Ali ibn Abi Talib

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muhammed julistaa Alin seuraajakseen jäähyväispyhiinvaelluksellaan Ghadir Khummissa. Miniatyyri 1300-luvulta kuvittaa šiialaista perimätietoa.

Ali ibn Abi Talib, myös pelkkä Ali[1], (arab. ‏علي بن أبي طالب‎‎, ‘Alī ibn Abī Ṭālib, noin 600 Mekka – 661) oli islamin perimätiedon mukaan profeetta Muhammedin vävy, hänen serkkunsa ja neljäs kalifi. Ali oli kasvanut Muhammedin perheessä, mutta ei ollut hänen ottopoikansa. Ali valittiin kalifiksi vuonna 656. Ali vaihtoi Irakin Kufan muslimivaltakunnan pääkaupungiksi Medinan asemasta.[1] Hänen valtakaudellaan kerrotaan käydyn sisällissota, joka päättyi Alin murhaan.[2]

Šiialainen perimätieto kertoo, että Muhammed nimitti Alin seuraajakseen Ghadir Kummissa ollessaan jäähyväispyhiinvaelluksella. Sen jälkeen Muhammed sai viimeisen ilmoituksensa ("Tänään olen tehnyt teidän uskontonne täydelliseksi", Koraani 5:3) ja näin islam oli valmis. Šiialaisuuden mukaan Ali ("ylevä") on islamin hengellinen johtaja ja ensimmäinen imaami. Hänestä tuli Muhammadin vävy, kun hän nai tämän tyttären Fatiman. Heille syntyi pojat Hasan ibn Ali ja Husain ibn Ali, joista tuli myöhemmin toinen ja kolmas imaami.[2] Molemmat veljekset surmattiin. Ali surmattiin vuonna 661 hänen ollessa matkalla rukoilemaan Kufan moskeijaan.[1] Alin hauta on Najafissa.[1]

Alaviittien mielestä Ali on ainoa jumala[3][4][5], ja hän opetti Koraanin Muhammadille.[6] Alin saarnat, kirjeet ja opetukset on koottu Nahj al-Balaghaan -teokseen, joka on edelleen tärkeä šiiamuslimeille.[1]

Historiallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volker Poppin mukaan Aliin liitetty motto walī allāh ("Jumalan ystävä") esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 70 arabien aikaa lyödyssä kolikossa Kirmānissa. Samassa kolikossa on Muhammedia tarkoittava teksti. Muhammed esiintyy Poppin mukaan Jeesuksen kunnianimenä Kalliomoskeijan friisitekstissä. Tästä Popp päättelee, että 'Ali ("ylevä") on myös alun perin Jeesuksen kunnianimi ja Alin hahmo on syntynyt kristillisyyden inkulturaationa Iranissa.[7]

Kalifit ilmestyvät islamilaisiin lähteisiin vasta 800-luvulla. Espanjassa tehty niin sanottu Vuoden 754 kronikka on ensimmäinen lähde, jossa varhaiset kalifit mainitaan. Suurin osa käsikirjoituksesta on kuitenkin säilynyt kopiona vasta 1100-luvulta, joten ei ole varmaa miten alkuperäinen kuvaus on.[8] Todennäköisesti kristillisen kirkonmiehen tekemässä Kronikassa kerrotaan, että Muhammedin oltua vallassa 10 vuotta häntä seurasi Abu Bakr, joka hallitsi kolme vuotta. Tätä seurasi Umar ja sitten Uthman vuonna 647. Kronikka ei tunne Alia, vaan ilmoittaa Uthmanin seuraajaksi Muawijan vuonna 657.[9] Ensimmäinen arabivaltion hallitsija, josta on jäänyt historiaan arkeologisia jälkiä, kuten kolikoita ja piirtokirjoituksia, on Mu’awiya (vallassa vuodet 660–680).[10] Ensimmäinen hallitsija, joka käytti itsestään nimitystä "kalifi" oli Abd al-Malik ibn Marwan (685–705).[11] Koska neljästä "oikeaanjohdetusta kalifista" ei ole löytynyt aikalaislähteitä, heidän on myös ehdotettu olleen abbasidikaudella luotuja persialaiseen nelilukuun perustuvia hahmoja, jotka mytomorfisesti rinnastuivat Aadamiin, Nooaan, Abrahamiin ja Moosekseen.[12]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ali ibn Abi Talibin murha – taidemaalari Yousef Abdinejadin teos

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio.
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources ( toim. K-H. Ohlig), s. 14–175. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Ziauddin Sardar: Mihin uskovat muslimit, s. 58–59. Otava. ISBN 978-951-1-23224-7
  2. ↑ a b Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam: Taskusanakirja, s. 10–11. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0
  3. ↑ Alawis, Countrystudies.us, U.S. Library of Congress.
  4. ↑ "Alawi Islam". Globalsecurity.org
  5. ↑ Encyclopædia Britannica
  6. ↑ Essential Islam: A Comprehensive Guide to Belief and Practice, Diane Morgan, ABC-CLIO, 2010, ISBN 978-0-313-36025-1, s. 233
  7. ↑ Popp 2013, s. 139-140
  8. ↑ Thomas, J.: Araboislamische Geschichtsschreibung und ihre Auswirkungen auf Geschichtsbilder von al-Andalus (8 Jh.). Teoksessa: M. Gross & K.-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam, s. 144. Hans Schiler, 2010.
  9. ↑ Tuntematon: Chronicle of 754. Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed. s. 93–99. Liverpool University Press, 2011.
  10. ↑ Popp, V: The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Is-lam. (s. 17–124), s. 38. Prometheus Books, 2010.
  11. ↑ Popp, 2010, s. 75
  12. ↑ Volker Popp: Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig /toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 46–53. Schiler, 2008.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Uthman ibn Affan 		Oikeaan johdetut kalifit (Rashidun-kalifaatti)
Ali ibn Abi Talib 656–661 		Seuraaja:
-
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ali_ibn_Abi_Talib&oldid=22896264”