Yrjö O. Alanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori.

Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022[1]) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi[2] ja tutkija.[3] Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori.[4]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alasen vanhemmat olivat lääketieteen lisensiaatti Aarne Armas Alanen ja Eva Maria Wennerström. Hänen puolisonsa vuodesta 1952 on ollut Hanni Aalto, Alvar ja Aino Aallon tytär.[5] Alanen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1944, lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1947 ja lisensiaatiksi vuonna 1952. Vuonna 1957 hänestä tuli hermo- ja mielitautien erikoislääkäri. Alanen väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1958 Helsingin yliopistosta. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.[3] 1970- ja 1980-luvulla Alanen kehitti kollegoidensa kanssa skitsofrenian tarpeenmukaiseksi hoidoksi nimetyn kansainvälistä huomiota saavuttaneen hoitomallin. Vuonna 2008 Alaselle myönnettiin Maailman Psykiatriyhdistyksen (WPA) ensimmäinen Pinel-palkinto.[6]

Alanen toimi Turun yliopiston psykiatrian professorina vuosina 1968–1990. Hän on toiminut myös Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtajana.[7]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä muuta tietokirjallisuutta.

  • Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981
  • Yrjö O. Alanen: Aallosta Shakespeareen ja Simenoniin. Psykiatrin esseitä klassikoista, 2003
  • Yrjö O. Alanen: Entinen aika. Muistelmateos lapsuudesta ja nuoruudesta, 2010
  • Yrjö O. Alanen: Samassa veneessä - psykiatrin muistelmia ja merkintöjä, 2012

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://www.hs.fi/muistot/art-2000009337469.html
  2. ↑ Julkiterhikki.fi-haku 28.05.2019. Oikeuksissa mainittuun hermo- ja mielitautien erikoislääkärin pätevyyteen sisältyi nykyiset psykiatrian ja neurologian erikoistumislat.
  3. ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978, s. 39. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.8.2015).
  4. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 52. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  5. ↑ Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 13–14. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  6. ↑ Philippe Pinel -palkinto emeritusprofessori Yrjö Alaselle 25.9.2008. Turun yliopisto. Arkistoitu 22.10.2017. Viitattu 13.8.2015.
  7. ↑ Alanen Yrjö O.: Samassa veneessä Therapeia-säätiö. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.5.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alanen, Yrjö hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yrjö_O._Alanen&oldid=22166028”