Yrjö Saarenpuu

Yrjö Saarenpuu (30. toukokuuta 1901 – 6. heinäkuuta 1919 Palalahti, Tulemajärvi) oli suomalainen Aunuksen retkikuntaan osallistunut vapaaehtoinen 18-vuotias lyseolainen joka teloitettiin sotaretken loppuvaiheissa kun hänen osastonsa miehet olivat ryöstäneet eräästä kirkosta elintarvikkeita ja rahaa.

Iistä kotoisin ollut Yrjö Saarenpuu kävi Oulun lyseota ja hän oli osallistunut Suomen sisällissotaan valkoisten puolella. Aunuksen retkellä hän kuului jääkärikapteeni Kalle Hyppölän johtamaan 1. rykmentin 2. pataljoonaan. Perääntyessään Aunuksesta Suomen rajaa kohti joukko Saarenpuun komppanian miehiä ryösti Vieljärven ortodoksisesta kirkosta nisujauhoa, viiniä ja jonkin verran rahaa. Saarenpuu ei osallistunut ryöstöön vaan oli jäänyt kirkon ulkopuolelle odottamaan sinne menneitä tovereitaan.

Tapahtumasta tehtiin ilmoitus päällystölle ja sen johdosta 27 Vieljärveltä kohti Suomen rajaa tulossa ollutta vapaaehtoista vangittiin. Pidätetyt suljettiin erääseen riiheen jossa he saivat olla ilman ruokaa ja juomaa kahden vuorokauden ajan. Heitä lähdettiin sitten viemään autolla naapurikylään jossa heidät oli määrä kenttäoikeuden tuomion perusteella kaikki ampua kirkonryöstön vuoksi. Paikalle saapui kuitenkin Saarenpuun komppanian päällikkö luutnantti Kallio joka toi tiedon että kylä oli tällä välin joutunut punaisten haltuun. Tuomiota muutettiin nyt niin että ryhmästä määrättiin ammuttavaksi yksi mies, maanviljelijän poika Wilhelm Viktor Ervasti (s. 1900) Oulujoelta ja lisäksi ryhmästä oli ammuttava toinen mies jonka arpa sai määrätä. Saarenpuu nosti kuolonarvan ja kun hän koetti vakuuttaa syyttömyyttään eräs paikalla ollut upseeri löi häntä kasvoihin ja käski pitää suun kiinni. Kuolemantuomiot oli määrännyt pataljoonan komentaja kapteeni Hyppölä.

Tuomiot pantiin täytäntöön Palalahdella 6. heinäkuuta, ampujina oli pataljoonan 3. komppanian miehiä. Saarenpuu kirjoitti omaisilleen edellisenä päivinä kirjeen joka julkaistiin myöhemmin sanomalehdissä.

»Tulemajärvi 5/7 19.

Rakas Äiti ja isä ja Siskot!

Tämä on viimeinen kirje, jonka nyt kirjoitan; minut ammutaan aivan tyhjästä. Älkää surko minua, antakaa kaikki anteeksi, olkaa niin kuin minua ei olisi ollutkaan. Suokaa nyt anteeksi kaikki. Olen rukoillut Jumalaa. Älkää nyt Äiti rakas kuolko suruun, ei se nyt parane, kuoloon täytyy mennä. Älkää surko kun ruumis tuodaan kotia. En tiedä tuodaanko, jos tuodaan niin haudatkaa. Älkää nyt surko. Nyt kyllä ymmärrän, mitä on karata kotoaan. Se ei tule koskaan takaisin. Jumala Teitä varjelkoon ja viimeiset terveiset kaikille tutuille ja pyytäkää anteeksi ja armoa Jumalalta minulle. Ja älkää nyt vaan kuolko suruun ja älkää olko huolissanne. Pahahan minä olin kotonakin, aina tein sitä pahaa mitä sattui. Sanokaa Rehtorille terveiset ja viimeiset. Ei täällä näy lakia olevan. Jos olisi niin ei minuakaan olisi ammuttu. Se oli arpa joka määräsi. Minä kiroon sen jonka takia minä jouduin tähän ammuttavaksi.

Poikanne Yrjö

»

Varatuomari Ahmavaara kuulusteli myöhemmin Suomeen palanneita luutnantti Kallion komppanian miehiä ja Saarenpuun lähimpiä tovereita. Kertomuksista ilmeni Saarenpuun syyttömyys ja lisäksi kapteeni Hyppölä ei ollut antanut Saarenpuun tovereiden tuoda Saarenpuun ruumista kotimaahan.

Kirjallisuutta

• Jouko Vahtola : Yrjö Saarenpuu Iistä – Aunuksen sodan nuori uhri. Historian Viesti 1/1996. s. 45–51

Aiheesta muualla

• Vahtola, Jouko: Saarenpuu, Yrjö. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 7.10.2018)
• Eräs ikävä tapaus Aunuksen retkeltä, Aamulehti 03.08.1919, nro 175, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Vieläkin vähän selvitystä Yrjö Saarenpuun ampumisesta (kapteeni Hyppölän yleisönosastokirjoitus) Aamulehti 21.09.1919 nro 217, s. 10, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot