Yrjö Neuvo
| Yrjö Neuvo | |
|---|---|
 Yrjö Neuvo Turun kirjamessuilla 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1943 Turku |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | tutkimusjohtaja, teknologiajohtaja, sähkötekniikan professori, tutkimusprofessori (1984–1992) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Teknillinen korkeakoulu Cornellin yliopisto |
| Instituutti |
Aalto-yliopisto Suomen Akatemia Tampereen teknillinen yliopisto |
| Oppilaat | Olli Simula |
| Tutkimusalue | digitaalinen signaalinkäsittely |
| Palkinnot |
IEEE fellow Tekniikan kunniatohtori |
Yrjö Aunus Olavi Neuvo (s. 21. heinäkuuta 1943 Turku[1]) on digitaaliseen signaalinkäsittelyyn ja sen sovelluksiin erikoistunut tekniikan tohtori, joka on toiminut sekä yliopistomaailmassa että myöhemmin Nokian radiopuhelinkehityksessä.[2]
Yrjö Neuvon erityisiä vahvuuksia ovat suuntautuminen sekä tekniikkaan että ihmisiin ja toiminta sekä tutkimuspuolella että yritysmaailmassa. Uransa aikana Neuvo on luonut yhteyksiä hyvin moniin tahoihin sekä yliopistomaailmassa, yritysmaailmassa, kansainvälisissä tutkimusyhteisöissä että yhdistyksissä.lähde?
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yrjö Neuvon isä oli tehtaanjohtaja ja professori Olavi Neuvo ja hänen äidinisänsä akateemikko Yrjö Väisälä. Elämänuransa kannalta keskeisen tutkintonsa Neuvo suoritti ASLA-Fulbright-stipendiaattina Cornellin yliopistossa Yhdysvalloissa. Sen jälkeen hänet valittiin vuonna 1976, 33-vuotiaana, Tampereen teknillisen yliopiston sähkötekniikan professoriksi.[3] Professorikaudellaan hän kehitti signaalinkäsittelyä ja sen sovelluksia esimerkiksi terveystutkimukseen.
Neuvo toimi Suomen Akatemian rahoittamana tutkijaprofessorina kauden 1984–1994,[1] jonka jälkeen Neuvolle räätälöitiin pysyvä tutkimusprofessuuri, mutta hän ei ottanut sitä vastaan, kun Jorma Ollila pyysi häntä 1993 Nokian tutkimusjohtajaksi. Martti Häikiön ja Essi Ylitalon laatimassa Neuvon elämäkerrassa Bit bang rinnastuu tästä eteenpäin henkilöhistoriallinen ja yrityshistoriallinen menestystarina. Neuvo korostaa menestyksen syntyvän monitieteellisen tutkimuksen avulla.[4]
Yrjö Neuvo on julkaissut yli 400 tekniikan alan artikkelia. Hänellä on useita patentteja. Hän on ohjannut yli 30 tekniikan alan väitöskirjatyöntekijälle.[5] Professori Neuvo on ollut Academia Europæan jäsen vuodesta 1989[6] ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1993.[7] Yrjö Väisälän vuonna 1938 löytämä pikkuplaneetta 1938 DN nimettiin vuonna 1991 Yrjö Neuvon mukaan 2898 Neuvoksi.[5] Yrjö Neuvon keskimmäisen etunimen mukaan on nimetty pikkuplaneetta 1480 Aunus.[8]
Neuvo on myös saanut IEEE:n fellow-arvon.[9]
Uran vaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Diplomi-insinööri ja tekniikan lisensiaatti, Teknillinen korkeakoulu
- Cornellin yliopisto 1971–1973, Ph.D. (EE)
- Yliopistomaailmassa tutkijana ja professorina 1974–1980
- Vierailevana professorina Kalifornian yliopistossa, Santa Barbarassa 1981–1982
- Tampereen teknillisen korkeakoulun, nykyisen Tampereen teknillisen yliopiston professori 1976–1992
- Suomen Akatemian tutkijaprofessori 1984–1992
- Nokian palveluksessa mm. teknologiajohtajana 1993–2005
- Vuodesta 2006 Aalto-yliopiston (Teknillisen korkeakoulun) tutkimusjohtaja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuka kukin on 2007, s. 651–652. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
- ↑ On the development of the digital world Memories of signal processing research with Yrjö. Olli Simula Yrjö Neuvo Jubilee -seminaarissa 3.11.2020. Viitattu 23.11.2020
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 470. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ Pekonen, Osmo: Yrjö Neuvo, varsinainen velho. Kanava, 2014, nro 4, s. 67–68. Helsinki: Otavamedia. ISSN 0355-0303
- ↑ a b Arkistoitu kopio noin 2004. Oulun yliopisto. Arkistoitu 28.8.2007. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Yrjö Neuvo Academia Europaea – The Academy of Europe. Viitattu 16.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 16.5.2017. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 28.5.2017.
- ↑ Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan: Aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 63, 71. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9
- ↑ Yrjö Neuvo Academia Europaea. Viitattu 5.11.2017.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Häikiö, Martti – Ylitalo, Essi: Bit bang: Yrjö Neuvo ja digitaalinen kumous. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-443-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rönnqvist, Katariina: Yrjö Neuvo – Neljän uran uurtaja. (Arkistoitu – Internet Archive) Uranuurtaja 28.7.2016.
- Yrjö Neuvo Jubilee -seminaari. 3.11.2020.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
