Zanni
Zanni (ital. zanni) on commedia dell'arten palvelijahahmo. Nimityksen taustalla on luultavasti Bergamon seudulla yleisen Giovanni-nimen deminutiivi. Zanni-hahmot syntyivät alun perin 1400-luvun jälkipuoliskolla Pojoen laakson teatteriseurueissa. Hahmot kuvasivat tietämättömiä ja köyhiä talonpoikia tai kantajia, jotka olivat kotoisin Bergamon maaseudulta. Bergamossa Giovanni-nimi viittasi miespalvelijoihin. 1500-luvun jälkipuoliskolla zanni-hahmot siirtyivät commedia dell'arten esityksiin.[1][2] Käsite Dei zanni eli zannit viittasi myös improvisaatioteatteriin itseensä eli commedia dell'arteeen.[1]
Commedia dell'artessa zannit esitettiin rahvaanomaisina, huvittavina, juonittelevina ja riettaina hahmoina. Heillä oli toisaalta käytännöllistä maalaisjärkeä, huumorintajua ja juonikkuutta, toisaalta taas taipumusta riidanhaluun, kateuteen, kostonhimoon ja petollisuuteen. Zannien rooliasuun kuului puusta veistetty tai nahasta valmistettu puolimaski, johon oli liimattu hiukset ja parta, löysä pusero, vyötäröltä nyöritetyt leveät housut sekä leveä tai korkea kartiomainen hattu, johon oli kiinnitetty pitkät höyhenet. Vasemmalla kyljellä roikkui usein pussi, myöhemmin lyhyt keppi.[1][2]
Zannit käynnistivät näytelmän toiminnan ja huvittivat yleisöä hupsujen toimiensa (lazzi) sekä ajankohtaisten sutkausten ja käytännön pilojen (burle) avulla. Heidän pilkkansa kohdistui yleensä omahyväisiin, ylpeisiin ja mahtaileviin henkilöihin. Zannit olivat myös tunnettuja akrobaattisista taidoistaan.[1] Joissakin teatteriesityksissä oli ainoastaan yksi zanni, toisissa taas kaksi tai jopa neljä. Usein kaksi zannia näytteli vastakkaisia rooleja, joista ensimmäinen oli ovela ja taitava, toinen taas kömpelö hölmö. Zannien päähahmoa kutsuttiin usein yksinkertaisesti Zanniksi, kun taas hänen kumppaneillaan oli erilaisia nimiä kuten Scapin, Scaramouche, Pedrolino, Harlekiini tai Pulcinella. Näistä kehittyi sittemmin omia itsenäisiä hahmojaan.[1][2]