Ympäristöliike
Ympäristöliike on ympäristökysymyksiin keskittynyt yhteiskunnallinen ja poliittinen liike[1] joka toimii ympäristönsuojelun eteen.[2] Suomessa ympäristöliikkeeseen liittyvinä kansalaisjärjestöinä voidaan pitää muun muassa Suomen luonnonsuojeluliittoa ja useita muita luontojärjestöjä.[3] Rooman klubin vuonna 1972 julkaisemaa raporttia Kasvun rajat voidaan pitää yhtenä modernin ympäristöliikkeen syntyyn eniten vaikuttaneista dokumenteista.
Historiaa Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen luonnonsuojeluaatteen lähtölaukauksena on usein pidetty tutkimusmatkailija A. E. Nordenskjöldin kirjoitusta ”Ehdotus valtiopuistojen perustamiseksi Pohjoismaihin” vuodelta 1880. Nordenskjöldin jälkeen kasvitieteen professori J. P. Norrlin kirjoitti vuonna 1898 harvinaisten lajien suojelusta ja pienten yksityisten rauhoitusalueiden perustamisesta. Ensimmäiset suojeluyhdistykset oli kuitenkin jo perustettu ennen tätä. Muun muassa Sakari Topelius perusti Helsinkiin jo vuonna 1870 lintujen suojeluun pyrkineen yhdistyksen. Vuonna 1880 näissä yhdistyksissä oli jo 30 000 jäsentä. Topelius oli myös perustamassa vuonna 1874 Helsingin eläinsuojeluyhdistystä.[3]
DDT:n kieltäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Diklooridifenyylitrikloorietaani
DDT:n maine muuttui Rachel Carsonin vuoden 1962 kirjan Äänetön kevät (engl. Silent Spring) myötä. Kirjassa Carson esitti joukon argumentteja, joiden pohjalta DDT kiellettiin varotoimenpiteenä.
Vihreät puolueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vihreät puolueet nousivat parlamenttiin ensiksi Saksan liittotasavallassa, jossa myös vihreät-nimitys vakiintui. Suomessa vihreän puolueen alku sijoittuu vuoteen 1979, kun syntyi kansanliike Koijärven lintujärven suojelemiseksi. Löyhästi järjestäytynyt liike sai vuoden 1983 vaaleissa eduskuntaan kaksi kansanedustajaa. Osin eduskunnan vihreiden taustajärjestöksi perustettiin 1987 Vihreä liitto, joka rekisteröityi puolueeksi 1988.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 630. (Toimittanut Kalevi Koukkunen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ a b Telkänranta, Helena (päätoim.): Laulujoutsenen perintö: Suomalaisen ympäristöliikkeen taival. Helsinki: Suomen luonnonsuojeluliitto: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32428-8
- ↑ Historia Vihreä liitto. Viitattu 7.7.2017.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Telkänranta, Helena (päätoim.): Laulujoutsenen perintö: Suomalaisen ympäristöliikkeen taival. Helsinki: Suomen luonnonsuojeluliitto: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32428-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ympäristöliike Wikimedia Commonsissa
