Syyttäjä
ja paikallishallinto
- Aluehallinto
- aluehallintovirastot (AVI)
- elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskukset
(ELY-keskus)
- Paikallishallinto
- poliisilaitokset
- työ- ja elinkeinotoimistot
(TE-toimisto)
Syyttäjä on oikeuslaitoksen virkamies, jonka tehtäviin kuuluu ajaa syytteitä rikosasioissa.
Suomessa syyttäjälaitos koostuu keskushallintoyksikkönä toimivasta valtakunnansyyttäjän toimistosta ja viidestä syyttäjäalueesta. Valtakunnansyyttäjä johtaa Syyttäjälaitosta.[1]
Syyteharkinta Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähteiden puuttueessa tekstiin ei voi luottaa, ennen kuin tiedot on lähteistetty. Artikkelissa voi olla kirjoittajan omaa tulkintaa. |
Syyteharkinnassa syyttäjä tekee poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen kokoaman esitutkintapöytäkirjan perusteella ratkaisun syytteen nostamisesta eli rikosasian viemisestä tuomioistuinkäsittelyyn. Syyttäjän on toiminnassaan noudatettava tasapuolisuusvaatimusta, eli hänen on asiaa harkitessaan otettava huomioon sekä rikosepäilyä tukevia että sitä vastaan puhuvia seikkoja.
Syyttäjällä on syytepakko; syyttäjän on virkavastuun uhalla nostettava syyte, jos rikoksesta ja tietyn henkilön syyllisyydestä on riittävä näyttö. Syytepakosta on myös erikseen säädettyjä poikkeuksia, joiden nojalla syyte voidaan jättää nostamatta seuraamusluontoisena toimenpiteistä luopumisena. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka syyttäjä katsoo rikoksen tapahtuneen, on asian luonteen (esimerkiksi epäillyn nuoruus, rikoksen vähäisyys, onnistunut sovittelu tai lieventävät asianhaarat) vuoksi prosessiekonomisista syistä rationaalisempaa olla nostamatta syytettä. Seuraamusluontoisen syyttämättäjättämispäätöksen kohteella on oikeus vaatia syytteen nostamista paikkakunnan alioikeudessa, mikäli hän ei katso syyllistyneensä rikokseen ja toivoo maineensa puhdistamista.
Asianomistajalla, joka toivoo syytteen nostamista, on oikeus kannella syyttämättäjättämispäätöksestä valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tällöin joku valtionsyyttäjistä tutkii asiakirjat ja päättää uudelleen syytteen nostamisesta.
Jos syyttäjä nostaa syytteen, hän voi ajaa myös asianomistajien yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksia rikoksesta aiheutuneesta vahingosta. Tätä kutsutaan adheesio- eli liitännäisperiaatteeksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Syyttäjälaitos Syyttäjälaitos. Viitattu 30.3.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]