Zainab bint Ali

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Zaynab bint Ali)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sadat Zainab bint Ali (arab. الـسَّـيّـدة زَيـنـب بـنـت عـلي‎), myös: Zaynab (626–681) oli neljännen kalifin Ali ibn Abi Talibin ja Fatima Zahran eli profeetta Muhammedin tyttären tytär.Muhammed oli hänen äitinsä isoisä, ja näin Zainab kuului hänen talonväkeensä (arab. بَـيـت‎, bait). Zainabista tuli uhrautumisen, vahvuuden ja uskollisuuden esikuva islamissa sekä sunnien että šiiojenl keskuudessa.

Kun Zainabin veli imaami Husain ibn Ali nousi Jazid ibn Muawijaa vastaan vuonna 680 CE (61 AH), Zainab seurasi häntä. Pelastettuaan veljenpoikansa, imaami Ali ibn Al-Husainin hengen, häntä alettiin kutsua Karbalan sankarittareksi (batala)[1]. Zainab kuoli vuonna 681 CE, ja hänen moskeijansa sijaitsee Damaskoksessa Syyriassa.

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zainab oli Ali ibn Abi Talibin ja hänen vaimonsa Fatiman, Muhammedin tyttären kolmas lapsi. Lähteiden mukaan hän syntyi Medinassa viidentenä vuonna Hidžrasta (keskiviikkona 5. Jumada Al-ula, 5 AH / 2. lokakuuta 626 CE juliaanisen kalenterin mukaan. On jonkin verran erimielisyyttä siitä, syntyikö hän Jumada Al-ulan viidentenä vai Shábanin ensimmäisenä päivänä islamilaisen kalenterin mukaan. Muhammed nimesi Zainabin samoin kuin hänen kaksi vanhinta veljeään, Al-Hasanin ja Al-Husainin.[2] Kolme Alin tytärtä oli nimeltään Zainab, joten joskus häntä kutsutaan nimellä Zainab vanhempi. [3]

Äiti Fatima kuoli, kun Zainab oli seitsemän vuoden ikäinen. Tämän johdosta hänen on sanottu olleen hyvin läheinen veljiensä Al-Hasanin ja Al-Husainin kanssa.[2]

Avioliitto ja perhe-elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zainab avioitui serkkunsa Abdullah ibn Ja'farin, Alin veljenpojan kanssa. Hän oli tunnettu avarakatseisuudestaan ja hyväntekeväisyydestään Medinassa, josta hän sai kutsumanimen Anteliaisuuden Valtameri (arab. Bahr-al-jud). Hän oli setänsä Alin vankka kannattaja sisällissodassa, mutta myöhemmin vetäytyi politiikasta.[4] Zainab ja Abdullah muuttivat Alin mukana Medinasta Kufaan, kun tämä tuli kalifiksi 37 AH (657/65/8) ja muutti pääkaupungin sinne. He saivat neljä poikaa: Ali, Aun, Muhammad ja Abbas, ja tyttären Umm Kulthum.

Zainab ja Karbalan taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alin kalifaatin aikana muslimimaailma oli jakaantunut. Karbalan taistelu syntyi vallanvaihdon kriisissä Muawija I:n kuoltua ja vallan siirryttyä Jazid I:lle. Kufassa asuvat Alin kannattajat olivat pyytäneet Alin poikaa al-Husainia muslimiyhteisön johtajaksi. Zainab ja suuri osa hänen perhekuntaansa seurasi hänen mukanaan. Husainin armeijan saapuessa asukkaat eivät liittyneetkään Husainin joukkoihin Jazid I vastaan. Karbalan taistelussa Husain kuoli yhdessä noin seitsemänkymmenen sukulaisen ja kannattajan kanssa.[5]

Kufan kuvernöörin Ubaid Allah ibn Zijadin tuomittua Zainabin veljenpojan Ali ibn Husain Zain al-Abidinin kuolemaan sanotaan Zainabin heittäytyneen hänen suojakseen. Al-Tabari kertoo, että Zainab huusi tällöin: "Oi Ibn Ziyad, olet vuodattanut tarpeeksi vertamme. Vannotan sinua Jumalan nimeen, jos tapat hänet, tapa myös minut." Ibn Ziyad säästi Ali Ibn Husainin hengen.[6] Myöhemmin Ali ibn Husayn Zayn al-Abidin tuli neljänneksi šiiaimaamiksi. Ainoa Karbalan taistelussa henkiin jäänyt Husainin poika oli siten tärkeä sukulinjan jatkumisen ja imaamien ketjun kannalta.

Zainab ja muut Husainin armeijan eloon jääneet, joista useimmat olivat naisia ja lapsia, marssitettiin Damaskokseen, Jazidin pääkaupunkiin, jossa heitä pidettiin vankeudessa. Vankeudessa Damaskoksessa Zainab järjesti ensimmäisen majlis-rituaalin Jazidin palatsissa surrakseen veljensä Husainin kuolemaa. [7]

Viimeiset päivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zainabin kuoleman täsmällinen päivämäärä ja paikka ei ole selvillä, mutta on todennäköistä, että hän kuoli vuonna 62 AH (681/682) noin kuusi kuukautta sen jälkeen, kun hän palasi Medinaan.[2] Hänen kuolemansa vuosipäivä on joko 11. tai 21. Jumada al-Thani, 24. Safár tai 16. Dhu Al-Hijjah. Joidenkin mukaan hänen hautansa on Sayyidah Zainabin moskeijassa Sayyidah Zainabissa, Syyriassa. Useat sunnit uskovat hänen hautansa löytyvän Al-Sayedan Zainabin moskeijasta, joka sijaitsee Kairossa.

Historiallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zainab tunnetaan vain islamilaisesta perimätiedosta, jota koottiin 800-luvulta alkaen. Siksi ei ole varmaa, onko Zainab historiallinen henkilö.[8]

  • A-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
  • Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  1. Zaynab bint Ali The Oxford Dictionary of Islam. Oxford University Press. Viitattu 7.3.2019.
  2. a b c Muna Haeri Bilgrami: The Victory of Truth the Life of Zaynab Bint Ali. Lulu Press, Inc, 22.9.2014. ISBN 9781312541054 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (englanti)
  3. Muḥammad ibn Muḥammad Mufīd, I. K. A Howard: The book of guidance into the lives of the twelve imams = Kitāb al-irshād. Elmhurst, N.Y.: Tahrike Tarsile Qurʼan, 1981. 9893374 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (englanti)
  4. Ma'mar Ibn Rashid: ____ _______. NYU Press, 16.5.2014. ISBN 9780814769638 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (englanti)
  5. Hämeen-Anttila, Jaakko,: Uusi islamin käsikirja. Helsingissä: Otava. 1027638035 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019).
  6. Al-Tabari, 1999, s. 211
  7. Pinault, David. "Zaynab Bint 'Ali and the Place of the Women of the Households of the First Imams in Shi'ite Devotional Literature." Women in the Medieval Islamic World: Power, Patronage, and Piety. Ed. Gavin Hambly. New York: St. Martin's, 1998.
  8. Ohlig, 2010, s. 7–14