Zlatoust
| Zlatoust Златоуст |
|
|---|---|
 Zlatoust tammikuussa 2011 |
|
 lippu |
.png) vaakuna |
 Tšeljabinskin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Zlatoust |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Subjekti | Tšeljabinskin alue |
| Perustettu | 1754 |
| Kaupungiksi | 1835 |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 136,4 km² |
| Väkiluku (2010) | 174 962[1] |
| – Väestötiheys | 1 367 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+5 (MSK+2) |
Zlatoust (ven. Златоу́ст) on kaupunki Tšeljabinskin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Aijoen rannalla 160 km Tšeljabinskistä länteen. Kaupungin nimi tulee kirkkoisä Johannes Krysostomoksen venäjäksi käännetystä nimestä, sillä kaupunki perustettiin lähelle hänelle omistettua kirkkoa. Zlatoustin asukasluku vuonna 2010 oli 174 962.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zlatoust perustettiin 1754 rautaruukkia rakentaville työmiehille. 1774–1776 työläiset osallistuivat Jemeljan Pugatšovin johtamaan kapinaan. Toinen epäonnistunut kapina, lakko hajotettiin väkivaltaisesti 1903. 1800-luvun alussa Zlatoustiin perustettiin asetehdas, ja Zlatoust muistetaan Venäjällä siitä, että siellä tehtiin ensimmäiset miekat ja tykit, jotka oli valmistettu venäläisistä raaka-aineista.
Venäjän sisällissodassa bolševikit saivat kaupungin hallintaansa maaliskuussa 1918, mutta valkoiset valtasivat kaupungin takaisin kesällä, kunnes Puna-armeija miehitti kaupungin vuoden kuluttua. Neuvostoliiton aikana Zlatoustista tuli teollisuuskaupunki, joka oli erikoistunut metallurgiaan, konetekniikkaan, työkaluihin ja ruoanjalostukseen.
Koko Zlatoustin historian aikana kaiverrustaide on elänyt voimakkaana kaupungissa. Kaiverruksia tehtiin alun perin pääosin teräaseisiin, mutta neuvostoaikana kaiverrettiin metallilevyihin. Aseisiin kaivertaminen on elpymässä.
Perinteisesti Zlatoust, kuten koko Uralin alue, on kuuluisa pelmenistä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 25.7.2012. (venäjäksi)
| Hallintokeskus: Tšeljabinsk Aša · Bakal · Jemanželinsk · Jurjuzan · Južnouralsk · Karabaš · Kartaly · Kasli · Katav-Ivanovsk · Kopeisk · Korkino · Kusa · Kyštym · Magnitogorsk · Miass · Minjar · Njazepetrovsk · Ozjorsk · Plast · Satka · Sim · Snežinsk · Troitsk · Trjohgornyi · Tšebarkul · Ust-Katav · Verhnyi Ufalei · Verhneuralsk · Zlatoust |