Zhenyuan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zhenyuan
Zhenyuan
Zhenyuan
Aluksen vaiheet
Rakentaja Stettiner Vulcan AG, Stettin, Saksa
Kölinlasku 1880
Laskettu vesille 28. marraskuuta 1882
Palveluskäyttöön 1885
Poistui palveluskäytöstä Japanin valtaama
Tekniset tiedot
Uppouma 7 220 t (normaali)
7 670 t (maksimi)
Pituus 93,88 m (kokonaispituus)
Leveys 17,98 m
Syväys 6,10 m
Koneteho 7 500 ihp
Nopeus 15,7 solmua
Miehistöä 350
Aseistus
Aseistus 4 × Krupp 12″/L20 -tykkiä
2 × Krupp 5,9″/L40 tykkiä
3 × 14″ torpedoputkea

Zhenyuan (kiin. 鎮遠, Zhenyuan; jap. 鎮遠, Chinen) oli Kiinan Qing-dynastian Beiyangin laivaston ja myöhemmin keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1882 vesillelaskettu Dingyuan-luokan panssarilaiva. Zhenyuanin nimi kirjoitettiin perinteisesti Chen Yuan. Luokan alukset olivat aikanaan ylivoimaisia laivoja japanilaisiin sotalaivoihin verrattuna paksun panssaroinnin ja modernien Kruppin tykkien ansiosta.

Kiinan Euroopan ministeri Liu sai kutsun vuonna 1877 Saksan keisarikunnan laivaston taistelulaiva SMS Sachsenin vesillelaskuseremoniaan Stettiniin. Hänen 21. heinäkuuta lähettämänsä Kiinan delegaatio vieraili Itämeren telakalla ja Li Hung Chang vastaanotti vastaanotti täydellisen raportin saksalaisista aluksista. Hän havaitsi, että saksalaiset eivät olleet jääneet jälkeen brittiläisestä suunnittelusta ja siten hän lähetti opiskelijoita saksalaisille telakoille koulutettaviksi. Vuotta myöhemmin Li Fong Pao korvasi Liun tullen Kiinan Saksan-, Italian-, Alankomaiden- ja Itävalta-Unkarin-lähettilääksi. Li Hung piti tiiviit yhteydet lähettilääseen ja Li Fongista tulikin kaupallinen attasea, joka ehdotti alusten hankkimista Saksasta.[1]

Kiinan taloustilanne antoi vuonna 1880 mahdollisuuden suunnitelman toteuttamiseksi. Li Hung halusi laivaston, johon kuuluisi neljä nopeaa panssarilaivaa ja kymmenen torpedovenettä. Stettiner Maschinenbau AG Vulcanin ja Kiinan edustaja Li Fong Pao allekirjoittivat 4.–8. tammikuuta 1881 Berliinissä tilauksen kahdesta parannellusta Sachsen-luokan taistelulaivasta (saks. Panzercorvetten), joista ensimmäinen luovutettaisiin puolessatoista vuodessa. Tilaukseen kuului lisäksi kymmenen torpedovenettä sekä muutama apulaiva. Epävirallinen tilaus oli kuitenkin jätetty jo muutamaa viikkoa aiemmin, koska panssari- ja terästilaukset Saarin alueen Dillinger Worksille oli tehty jo 9. joulukuuta 1880.[1]

Kiinalaiset halusivat tilata lisää taistelulaivoja. Prinssi Tseng Chi Chai tilasi Kruppilta Essenistä viisi suurta panssaroitua alusta (saks. panzerschiffe) ja kolme pienempää panssaroitua alusta (saks. panzercorvetten). Rahoitusvaikeuksien vuoksi suuret alukset eivät kuitenkaan toteutuneet ja pienistäkin vain kaksi, ja kolmas korvattiin panssarikansiristeilijällä (saks. panzerdeckcorvette). Vuonna 1884 tilattiin vielä Vulcanilta kolme torpedovenettä.[1]

Köli laskettiin vuonna 1882 telakkanumerolla 112 ja käyttäen tilapäisnimitystä Ti Erh Tieh Chien (panssarilaiva No. 2). Alus laskettiin vesille vielä saman vuoden lopulla puoliltapäivin 28. marraskuuta nimellä Zhenyuan. Tilaisuuteen osallistuivat muun muassa Li Fong Pao ja Saksan keisarikunnan laivaston esikuntapäällikkö von Stosch. Alus aloitti koeajot 5. heinäkuuta 1883. Kruppin valmistama tykki räjähti 19. heinäkuuta Swinenünden edustalla järjestetyissä koeammunnoissa.[2]

29. maaliskuuta – 2. huhtikuuta Zhenyuan päällikkönään E. Arnold kannellaan Li Fong Pao sekä telakanjohtajat Haack ja Wagner teki neitsytmatkan Eckenfördiin. Alus läpäisi 9. huhtikuuta matkalta palattuaan asetestit, mutta siitä huolimatta se, Dingyuan sekä vasta valmistunut panssarikansiristeilijä Chiyuan joutuivat odottamaan Euroopassa Ranskan ja Kiinan välisten sotatoimien päättymistä 9. kesäkuuta 1885 saakka.[2]

Alukset aloittivat 3. heinäkuuta saksalaisella miehistöllä matkan Kielistä Kiinaan. Zhenyuanin päällikkönä oli Möller. Osasto saapui 10. elokuuta Adeniin, 29. elokuuta Colomboon ja lokakuun lopulla Takuun, jossa ne nostivat Saksan kauppalipun tilalle Kiinan lipun ja alus liitettiin samalla Beiyangin laivastoon. Kiinalainen miehistö korvasi saksalaisen, joka palasi 8. marraskuuta Hampuriin William Melbourne and Company Linen höyrylaiva SS Huntingdonilla.[2]

Alus osallistui Jalujoen taisteluun ensimmäisessä Kiinan–Japanin sodassa 17. syyskuuta 1894, jolloin se vaurioitui pahoin. Alus joutui japanilaisten valtaamaksi 17. helmikuuta 1895 Weihaiwein taistelussa upottuaan japanilaisten piiritystykistön tulessa matalaan veteen.[3]

Keisarillisen Japanin laivaston Chinen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjassa makaavaan Zhenyuaniin nostettiin Japanin lippu 17. helmikuuta 1895. Japanilaiset nostivat hylyn. Saikiomaru hinasi aluksen Port Arthuriin, jonne saavuttiin 27. helmikuuta. Alus liitettiin 16. maaliskuuta keisarillisen Japanin laivastoon nimellä Chinen, jolloin siitä tuli ensimmäinen japanilainen taistelulaiva. Port Arthurissa alus siirrettiin telakalle 4. huhtikuuta korjattavaksi ja osittain modernisoitavaksi. Se muun muassa aseistettiin uudelleen neljällä 12 tuuman, neljällä Armstrongin kuuden tuuman, kahdella kuuden naulan ja kahdeksalla kolmen naulan tykillä. Alus poistui telakalta 1. kesäkuuta ja aluksen koneita testattiin 4. kesäkuuta ja 25. kesäkuuta kattiloihin sytytettiin tuli. Port Arthurin edustalla 3. heinäkuuta suoritettujen onnistuneiden koeajojen jälkeen alus aloitti seuraavana päivänä matkan Nagasakin kautta Yokosukaan, jonne se saapui 28. heinäkuuta. Alus luokiteltiin toisen luokan taistelulaivaksi 21. maaliskuuta 1898 ja edelleen ensimmäisen luokan rannikkopanssarilaivaksi 11. joulukuuta 1905.[4]

Chinen kuului vuonna 1900 boksarikapinan kansainväliseen laivasto-osastoon. Se palveli Venäjän–Japanin sodassa lähinnä saattue- ja saarronvalvontatehtävissä. Alus siirrettiin 1. toukokuuta 1908 koululaivaksi ja se poistettiin palveluksesta vuonna 1910. Alus poistettiin laivaston alusluettelosta 1. huhtikuuta 1911, jonka jälkeen se oli Kuraman kahdeksan tuuman tykkien sekä erilaisissa ammus- ja torpedokokeissa maalina. Alus myytiin 6. huhtikuuta 1912 romutettavaksi ja se romutettiin vuonna 1914 Jokohamassa.[5][6]

Aluksesta säilytetty tulenjohtotorni tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Aluksen ankkurit ovat Okayaman prefektuurissa lähellä Kobea.[6]

  • Mach, Andrzej: The Chinese Battleships. Warship, 1984, VIII. vsk, nro 1. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-354-0 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1860–1905. Lontoo: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
  1. a b c Mach 1984, s. 10.
  2. a b c Mach 1984, s. 11.
  3. Gardiner 2002, s. 395.
  4. Mach 1984, s. 16–17.
  5. Gardiner 2002, s. 220.
  6. a b Gardiner 1985, s. 224.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]