Yrjö V. Lehtonen

Yrjö Vihtori Lehtonen (12. toukokuuta 1891 Helsinki – 1. elokuuta 1985 Kirkkonummi) oli suomalainen juristi, joka toimi sekä korkeimman oikeuden jäsenenä että pitkään kihlakunnantuomarina.

Lehtosen vanhemmat olivat vartioesimies Kustaa Vihtori Lehtonen ja Adolfina Ahlstén ja puoliso vuodesta 1929 Senja Pohjolainen (1898–1981). Lehtonen tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta reaalilyseosta 1910 ja suoritti oikeustutkinnon 1914 ja ylemmän hallintotutkinnon 1915. Varatuomarin arvon hän sai 1917.

Lehtonen oli senaatin talousosaston ylimääräinen kopisti 1917–1918 ja korkeimman oikeuden lähettäjä vuodesta 1918, notaari vuodesta 1919 ja nuorempi oikeussihteeri 1928. Viipurin hovioikeuden asessori hän oli 1928–1931, Heinolan tuomiokunnan tuomari 1931–1935 ja korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1935–1939. Hän oli sitten Pirkkalan tuomiokunnan tuomari 1939–1948 ja Tuusulan tuomiokunnan tuomari 1948 - 1961.

Lehtonen oli Suomen kihlakunnantuomarien yhdistyksen hallituksen jäsen vuodesta 1942, puheenjohtaja 1956–1961 ja kunniapuheenjohtaja 1963. Hänellä oli myös useita asiantuntijatehtäviä eri toimikunnissa ja komiteoissa. Heinolan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana hän toimi 1934. Ansioistaan Lehtonen sai harvinaisen presidentin myöntämän kultaisen valtion virka-ansiomerkin XL vuonna 1957. Pistooliammuntaa vielä yli 90-vuotiaana harrastanut Lehtonen oli Suomen Ampujainliiton johtokunnan jäsen vuodesta 1937 ja varapuheenjohtaja 1953–1955. Suomen mestari eri pistooliammunnan lajeissa hän oli toistakymmentä kertaa.

Aiheesta muualla

• Yrjö Lehtonen Biografiasampo.