimon lajeista ovat joko suolaa sietäviä halofyyttejä, kuivuutta kestäviä kserofyyttejä, tai kumpaakin. Niitä esiintyykin paljon aavikoilla, pensasaroilla ja kausittain kuivissa metsissä.
Monet Lycaeninae-alaheimon perhostoukat käyttävät mehikorvakasveja ravinnokseen ja sääskiin kuuluvan Asphondylia-suvun edustajat ovat erikoistuneet hyödyntämään kreosoottipensaan (Larrea tridetata) eri osia. Eräiden lajien siementen levittäjinä toimivat muurahaiset.[3]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mehikorvakasvien heimo jaetaan viiteen alaheimoon:
● Morkillioideae käsittää kolme sukua ja neljä lajia, jotka kasvavat Meksikossa Kalifornian niemimaalla.
● Tribuloideae-alaheimossa on kuusi sukua ja 63 laajalle levinnyttä lajia. Alaheimon suurimmat suvut ovat okarennokit (Tribulus, 25 lajia), Kallstroemia (17 lajia).
● Alaheimon Seetzenioideae ainoa laji (Seetzenia lanata) on pystykasvuinen ruoho, jonka kukat ovat teriöttömiä. Se kasvaa Etelä-Afrikassa ja Pohjois-Afrikasta Afganistaniin ulottuvalla alueella.
● Larreoideae koostuu seitsemästä suvusta ja 30 lajista, jotka ovat kotoisin Yhdysvaltain lounaisosasta, Meksikosta, Keski-Amerikasta ja Etelä-Amerikasta. Siihen kuuluu suurimpana kahdeksanlajinen verapuiden suku (Bulnesia).
● Viidennessä alaheimossa Zygophylloideae on neljä sukua ja 137 lajia, joiden kotiseutua ovat Vanhan maailman kuivat alueet, Yhdysvaltain lounaisosa ja Chile. Sen runsaslajisin suku on mehikorvat (Zygophyllum), joita on 100 lajia.[4]
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat suvut kuuluvat mehikorvakasveihin:[5]
|
|
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Egyptintokopuu Balanites aegyptiaca -
Kreosoottipensas Larrea tridetata -
Kanarianmehikorva Zygophyllum fontanesii
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. (2001–). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet)
- ↑ Stevens 2001–, viitattu 24.3.2015
- ↑ a b Stevens, P. F. (2001–): Angiosperm Phylogeny Website mobot.org. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Stevens 2001–, viittaus 14.3.2015
- ↑ http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/genera/zygophyllaceaegen.html