Järventakuinen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Zaozerje)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee karjalaista maalaiskuntaa. Sukunimestä katso Järventaus.
Järventaguinen, Järventaus
Заозерье, Zaozerje

Järventaguinen, Järventaus

Koordinaatit: 61°51′50″N, 34°22′45″E

Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Äänisenrannan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 072 km²
Väkiluku (2012) 1 600
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Järventakuisen kunta Äänisenrannan piirin kartalla.

Järventaguinen eli Järventaus[1] (myös Järventagainen,[2] ven. Заозе́рье, Zaozerje) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Äänisenrannan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Lohmoijärven rannalla Petroskoin kaupunkiin kuuluvan Solomannin pohjoispuolella.[3] Kylässä on 1 400 ja kunnassa 1 600 asukasta (vuonna 2012)[4].

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järventakuisen kunnan pinta-ala on 1 072 neliökilometriä tai ilman Äänisen ja Lohmoijärven vesialuetta 293,7 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu pohjoisessa Kontupohjan piirin Novinkan ja Jänispellon kuntiin, idässä Karhumäen piirin Suurlahden kuntaan, etelässä Äänisenrannan Puujoen kuntaan ja Petroskoin kaupunkipiiriin sekä lännessä Äänisenrannan piirin Suojun kuntaan[6]. Maapinta-alasta valtaosa on metsää[7].

Kunnan alueella virtaavat Anga, Sjalnaga ja Holodnaja -joet. Järviä ovat Ääninen ja Lohmoijärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat sora, hiekka, savi ja turve. Järventakuisen kaakkoispuolella sijaitsee samanniminen rauhoitusalue.[8]

Asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohmoijärven rannalle seitsemän kilometrin pituudelle levittäytynyt Järventakuinen koostuu entisistä Konašovansaaren (ven. Konaši), Lehtiniemen (Lehnavolok), Lohmojan (Logmorutšei), Šeleikin (Štšeleiki), Šlikanniemen (Šlikin Navolok), Sudostroin ja Tihonniemen (Tihi Navolok) kylistä[3][9]. Tihonniemessä, Lohmojalla ja Järventakuisen Rutšjassa asui 1900-luvun alussa lyydiläisiä, jotka jo tuolloin olivat osittain venäläistyneet[10]. 1920-luvulla kylät olivat etupäässä venäläisiä[11].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu neljä kylää: Mander (ven. Berjozovyje Mosty), Jallahti, Suisaari ja Suisaaren saarikylä (Suisar na ostrove)[12]. Järventakuisen lisäksi toiseksi suurin asutuskeskus on 155 asukkaan Jallahti. Suisaaren saarikylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[4] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 92 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 3 % valkovenäläisiä ja 2 % karjalaisia[13].

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylistä on linja-autoyhteys Petroskoihin Solomannin kautta huonokuntoisesta ponttoonisiltaa pitkin. Jallahdessa ja Suisaaressa on laivalaiturit.[14] Kunnan alueella toimii Järventakuisen suurkanala, karjatiloja, kalanviljelylaitos ja saha[15]. Keskuskylän palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, poliklinikka, posti ja joukko kauppoja[16].

Nähtävyydet ja matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jallahdella ja Suisaaren kylillä on historiallisen asutuksen status. Kylissä on säilynyt useita 1800- ja 1900-luvun alun asuin- ja talousrakennuksia. Jallahden hautausmaalla on 1900-luvun alusta peräisin oleva tsasouna. Jallahden ja entisen Lehtiniemen luona on kivikautisia asuinpaikkoja.[17] Seudulla sijaitsee useita lomakyliä[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 287. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 4.3.2013).
  2. ↑ Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 4.3.2013.
  3. ↑ a b Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 343. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0
  4. ↑ a b Generalnyi plan, s. 21.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 3.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 9.
  7. ↑ Generalnyi plan, s. 42.
  8. ↑ Generalnyi plan, s. 13–15.
  9. ↑ Suomenkieliset nimitykset: Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.
  10. ↑ Karjalan kirja, s. 519–520. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström, 1932.
  11. ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan genealogia.fi. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 4.3.2013.
  12. ↑ Generalnyi plan, s. 4.
  13. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 26.2.2014. (venäjäksi)
  14. ↑ Generalnyi plan, s. 20.
  15. ↑ Generalnyi plan, s. 28.
  16. ↑ Generalnyi plan, s. 21–22.
  17. ↑ Generalnyi plan, s. 18–19.
  18. ↑ Generalnyi plan, s. 22.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalan tasavallan vaakuna
Äänisenrannan piiri
Äänisenrannan piiri
Äänisenrannan piiri

Hallinnollinen keskus: Petroskoi (ei itse kuulu piiriin)
Maalaiskunnat: Garnizonnoje | Järventakuinen | Latva | Latva-Vetka | Meliorativnyi | Pai | Puujoki | Suoju | Uusikylä | Uusi-Vilka
Vepsäläiset maalaiskunnat: Kalajoki | Šokšu | Šoutjärvi

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Järventakuinen&oldid=22783368”